Avainsana-arkisto: uutuuskirja

Lataa alkuperäinen kuva ▼

Kirjailijablogi: Jenni Kirves ”Sota lähensi, korona eristi”

Tämän viikon Innon kirjailijablogin vierailevana tähtenä on Tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokas, kirjailija Jenni Kirves, jolta on juuri julkaistu yhdessä nimekkään kirjailijakaartin kanssa Pakopiste-kokoelma. Pakopiste-kokoelmassa kuvataan erikokoisia todellisuuksia, joissa pysähtyminen on välttämätöntä. Teos on yritys nähdä ja ymmärtää mitä siitä voi seurata. 

* 

Pakopiste-esseekokoelmassa kirjoitan, mitä yhteistä on koronalla ja sodalla. Nyt kirjoitan yhdestä isosta erosta, joka niiden välillä oli. On muistettava, että ehdottomasti kyse on aivan eri mittaluokan kriiseistä. Periaatteessa näistä kahdesta ei pitäisi voida edes puhua samana päivänä. Sodassa saattoi kuolla yhden päivän aikana yli 800 miestä. Tällä hetkellä koronan uhreja on reilut 400. 

Pysähtyminen voi olla sietämättömän raskasta ja se käy työstä.  Sen mukanaan tuomat tunteet olivat vaikeita käsitellä sekä sota-aikana että korona-aikana. Itsemurhamäärien kasvu koronakaranteeniaikaan johtuu ainakin osittain siitä, että mieleltään sairaat potilaat ovat joutuneet jäämään koteihinsa ilman terapiaa ja siksi tilanne on kehittynyt niin, että maalis-huhtikuussa itsemurhaluvut Suomessa olivat kasvaneet 15:llä prosentilla. Kysymys on todennäköisesti siis asiallisen hoidon puutteesta, ei koronan pelosta. Karanteeniajan yksinäisyys ja taloudelliset huolet saivat jopa 90 000 suomalaisen ajattelemaan itsemurhaa. Määrä on miltei sama kuin mitä miehiä kuoli sodassa. He eivät kuitenkaan toteuttaneet aiettaan. 

Toisenlaista viestiä kuulin, kun juttelin erään psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Tämä kertoi, että monien hänen moniongelmaisten potilaidensa henkinen kunto oli parantunut karanteenin myötä. Heitä helpotti tietää, että nyt muutkin suomalaiset elävät yhtä tapahtumaköyhää elämää kuin he. Ei juhlia, ei kulttuuririentoja, ei pakkoa olla reipas, iloinen ja sosiaalinen. Ei tarvitse olla tehokas, harrastaa ja rientää kaikkialle.  Koronan myötä ihmisiltä poistui Fomo eli Fear of Missing Out. Kenelläkään ei ollut sen hauskempaa missään. Ihminen saattoi huokaista hetkeksi. Monille pakon edessä pysähtyminen on tehnyt hyvää. Aktiivisille ja sosiaalisille ihmisille se on voinut aluksi tuottaa ahdistusta, mutta useat heistäkin ovat huomanneet, että pysähtyminen voi olla hyvinkin hyödyllistä aikaa, jonka voi käyttää kaikenlaiseen käsillä tekemiseen ja ehkä jopa myös oman elämänsä merkityksellisyyden pohtimiseen. Oman elämän kokeminen merkityksellisenä tukee ihmisen hyvinvointia enemmän kuin onnellisuuden etsintä. 

Ylen juuri julkaisema selvitys todistaa psykiatrisen sairaanhoitajan havainnot oikeaksi. Siinä esitetään, että suomalaisten henkilökohtaiset huolet monilla osa-alueilla ovat vähentyneet merkittävästi. Syynä voi toki olla se, että nyt tilalle ovat tulleet isommat huolet. Ilmiölle voi kuitenkin löytää toisenkin selitysmallin. On ehkä hirveää sanoa sitä ääneen, mutta onko kyse kuitenkin siitä, että ihmiset kokevat lohdullisena sen, että vihdoinkin kenelläkään muullakaan ei ole sen helpompaa. Olemme saaneet vähäksi aikaa saaneet hengähdystauon toisiamme vastaan kilpailemisesta. Ihminen kun on eläin, joka koko ajan peilaa omaa arvostustaan toisten arvostukseen, Ja nyt kun ei tarvitse enää peilata, voi sanoa, että niin kauan kuin kaikilla menee yhtä huonosti, kansalaiset pysyvät tyytyväisinä. Sama eristäytyminen koskee tasapuolisesti kaikkia ihmisiä. Monet joulun aina yksin viettäneet, kokevat koronajoulun helpotuksena. Vihdoin en ole ainoa yksinäinen jouluaattona. He, jotka kokevat, että eletään samanarvoisessa yhteiskunnassa eivät tee itsemurhia, paitsi jos heillä on vakava masennus tai muu mielen sairaus. Tätä käsitystä vahvistaa Émile Durkheimin teoria siitä, että itsemurhat ovat yllättäen yleisiä nousukausina, koska silloin yhteisöllisyyden tunne kärsii tuloerojen kasvun ja kilpailun armottomuuden takia. 

Kun sodan uhka kasvoi ihmiset alkoivat olla epätoivoisia. Itsemurhapiikki nousi sen ajan huippulukemiin. 1930-luvun alkupuolella itsemurhia tehtiin vuosittain noin kuutisen sataa. Vuonna 1938 itsemurhan tekijöiden määrä oli kasvanut jo 723:een. Piikki nähtiin, kun 835 ihmistä päätti päivänsä vuonna 1939. Seuraavana vuonna itsemurhien määrä laski miltei sadalla ja luvut olivat sen jälkeen 500-600 luokkaa. Piinaava odotus ja epävarmuus oli väistynyt ja päästiin tositoimiin. Tästä voisikin päätellä, että sota ei ehkä sittenkään tullut suomalaisille kovin suurena yllätyksenä ja osa koki epätoivoa ajatuksesta joutua taistelemaan määrällisesti ylivoimaista vihollista vastaan. Ehkä he ajattelivat myös, että sota ei jokaista miestä kaipaa. Ei varsinkaan miestä, joka koki olevansa hermoraunio. Se kertoo myös siitä, että kaikki eivät olleet valmiita sotimaan henkensä kaupalla isänmaan, naisten ja lasten puolesta vaan valitsivat sen toisen ratkaisun. Suomalaiset eivät siis täysin yksimielisesti ja innokkaasti rientäneet puolustamaan maatamme Neuvostoliiton hyökkäykseltä. Mutta toki tämän ilmiön pohtimiseen tarvittaisiin enemmän tutkimista enkä kiellä mahdollisuutta, etteikö itsemurhien lisääntymiseen olisi voinut olla muitakin syitä. Jotakin hyvin painostavaa sotaa edeltävässä ajassa on kuitenkin ollut. 

Sodan aikana ja vielä sodan jälkeenkin lähivuosina oli itsemurha suurimpia mahdollisia syntejä – sodan aikana se vertautui rintamakarkuruuteen. Ja sodan jälkeen itsemurha koettiin kotirintamakarkuruutena. Taistelu kun ei loppunut sotaan. Merkittävä tekijä oli myös henkiinjäämissyyllisyys. Sodasta selvinneet ”ohiammutut” kokivat velvollisuudekseen elää ja tehdä töitä sankarivainajienkin puolesta. He eivät ajatelleet, että elämä olisi heille jotain velkaa, vaan he olivat velkaa elämälle. Sodan lopun ja sodan jälkeisen ajan itsemurhaluvut pysyivät matalalla aina 1950-luvun alkuun asti. Osin tämä saattoi myös johtua niin sanottujen tapaturmakuolemien yleisyydestä sodan jälkeen, joita voidaan usein pitää hyvällä syyllä itselle tahallisesti aiheutettuina, esimerkiksi alkoholikuolemia. 1950-luvulla itsemurhien määrät alkoivat nopeasti kasvaa. Vuonna 1956 tapahtui niiden määrässä ennätyshyppäys, kun itsemurhia tehtiin 961 kappaletta. Loppuvuoden 1950 ajan määrät pysyivät reilusti 900 hujakoilla. Vuonna 1959 määrä laski hetkellisesti, mutta palautui vuonna 1960 908:aan kappaleeseen. Äkkiseltään ajatellen tähän vaiheeseen voisi liittyä se, että ihmiset alkoivat olla sodan ja jälleenrakennuksen rasitusten jälkeen loppuun palaneita. Tai ehkä sotatraumat alkoivat vasta silloin aktivoitua, eikä siinä vaiheessa enää varmaankaan nähty itsemurhaa kotirintamakarkuruutena. Mutta myös tämä vaatisi ehdottomasti lisää tutkimusta. 

Entä mikä oli sitten tärkein ero koronakaranteenin ja sodan välillä. Karanteenissa yksinäisyys kasvaa. Helsinki on täynnä yksin asuvia ihmisiä. Toki heitä helpottaa ajatus, kuten jo aiemmin mainitsinkin, että he eivät ole ainoita yksinäisiä. Sodan aikana harva siviili sen sijaan oli yksinäinen vaan kotirintamalla asuttiin ahtaasti. Sodassa sijoitettiin miehistö korsuihin ja telttoihin. Yksinäisyys ei ollut heille se ongelma. Yksityisyyden puute sen sijaan oli. Tämä sodan aikainen yhteisöllisyys varmasti toimi itsemurhia estävänä tekijänä. Toverihenki suojasi tehokkaasti sotilaiden psyykeä. Tutkimusten mukaan se oli monille myös se tärkein syy jaksaa sotimista. Lähimmille aseveljille oltiin uskollisia ja heitä kohtaan suuntautui sotilaiden velvollisuuden tunne. Moneen mieheen sota saattoi jopa vaikuttaa niin, että oma elämä alkoi tuntua vihdoinkin merkitykselliseltä, kun isänmaa, äidinkieli, sananvapaus, naiset ja lapset olivat vaarassa ja miesten tehtävänä oli puolustaa näitä kaikkia.  Ja toki oli sellaisiakin tilastoissa näkymättömiä itsemurhakandidaatteja, jotka ajattelivat, että sodassa kuoleminen olisi sentään kunnallinen tapa tehdä itsemurha. Aina saattoi uhkarohkeasti nostaa pään juoksuhaudan yli ja sitä kautta saada sankarihautajaiset. Heitä oli todennäköisesti melko harvassa – niin vahva on sodassa ihmisen hengissä säilymisvietti. 

Vaikka sota ja korona ovat monin tavoin aivan erilaisia kriisejä, en voinut olla Pakopisteessä vertailua tekemättä, koska ihmisten käyttäytyminen näissä kriiseissä on ollut osittain hyvin samankaltaista. Samaten sekä sodan, että koronan henkisessä jälleenrakennuksessa tulee tulkintani mukaan olemaan samoja piirteitä. Mutta siitä enemmän esseessäni Ylitse Harmaan kiven. 

*

Lue lisää Pakopiste-kokoelmasta täältä. Kirja on saatavilla myös e- ja äänikirjana. Äänikirjan lukijana vakuuttava Hannu-Pekka Björkman. Löydät sen kaikista tunnetuista e- ja äänikirjapalveluista.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Innon kevään 2021 kirjalista on julkistettu

Innon kevään uutuuskirjoista löytyy niin selviytymistarinoita, kertomuksia poikkeusajasta kuin vahva kattaus hyvinvointikirjojakin. Tunnetut dekkarisarjat saavat jatkoa ja lapsia hemmotellaan värikkäin lasten tietokirjoin.

Innon kevätkatalogiin pääset tutustumaan täällä.

Katalogin kirjoista vielä tämän vuoden puolella ehtivät ilmestyä muun muassa Hannu-Pekka Björkmanin ja Nina Honkasen toimittama Pakopiste. Nimekkäiden suomalaisten kirjailijoiden esseitä sisältävässä kokoelmassa pohditaan, millaisia ovat hetket joina pysähdymme. Toimittaja, kolumnisti Anna-Stina Nykäsen Yksin kotona -teoksessa kerrotaan terävästi, hauskasti ja silmiä avaavasti minkälaisia tunteita poikkeustila herättää ja mikä auttaa jaksamaan.

Kuvittaja Mira Malliuksen ensimmäisessä omassa lasten­kirjassa matkataan karhujen jalanjäljissä. Meri-karhun suuri suku -kirjassa karhulajien lisäksi lukijalle tulevat tutuksi Andit maastoineen, hyinen Alaska, Grönlanti sekä pandojen bambumetsät.

Tietokirjapuolella Innon vuoden aloittaa kattaus hyvinvointikirjoja: juuri elämäntyöpalkinnolla palkitun Risto Isomäen Ruoka, ilmasto ja terveys kertoo yleistajuisesti miksi ruokavalio vaikuttaa sekä ilmastoon että terveyteemme enemmän kuin mikään muu asia. Eveliina Talvitie pohtii Vanha nainen tanssii-kirjassaan, miksi sanapari ’vanha nainen’ saa monet tuohtuneena todistamaan päinvastaista. Daniel E. Liebermanin Ihmiskehon lyhyt historia on innostava kertomus ihmiskunnan historiasta ja oman kehomme evoluutiosta. Supervoimani ADHD -kirjassa ADHD-ominaisuudet käännetään vahvuuksiksi.

Muista tietokirjauutuuksista löytyy myös kaksi vaikuttavaa selviytymistarinaa. Huostaanotetun lapsen rajun tarinan kertova Pako päihdehelvetistä ja nuoren brittiläisen sotavangin tositarinan kertova Auschwitzin sabotööriAtso Haapasen Ennen Auschwitzia
kertoo Suomen juutalaisten tarinan pähkinänkuoressa.

Wuhanilaisen Fang Fangin koskettava päiväkirja Kun kaupunki suljettiin – Wuhanin kohtalonhetket tarjoaa sensuroimatonta tietoa kaupungista, josta koronapandemia alkoi.
Lauri Nurmen uudessa tietokirjassa Miten Suomi päätti voittaa koronan puolestaan matkataan Suomen ylimpien vallankäyttäjien tunnetiloihin koronakevään aikana. Kirja perustuu hallituksen johtoviisikon jäsenten ja pari muun avainministerin kriisin aikana antamiin haastatteluihin.

Dekkarikevään käynnistää tuttujen dekkaristien odotetut uutuudet. Jatkoa on luvassa heti tammi-helmikuussa Apteekkari Melchior-, Marianne Jidhoff– ja Rui Santos -sarjoille. Uuden dekkarisarjan aloittaa Antti Vihisen Tampereelle sijoittuva, faktaa ja fiktiota yhdistelevä Punainen prinsessa, jossa ollaan RAF-terroristiryhmän jäljillä.

Kulttuurin monitoimimiehen, ”maailman vahvimman kirjailijan” Jarmo Stoorin Prässi on tositapahtumiin perustuva, kaunokirjallinen kertomus maailman pisimmästä kädenvääntöottelusta ja ihmisestä sen keskiössä.

Lastenkirjapuolella vuoden 2021 aloittaa Ihme ilmat! – Puuhakirja ilmaston pelastajillePuuhakirja pohjautuu suosittuun Ihme ilmat! – Miksi ilmasto muuttuu -lasten tietokirjaan, jonka oikeudet on myyty jo kolmeentoista maahan.

Voit tilata painetun katalogin osoitteesta: arvostelukappaleet@intokustannus.fi

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Anna-Stina Nykäsen ”Yksin kotona” – humoristisia ja syvällisiä havaintoja poikkeustilasta

Helsingin Sanomissa julkaistuja kolumneja ja ennen julkaisemattomia tekstejä sisältävä kirja on kuin rentouttava kylpyläkäynti.

Miksi ajantaju pettää yksin ollessa? Mitä tehdä, kun kotona ei kerry askeleita mittariin? Onko muilla enemmän seksiä? Millaisen jalanjäljen videopalaverit jättävät ihmisen sieluun? Miksi kalsarikännejä ei näy somessa? Paljonko ahdistaa, kun äiti täyttää vuosia eristyksissä?

Kansakunnan mielialoja luotaavaa esseisti ja kolumnisti, Helsingin Sanomien toimittaja Anna-Stina Nykänen elää ensi kertaa kymmeniin vuosiin yksin, ilman perhettä ja ilman työyhteisöä ympärillä. Mies on kuollut, poika lentänyt pesästä, koronan myötä tulevat etätyöt ja eristys. Hän seuraa ilmapiiriä ja mielialaa ympärillään lukemalla, somen kautta, haastatteluin ja myös lukijoilta jatkuvasti virtaavien viestien välityksellä. Nämä ja kirjailijan omat tuntemukset nostavat esiin suuria ja pieniä kysymyksiä, mutta myös yllättäviä vastauksia. Yksin kotona kuvaa minkälaisia tunteita poikkeustila herättää ja mikä auttaa jaksamaan.

”On olemassa mökkivaatteita. Vaikka ei olisi mökkiäkään, hihansuista rispaantunut rakas takki säästetään niin sanotusti ’kalatakiksi’. On kotivaatteita, jotka vaihdetaan päälle kun tullaan töistä. On oloasuja, jotka vedetään ylle saunan jälkeen. Ja yövaatteet. Koronan aikaan on kuitenkin pitänyt löytää kaapista uusi ryhmä: etätyöasut. Ne eroavat kaikista muista.”

Kirjan julkistamistilaisuutta vietetään Zoomissa perjantaina 27.11. klo 15–16. (Tilaisuuteen pääset osallistumaan tästä.) Tapahtumaa voi seurata myös Facebookissa. Tilaisuuden emäntänä toimii Anna-Stina ”Ansti” Nykänen ja vieraiksi saapuvat muun muassa Eero Huovinen ja Niina Junttila, joita Nykänen on siteerannut kirjan teksteissä.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Millaisia ovat hetket, joina pysähdymme? Nimekkäiden suomalaisten kirjailijoiden esseitä sisältävä ”Pakopiste” ilmestyy 1.12.

Pakopiste-kokoelmassa kuvataan erikokoisia todellisuuksia, joissa pysähtyminen on välttämätöntä. Teos on yritys nähdä ja ymmärtää mitä siitä voi seurata.

Mitä tapahtuu kun kaikki ympäröivä näyttää vähän erilaiselta ja löydämme itsemme toivomasta, ettei paluuta entiseen ole?

Elämä ei tunne rajoja, normaalia tai epänormaalia. Mitä tiiviimmäksi elo muuttuu, sitä kirkkaammin merkitykselliset asiat ja kohtaamiset näyttäytyvät.

1.12. julkaistavan, pysähtymistä kuvaavan Pakopiste-kokoelman nimekkääseen kirjailijakaartiin kuuluvat Hannu-Pekka Björkman, Annina Holmberg, Nina Honkanen, Juha Hurme, Jenni Kirves, Tommi Melender, Antti Nylén, Hannu Raittila, Juha Seppälä ja Helena Sinervo.

”Kirjallisuus ei ole keskustelupalsta. Kirjailija ei pyydä lupaa eikä etsi lukijan suostumusta. Kirjailija on Jumala.” – J. Seppälä

”Haluaisin osata kuolla yhä useammille asioille ja valinnoille.” – H. Sinervo

”Se, että sain kerran viikossa istua sohvalla ja katsoa telkkaria jonkun kanssa, piti mut ihmisenä ja nahoissani. Adidaksen t-paidankin sain Seijalta. Se lämmittää yhä.”
– J. Hurme

Kirjan idean takaa löytyvät kirjailija Nina Honkanen ja näyttelijä Hannu-Pekka Björkman: ”Ajatus esseekokoelmasta tuli keväällä auringon ja kuun näyttäytyessä samassa kuvassa. Eikä kokoelmaan kutsuttuja kirjailijoita tarvinnut kauaa miettiä.” Mukaan lähti hieno kattaus maamme eturivin kirjailijoita. Björkman ja Honkanen ovat olleet lukemastaan vaikuttuneita: ”Jokaisen kirjailijan kertomuksella on oma pakoton kohtansa näiden kansien välissä.”, he toteavat kokoelmasta.


kuva: Laura Malmivaara

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Jussi Halla-aho – Epävirallinen elämäkerta paljastaa persoonan ja maailmankuvan

Kirja perustuu Halla-ahon hyvin tuntevien ihmisten haastatteluihin sekä mittavaan arkistojen läpikäyntiin ja tekstianalyysiin.

”Halla-ahon yhteiskunnallisesta asemasta on tullut niin merkittävä, että tämä kirja oli pakko tehdä”, sanoo Lauri Nurmi. Nurmi perkasi läpi Jussi Halla-ahon kokonaisuudessan useiden tuhansien sivujen mittaisen Scripta-blogin sekä haastatteli yli 50 ihmistä, joista osa tuntee Halla-ahon intiimisti.

Tästä aineistosta syntyi kertomus taitavan sanankäyttäjän noususta politiikan huipulle sekä analyysi hänen ajattelustaan ja persoonasta imagon takana.

Kirja kuvaa, miten kulttuurisuvun vesan akateeminen ura tyssäsi mielipidekirjoituksiin, mutta ne myös nostivat Halla-ahon aina puolueen puheenjohtajaksi saakka.

Kirja kertoo millainen lapsi Halla-aho oli sukulaistensa silmin, hänen vanhemmistaan, kouluajoista ja yliopistosta sekä minkälainen mies hänestä tuli isänä ja aviomiehenä.

Teos paljastaa Halla-ahon todellisen maailmankuvan ja määrätietoisen pyrkimyksen valtaan sekä kuinka taitavasti hän on onnistunut muokkaamaan muiden käsityksiä itsestään.

Lauri Nurmi on tietokirjailija ja politiikan toimittaja Iltalehdessä. Hän sai 2017 Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon. Aiemmin Nurmi on kirjoittanut kirjat Perussuomalaisten hajoamisen historia sekä yhdessä Matti Mörttisen kanssa Sauli Niinistö – Mäntyniemen herra ja Antti Rinne – Koko tarina.

Jussi Halla-aho – Epävirallinen elämäkerta ilmestyy 15.10. (embargo 15.10. klo 12). Painetun kirjan voi saada edellisenä päivänä Helsingissä tai voimme postittaa kirjan muualle Suomeen 14.10. Pdf ei ole jakelussa lainkaan.

Haastattelupyynnöt ja arvostelukappaleet: hallaaho@intokustannus.fi

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Runkkarin käsikirja, Roast, Rehab ja Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa -menestysteoksen odotettu jatko-osa Vedenpaisumuksen lapset

Finlandia-ehdokkaiden uutuusromaanit ja rosoiset tietokirjat käynnistävät Innon syksyn.

Risto Isomäki palaa 3.9. ilmestyvässä Vedenpaisumuksen lapset -romaanissaan Finlandia-ehdokkaana olleen Sarasvatin hiekan (2005) teemoihin ja tapahtumapaikkoihin. Itsenäinen jatko-osa on optimistinen ja kaunis tarina, vaikka juoni on hyytävän jännittävä. Jäätiköiden sulaminen pohjoisilla merialueilla käynnistää lähitulevaisuudessa yllättävän ja nopean luonnonilmiöiden ketjun, joka uhkaa ihmiskunnan selviytymistä. Trillerimäisten tapahtumien lomassa pohditaan myös ihmistä ikuisesti askarruttaneita kysymyksiä. Onko kaikki tärkeä keksitty vasta nyt ja voiko se mikä on kerran tai ehkä useamminkin tapahtunut, tapahtua myös uudestaan?

Risto Isomäki (s. 1961) on kirjailija, kolumnisti ja ympäristöaktivisti. Hän on julkaissut yli 20 romaania ja tietokirjaa, joita on käännetty lähes 20 kielelle. Hänelle on myönnetty myös European Science Fiction Associationin palkinto.

15.9. ilmestyvä Rehab on Laura Gustafssonin viides romaani. Esikoisteos Huorasatu oli vuoden 2011 Finlandia-palkinto- ja Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokas. Gustafsson käsittelee riemastuttavan runsaana ryöppyävässä, Itä-Helsingin Vuosaaren Taivastaloon sijoittuvassa Rehab-romaanissaan nykyihmistä, joka on hukkunut materian tulvaan ja erillisyyden harhaan. Kumman uhraisit mieluummin: oman mukavuutesi vai lapsesi tulevaisuuden?

Laura Gustafssonin (1983) aikaisempia romaaneja Huorasadun (2011) lisäksi ovat Anomalia (2013), Korpisoturi (2016) ja Pohja (2017). Gustafsson on myös taiteilija ja saanut työparinsa Terike Haapojan kanssa Mediataiteen valtionpalkinnon.

Viime viikolla ilmestynyt Ina Mikkolan Runkkarin käsikirja on saanut haltioituneen vastaanoton. Yli 300-sivuinen tietokirja on suunnattu ennen kaikkea nuorille, mutta myös vanhemmat lukijat voivat kasvattaa seksuaalista älykkyysosamääräänsä kirjan avulla. Selkeää ja informatiivista rakennetta rytmittää värik­käät Alessandra Bernardin kuvitukset, jotka antavat teok­selle toisen ulottuvuuden. Suorapuheista kirjaa aiheesta on selvästi kaivattu.Antto Terraksen Roast – Suomen starat kaikilla mausteilla johdattaa lukijan roast-kulttuurin armottomiin syövereihin. Itsensä peliin laittamiseen ja omalla kustannuksellaan nauramiseen on osallistunut jo toistasataa suomalaista staraa aina poliitikoista Jari Sarasvuohon ja kirkkoherroista Juha Mietoon. Tuoreessa kirjassa avataan heidän salaisuutensa.

Antto Terras vierailee Akateemisen Kirjakaupan Kirjojen yössä Helsingissä to 20.8. klo 21.30 ja Sammakon kirjakaupassa Turussa pe 21.8. klo 16.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Into Kustannuksen syyskatalogi 2020 on ilmestynyt

Into Kustannuksen syyskatalogi 2020 on julkaistu. Kesän ja syksyn kirjat sisältävän katalogin voi tilata suoraan kotiosoitteesen: arvostelukappaleet@intokustannus.fi

Voit myös tutustua sähköiseen katalogiin täällä.

Jo kesäkuussa ilmestyy kutkuttava kesävalikoima jännitystä ja tuhtia tietoa: Arne Dahlin uutuusdekkari VapausHeine Bakkeidin hyytävä jännäri Paratiisin kutsuAri Turusen ja Petri Laukan tietokirja Solvaajat – Herjaamisen hävytön historia sekä Tiina Saaren & Maiju Majamaan kadonneiden suomalaisten tarina Ei jälkeäkään – 11 suomalaista kadonnutta ja kaivattua.

Denise Rudbergin toiseen maailmansotaan sijoittuva vakoilijaromaanisarjan ensimmäisen osan Salainen koodi e- ja äänikirjaformaatit ilmestyvät kesälaitumille. Perinteisen kirjan ystäville Salainen koodi ilmestyy elokuussa.

Syksyn avaa Risto Isomäen pitkään odotettu romaani Vedenpaisumuksen lapset, Sarasvatin hiekkaa -menestysteoksen itsenäinen jatko-osa, sekä Laura Gustafssonin yhtä hartaasti odotettu romaani Rehab.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Innon hyytävä valikoima koukuttavaa lukemistoa kesähelteisiin

Into julkaisee jännittävän sarjan koukuttavia kesäkirjoja: Antto Terras johdattelee uutuusteoksessaan ”Tallinnan tappajat” juuri itsenäistyneen Viron kriminaaleihin kulisseihin. Terraksen True Crime -kirja julkistetaan 15.6. Dekkarilauantaissa Oodissa, jonne saadaan myös vieraaksi suoraan Narvikista kesän dekkarilanseerauksen ”Meren aavet” kirjoittaja, uudeksi Jo Nesbøksikin tituleerattu Heine Bakkeid. Innon muita kesän käännösromaaneja ovat ruotsalaisen jännityksen mestarin Arne Dahlin ”Äkkisyvä” ja Yksin Marsissa -tekijän Andy Weirin kuuhun sijoittuva uutuustrilleri ”Artemis” sekä ylistetyn korealaisen Kyung-sook Shinin tuorein lukuromaani ”Hovitanssija”. Kesän kotimainen esikoinen on Eveliina Talvitien ”Kovakuorinen”: se tutkii naisten välistä ystävyyttä, jossa uskollisuuden ja petollisuuden rajat hämärtyvät.

Humoristisista tietokirjoistaan tunnettu Antto Terras palaa Tallinnan tappajat -kirjassaan Viron verisiin vuosiin, jolloin eteläisessä naapurissa tapettiin yksi ihminen päivässä. Vielä tänäänkin selvitellään silloin tehtyjä laittomuuksia, ja etsitään kadonneiksi jääneitä miehiä ja Mersuja. Tuolloin halpaa ei ollut ainoastaan alkoholi ja viihtyminen – ihmishenkikin oli hinnoiteltu, ja se maksoi tuhat dollaria. Tallinnan tappajat kertoo kuinka Virolle vahingossa annettu vapaus toi mukanaan valtatyhjiön, eikä yhdessä yössä poliisiksi muuttunut neuvostomiliisi voinut vahvimmilleen mitään. Alkoi omaisuuksien, oikeuksien ja kohtaloiden uusjako, jossa häviäjiä oli enemmän kuin voittajia.

Arne Dahlin uutuus Äkkisyvä on ”ruotsalaista rikoskirjallisuutta parhaimmillaan ilman yhtä ainutta ikävystymisen hetkeä” (Jyllands-Posten). Ex-poliisi Sam Bergeriä epäillään murhasta, johon hän on syytön. Samaan aikaan hänen taisteluparinsa Molly Blom viruu sairaalassa koomassa. Takaa-ajettuna ja epätoivoisena Berger pakenee hyiselle saarelle Landsortin lähistölle ja asettuu syrjäiseen turvataloon odottamaan tilanteen rauhoittumista.
Sam Bergeriä ei kuitenkaan ole luotu katsomaan sivusta, kun Tukholmaa uhkaa terroristi-isku ja vapaalla jalalla kulkee arvaamaton, etsintäkuulutettu murhaaja, jolla on nuori tyttö hallussaan. Arne Dahl on yksi Pohjoismaiden arvostetuimmista rikoskirjailijoista. Hänen uusi Berger & Blom -sarjansa on kansainvälinen bestseller, joka on ampaissut myyntilistojen kärkeen etenkin Ruotsissa ja Saksassa. Dahlin kirjoja on myyty yli neljä miljoonaa kappaletta, ja niitä on käännetty 32 kielelle.

Artemis on Yksin Marsissa -menestysromaanillaan yleisön lumonneen Andy Weirin uutuusteos, joka sinkauttaa lukijat Kuuhun! Se sijoittuu kaupunkiin, joka on kiehtovan mielikuvituksellinen ja silti kovin tuttu. Päähenkilön pettämätön kyky ratkaista pulmat ja nauttia elämästä pitävät lukijan hyppysissään huikeaan loppuun asti. Weirin fiksu ja hauska trilleri yhdistää tieteen ja actionin koukuttavasti.

Kansainvälisen bestsellerin Pidä huolta äidistä -kirjoittaja Kyung-sook Shinin uutuusromaani Hovitanssija kertoo pakahduttavan naiskohtalon ­Geishan muistelmien ja Madama Butterflyn hengessä. Taustalla kuohuvat 1800-luvun viimeiset vuodet Koreassa, kun talonpojat kapinoivat ja Kiina, Japani ja muut suurvallat taistelevat vaikutusvallasta niemimaalla.
Kohtalo kuljettaa kuvankauniin korealaisnaisen kauas merten taakse Kyung-sook Shinin aistivoimaisessa historiallisessa romaanissa. Yi Jiniin rakastunut nuori ranskalainen diplomaatti on saanut kuninkaalta luvan naida hovin lumoavimman tanssijan ja viedä hänet mukanaan.
Kyung-sook Shin on yksi Etelä-Korean luetuimmista ja ylistetyimmistä kirjailijoista. Koreassa yli kaksi miljoonaa kirjaa myynyt Pidä huolta äidistä on käännetty yli 20 kielelle ja julkaistu 36 maassa. Romaani Jään luoksesi oli niin ikään menestysteos.

Eveliina Talvitien odotettu romaani Kovakuorinen ilmestyy 15.6. Se on tarina tyttöjen välisestä ystävyydestä, joka kantaa aikuisuuteen saakka. Pikkukaupungin jo nostalgiseen kerrostalolähiöön ja pääkaupunkiin sijoittuva tarina pujottelee Eevan ja Miran mukana 1970-luvulta 2000-luvulle. Samalla se leikittelee mieheydellä, naiseudella ja todellisuudella.
Eveliina Talvitie on Tallinnassa asuva kirjailija ja toimittaja. Kovakuorinen on Talvitien esikoisromaani. Tietokirjailijana hän teki läpimurron Keitäs tyttö kahvia -teoksella (WSOY 2013). Muita Talvitien teoksia ovat Hieno vai huono (WSOY 2015), Miten helvetissä minusta tuli feministi (WSOY 2016) ja yhdessä Maryan Abdulkarimin kanssa työstetty keskustelukirja Noin 10 myyttiä feminismistä (SKS 2018).

Heine Bakkeidin ylistetty debyytti Meren aaveet julkaistaan 15.6. Dekkarilauantaissa keskustakirjasto Oodissa, jossa kolmatta kertaa järjestettävä Dekkarilauantai tuo yhteen rikos- ja jännityskirjallisuuden ystävät. Heine Bakkeid esiintyy Meren aaveiden tiimoilta Oodin auditoriossa 15:00 (katso tiedote) ja Akateemisessa Kirjakaupassa kello 12.

Antto Terras kertoo kirjastaan Tallinnan tappajat Dekkarilauantaissa kello 12 ja Rosebudin Kolmen sepän kirjakaupassa kello 14 sekä perjantai-iltana 14.6. kello 17:30 Aleksin Suomalaisessa Kirjakaupassa.

Katso lisätietoja Dekkarilauantaista.

Arvostelukappaleet: arvostelukappaleet@arvostelukappaleet.fi

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Toivoa tuhokehityksen keskelle – Olli Tammilehdon uusi kirja nyt saatavilla

Ei ole liioittelua puhua tuhokehityksestä: talouden kasvuun tähtäävät voimat kiihdyttävät toimillaan niin ilmastollisen, ekonomisen kuin aseellisenkin tuhon mahdollisuuksia. Median rakentama kuva saa ihmisen helposti uskomaan, ettei riittävän nopeaa ja tehokasta ratkaisua ongelmien kehitykseen löydy. Onko totuus kuitenkin mahdollisesti toisenlainen?

Tietokirjailija Olli Tammilehto esittelee uutuuskirjassaan Tuhokehitys poikki – Yhteiskunnan olomuodon muutos (Into Kustannus, 2017) esimerkkejä yllättävistä, nopeista ja inspiroivista muutoksista yhteiskunnissa eri puolilla maailmaa. Tarkastelussa on vallankumouksia ja suuria muutoksista, joiden kantavana voimana on ollut ruohojuuritason kansalaistoiminta. Tapaukset kattavat pitkän ajanjakson keskiajan talonpoikaiskapinoista nykyajan kansalaisjärjestötoimintaan kriisialueilla.

Esimerkit tuovat esiin valtamedian valokiilasta syrjässä olevia yhteiskunnan osia. Näihin varjoyhteiskunnan osiin kuuluvat esimerkiksi varjotalous ja varjopolitiikka, jotka jäävät politiikan ja talouden perinteisten määritelmien ulkopuolelle, mutta ovat kuitenkin merkittäviä kokonaisuuksia, joiden voima korostuu kriisi- ja poikkeustilanteissa. Erilaiset kansalaisjärjestöt, toimintaryhmät ja yhteiskunnalliset liikkeet sisältävät valtavat määrät sellaista toimintaa, joka osoittaa vaihtoehtoisen kehityksen jo tapahtuvan ympärillämme. Vaikka muutoksen on oltava nopea, ei toivo ole vielä menetetty.

Olli Tammilehto on vapaa tutkija ja kirjoittaja, joka on kirjoittanut useita tietokirjoja muun muassa ilmastonmuutoksesta, globalisaatiosta ja nykyisen maailmantilan ja –kehityksen syistä ja seurauksista. Hän on myös luennoinut Helsingin ja Oulun yliopistoissa sekä seminaareissa Suomessa ja ulkomailla.

Olli Tammilehto: Tuhokehitys poikki – Yhteiskunnan olomuodon muutos

Into Kustannus, 2017

ISBN: 9789522647627

Sivumäärä: 240

OVH: 25€

Tuhokehitys poikki

Arvostelukappalepyynnöt: arvostelukappaleet@intokustannus.fi

Lisätietoja:

Tatu Matilainen

tatu.matilainen@intokustannus.fi

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Sakari Pälsi – Elämä ja työt

Tekisi mieli lähteä eteenpäin etsimään uusia nähtäviä seutuja maailmasta. Pitäisi nähdä kaikki, mitä on olemassa…

Sakari Pälsi (1882–1965) oli suomalainen tutkimusmatkailija, arkeologi, kirjailija, valokuvaaja ja elokuvantekijä. Pälsin elämäntyö tarkastelee ihmisluonnetta laajasti: teemoina ovat suhteemme kanssaihmisiin ja luontoon sekä ihmiskunnan aikaansaannokset kautta aikojen. Hänen työnsä arkeologina, kansatieteilijänä, kuvaajana ja kirjailijana saa 2000-luvulla uuden arvioinnin ja päivityksen seitsemäntoista taiteen ja tieteen asiantuntijan voimin. Moniulotteisessa muotokuvassa on valoa ja varjoa.

Mirja Metsolan ja Jukka Relaksen toimittamassa kirjassa Sakari Pälsi – Elämä ja työt tutustutaan päähenkilöön, hänen matkoihinsa ja tapaamiinsa ihmisiin 1800-luvun puolelta 1960-luvulle. Runsaasti kuvitettuun teokseen sisältyy myös ainutlaatuista kirje- ja muistikirja-aineistoa, ennen näkemättömiä valokuvia sekä Pälsin lyhyitä aiemmin julkaisemattomia tekstejä. Kirjan artikkelit palvelevat myös arkeologian, valokuva- ja elokuvataiteen ja kirjallisuudentutkimuksen opetusta. Monikielistä lukijakuntaa palvelevat artikkeleiden englanninkieliset tiivistelmät.

Kirjan kirjoittajat ovat arkeologeja, kansatieteilijöitä, lingvistejä, tietokirjailijoita, valokuvaajia, elokuvantekijöitä sekä Pälsin kirjallisen tuotannon ja hänen synnyinseutunsa Lopen tuntijoita.

 

Mirja Metsola & Jukka Relas (toim.): Sakari Pälsi – Elämä ja työt (Into, 2017)

ISBN: 978-952-264-745-0

390 sivua

Sakari Pälsi – elämä ja työt

Jaa tämä: