Avainsana-arkisto: Venäjä

Lataa alkuperäinen kuva ▼

Reijo Rautajoen koskettava ja ajankohtainen tositarina inkeriläisten kohtalosta sekä pakkopalautusten jatkuvasta pelosta sodanjälkeisessä Suomessa

”Älä avaa ovea kenellekään vieraalle. Siellä voi olla miehiä, jotka vievät äidin pois.” Äitini kuului niihin, joita venäläisten hallitsema valvontakomissio etsi sodan jälkeen. Natsiarmeijan palveluksessa olleena hän sai neuvostohallinnon silmissä sotarikollisen leiman otsaansa. Pakkopalautus Neuvostoliittoon oli hänen suurin pelkonsa koko loppuelämän ajan.

Tsaarin Venäjältä natsien sihteeriksi ja äidiksi sodanjälkeiseen Suomeen

Inkeriläisten palautus Neuvostoliittoon 1944–1945 merkitsi jatkoa sille hitaalle kansanmurhalle, jota Stalinin hallinto harjoitti inkeriläisiä kohtaan neljännesvuosisadan ajan. Palautus oli petos, johon syyllistyivät sekä Neuvostoliitto että Suomen valtiojohto. Rautajoen historiateos on läpileikkaus Neuvostoliiton synkimpien vuosien vaikutuksista inkeriläisten elämänmenoon. Kirja Inkeriläinen äitini on taitavasti rakennettu kokonaisuus, joka laajentaa yksilön näkökulman koskemaan laajasti koko inkeriläisyyttä. Siinä toistuvat samat surulliset vaiheet, joita näemme tämänkin päivän maailmassa: vaino, sota, nälkä, karkotukset.

”Elsalla ei ollut valmiita keinoja kanavoida tai käsitellä pelkoa. Hän näki läheltä, miten vihollinen toimii, oli se venäläinen, saksalainen tai suomalainen. Suomeen tultuaan terapiaa ei ollut tarjolla. Oli luontevaa, että hän tapasi muita vainojen ahdistamia maanmiehiään. Hänen tukiverkkonsa olivat perhe ja laaja lähisuku. Vain läheisten kanssa hän saattoi puhua asioista.”

Filosofian tohtori Reijo Rautajoki kuvaa kirjassa äitinsä seikkailunomaisen tarinan, jossa Tsaarin Venäjällä syntyneestä tytöstä tuli ensin opettaja neuvostokouluun. Saksan miehitysaikana äiti ajautui natsien sihteeriksi ja sodan jälkeen lopulta opettajaksi Takahuhdin kansakouluun Tampereelle. Äidin elämäntarina on henkeäsalpaava matka, joka saa lukijan pohtimaan suhdettaan rauhaan, pysyvyyteen ja turvaan.

Inkerinsuomaisten kohtalo on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan

Inkerinsuomalaisia asui Leningradin ympäristössä ennen toista maailmansotaa 150 000 henkeä. Heistä lähes puolet vangittiin, karkotettiin tai teloitettiin Stalinin 25 vuotta kestäneen valtakauden aikana. Hidas kansanmurha kuihdutti lopulta koko inkerinsuomalaisen yhteisön. Rautajoki kutsuukin kirjassaan Neuvostoliittoa ”valheen valtakunnaksi”.

“Neuvostoliitto ei tyytynyt siihen, että valtaosa inkeriläisistä palasi takaisin. Loputkin haluttiin palauttaa entiseen kotimaahansa. Inkeriläisten jahti jatkui vielä vuosia sen jälkeen, kun valvontakomissio oli poistunut maasta Pariisin rauhansopimuksen perusteella vuonna 1947. Neuvostoliiton suurlähetystö Helsingissä peri komission tehtävät ja jatkoi Suomen hallituksen painostamista tänne jääneiden inkeriläisten palauttamiseksi 1950-luvun puoliväliin asti.”

Kirjan erityisen ajankohtaiseksi tekee Ukrainan sota: Nykyinen Putinin Venäjä toteuttaa politiikassaan Stalinin menetelmiä astetta hienostuneemmin. Valtion kanavat syöttävät kansalaisille uskomattomia valheita. Ihmisiä vangitaan tekaistuilla syytteillä. Kaava on sama kuin Stalinilla: ihmishengellä ei ole arvoa, mikä näkyy Ukrainan silmittömässä tuhoamisessa, sanoo Reijo Rautajoki.

Äänikirjan lukee Jukka Pitkänen.

Reijo Rautajoki (s. 1946) on filosofian tohtori ja tietokirjailija, joka on tehnyt inkerinsuomalaisuudesta väitöskirjan. Rautajoki on suosittu luennoitsija ja aktiivisesti mukana nostamassa inkeriläisyyttä uudelleen ihmisten tietoisuuteen.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Meidän pitäisi puhua turvallisuudesta, sanoo Kimmo Kiljunen uudessa kirjassaan, jossa tarkastellaan NATO-kysymystä historian valossa

Kyseessä ei ole vastakkainasettelu puolesta tai vastaan, vaan tärkein kysymys on: vahvistuuko turvallisuus Nato-jäsenyyden myötä? Tätä Kimmo Kiljunen pohtii kirjassaan  Pienen maan selviytymistarina.

Venäjän käynnistämä sota Ukrainassa romutti luottamuksen eurooppalaisessa turvajärjestelmässä. Vanhoihin kysymyksiin kaivataan nyt uusia vastauksia. Kansanedustaja Kimmo Kiljunen halusi ymmärtää tehtävän ratkaisun merkityksen koko laajuudessaan. Syntyi teos Pienen maan selviytymistarina – ei ja kyllä sotilaalliselle liittoutumiselle.

– En halua tehdä päätöstä mielijohteesta, tunnesyistä, tarkoitushakuisesti tai opportunistisesti. Halusin ymmärtää, mitä päätämme ja miksi, Kiljunen painottaa.

Julkaisu kartoittaa historian kautta tähän päivään Suomen turvallisuuspolitiikan reunaehdot ja ne vaihtoehdot, jotka nykyisillä päättäjillä on käsissään. Kiljunen punnitsee Suomen ja Ruotsin geopoliittisen aseman samankaltaisuutta ja erilaisuutta sekä erilaisten ratkaisujen merkitystä.

”Onko Yhdysvaltojen sotilaallinen läsnäolo Euroopassa ehdottoman välttämätöntä, jotta EU-maiden suvereniteetti ja alueellinen koskemattomuus on turvattu? Vai palveleeko transatlanttisuus enemmän Yhdysvaltojen valtaintressejä kuin Euroopan turvallisuustarpeita?

Tarvitsemme loogisia johtopäätöksiä ja nimenomaan tässä ajassa

Jo 1990-luvulla eduskunnassa käytiin vilkas Nato-keskustelu ja silloin Kiljunen esitti 6 kysymystä, jotka kannattaa kysyä nytkin:

  1. Varaudummeko turvallisuuden horjumiseen tavalla, joka itse horjuttaa turvallisuutta?
  2. Haluammeko jyrkentää raja-aitaa itärajallamme?
  3. Joudummeko sidoksiin konflikteihin, joiden osapuolia emme haluaisi olla?
  4. Onko Suomi rinnasteinen itäisen Keski-Euroopan maihin turvatakuiden haikailijana?
  5. Luovatko omat päätöksemme uusia sotilaallisia jakolinjoja ja vastakkainasettelua Eurooppaan?
  6. Ovatko turvallisuusriskimme ensi sijassa muita kuin sotilaallisia?
Kimmo Kiljunen kirjoitti kirjan Suomen puolustuksen historiasta.

Kiljusen kirjoittama teos on osa Työväen Sivistysliiton turvallisuuspoliittista julkaisusarjaa ja jatkaa omalta osaltaan turvallisuuspoliittisen keskustelun näkökulmien avaamista.

Lataa sähköinen julkaisu

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

111 vuotta Venäjän vallankumouksen alusta: Viaporin kapina ilmestyy maaliskuussa

111 vuotta sitten Venäjän vallankumous otti ensiaskeleensa – Suomessa. Kesällä 1906 Helsingin edustalla alkoi tapahtua: yli 2 000 sotilasta tarttui aseisiin Helsingin sotilassaarilla, Viaporissa ja Katajanokalla. Punalippu – Maata ja vapautta – liehui Viaporin korkeimmalla kalliolla Kuninkaansaaressa lähes kolme päivää. Alkoi Venäjän aseellinen vallankumous, jonka tsaari kukisti verisesti. Maaliskuun alussa julkaistava uutuuskirja, Jarmo Niemisen Viaporin kapina (Into Kustannus 2017) pureutuu näihin Suomessa vähän tunnettuihin tapahtumiin.

Niemisen uutuuskirja luo elävän kertomuksen näistä kolmesta päivästä temmaten lukijan mukanaan Viaporin saariston ja Helsingin taisteluiden melskeeseen. Kirjan lähdemateriaali on poikkeuksellisen laaja: se perustuu Helsingin käräjäoikeuden ja Turun hovioikeuden kuulustelupöytäkirjoihin, kapinan johtajien ja ideologien myöhempiin kirjoituksiin, tapahtuma-ajan lehtiartikkeleihin sekä kirjoittajan omakohtaiseen havainnointiin ja pohditaan taistelumaastoista. Kirjan tapahtumapaikkoihin Kuninkaansaareen ja Vallisaareen pääsee nykyään myös vierailemaan: ne on avattu yleisölle ja toukokuussa 2016 alkoi saarille vievä lauttaliikenne.

”Minulle Viaporin kapina on ollut ehtymätön maastoretkieni ja arkistotutkimuksieni kohde. Miten kapina johdettiin, mitä oikeasti tehtiin ja suomalaisen punakaartin vaiettu ensimmäinen aseellinen taistelu ovat minua innoittaneet. Nyt tiedän, mitä tapahtui ja ymmärrän, mitkä juuret vuoden 1906 sotilaskapinalla Helsingissä on Suomen itsenäistymiseen”, Nieminen kuvaa Viaporin tapahtumien merkitystä.

Jarmo Nieminen on upseeri, entinen Sotahistorian laitoksen johtaja ja nykyinen tietokirjailija, joka on tutkinut Viaporin tapahtumia ja taistelupaikkoja yli 20 vuoden ajan. Hänen maineikkaita teoksiaan ovat muun muassa Teloitettu totuus – Kesä 1944 (yhdessä Jukka Kulomaan kanssa), Helsinki ensimmäisessä maailmansodassa – Sotasurmat 1917–1918, Aarresaaret –  Helsingin saariston uskomaton luonto, joka palkittiin vuoden luontokirjaksi 2014, sekä Keisarin perintö – Kertomuksia Helsingin sotilassaariston historiasta.

Kirja julkaistaan 2.3.2017 klo 17 Työväenliikkeen kirjaston kirjallisuusillassa osoitteessa Sörnäisten rantatie 25 A 1. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

 

https://kauppa.intokustannus.fi/kirja/viaporin-kapina/

Arvostelukappalepyynnöt: arvostelukappaleet@intokustannus.fi

Lisätietoja:
Jarmo Nieminen
045 656 7542
jarmo.nieminen@aarresaaret.fi

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Palkittu Guzel Jahina vierailee Helsingin kirjamessuilla: Jahinan uusi kirja käsittelee Venäjän traagista lähihistoriaa

Venäjän tataarin Guzel Jahinan Suleika avaa silmänsä -romaanissa käsitellään Venäjän lähihistorian kansallista tragediaa, kun kommunistit ajoivat kulakit kodeistaan. Romaanin henkilöhahmot ovat riisuttuja sieluja, jotka kohtaavat toisensa epätavallisissa olosuhteissa. Kun on kyse elämästä ja kuolemasta, ihmisten välillä ei ole raja-aitoja. Tulevaisuudessa kumottaa katkera onni.

Guzel Jahina on Moskovassa asuva kirjailija ja elokuvantekijä. Hänen uutuusteoksensa on voittanut lukuisia palkintoja Venäjällä, ja sen käännösoikeudet on myyty 15 maahan.

Jahina esiintyy kirjakauppa Ruslaniassa Helsingissä perjantaina 28.10. klo 16–18 ja Helsingin Kirjamessuilla lauantaina 29.10. klo 13.30–14.00 Eino Leino -lavalla.

https://kauppa.intokustannus.fi/kirja/suleika-avaa-silmansa/

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Uusi partio: Sergei Lukjanenkon fantasiasarjasta viides osa

Sergei Lukjanenkon kuusiosainen kirjasarja on omaperäinen sekoitus vampyyritarinaa, fantasiaa ja kauhua. Se on Venäjällä kulttimaineessa – suositumpi kuin Taru sormusten herrasta ja Harry Potter. Uusi Partio on nyt sarjan viides osa.

Moskovassa elää ihmisten joukossa Muihin kuuluvia – noitia, vampyyreja ja ihmissusia – joista osa on Valon, osa Pimeyden puolella. Tavallisten ihmisten maailman lisäksi he voivat siirtyä Hämärään, joka on ihmisille näkymätön tietoisuuden tila. Aikoinaan osapuolet sotivat toisiaan vastaan, ja kun maailma oli tuhon partaalla, solmittiin hauras aselepo. Alati heiluvaa tasapainoa valvovat Valon palvelijoiden Yöpartio ja Pimeyden Päiväpartio.

Sergei Lukjanenko (s. 1968 Kazakstan) on ammatiltaan psykiatri, mutta nykyään päätoiminen kirjailija. Hän on kirjoittanut yli 25 kirjaa ja saanut lähes 50 kirjallisuuspalkintoa, kuten Paras eurooppalainen fantasiakirjailija 2003 ja Vuoden kirjailija Venäjällä 2006. Hänen teoksiaan on käännetty englanniksi, saksaksi, ruotsiksi, tšekiksi, puolaksi ja ukrainaksi ja useille Kaukoidän kielille. Venäjällä Partio-kirjat ovat myyneet yli kaksi miljoonaa kappaletta.

https://kauppa.intokustannus.fi/kirja/uusi-partio/

Jaa tämä: