Avainsana-arkisto: tietokirja

Lataa alkuperäinen kuva ▼

Miksi ihminen on nostanut itsensä yli muiden ja miten palauttaa kestävä suhde muihin lajeihin?

Millaista on olla ihminen keskellä ekokriisiä ja miten tähän on päädytty? Sami Keto avaa kirjassaan Enemmän kuin sapiens miksi moni länsimaalainen kokee merkityksettömyyttä, vaikka meillä on jo kaikki. Kun ihminen on nostettu muiden lajien yläpuolelle, olemme kadottaneet merkitykselliset suhteet sekä toisiin ihmisiin että muihin eliöihin.

Mitä on olla ihminen? Ihminen on hakenut tähän kysymykseen vastausta – ja tullut luoneeksi kertomuksia ihmisyydestä. Kertomukset ovat olleet ihmisyyden erityisyyden kertomuksia, joiden tarkoitus on usein ollut oikeuttaa muun elämän hallitsemista ja kaltoinkohtelua.

Räikeimmillään erityisyyden kertomukset esittävät, että ihminen on aivan eri luokkaa kuin muut eliöt. Luokkaeron rinnalle on luotu vähemmän räikeä erityisyyden kertomus, jossa puhutaan aste-erosta. Mutta tässäkin kertomuksessa on se ongelma, että mittarina on edelleen ihmisen ominaisuudet ja ihmiselämän merkitykset, joihin muita eliöitä, pääasiassa eläimiä, verrataan. Muut eliöt tai eläimet tulee siis samalla määritellyksi sen kautta, mitä niiltä puuttuu suhteessa ihmiseen.

Vuorovaikutus on mahdollista, vaikka elämme erilaisissa aistitodellisuuksissa 

Kaikki elämänmuodot ovat keskinäisriippuvaisessa suhteessa toisiin elämänmuotoihin. Ihmisellekin tärkein kysymys ei ole ”mitä on olla ihminen?” vaan ”miten elää yhdessä muiden kanssa?” Vaikka eri eliöt elävät erilaisissa aistitodellisuuksissa, on näiden eri ”maailmojen” välillä kuitenkin kosketuspintaa, joka mahdollistaa vuorovaikutuksen. Ihmisen ja muiden eliöiden välinen vuorovaikutus ei perustu yhteiseen kieleen ja käsitteisiin, vaan aisteihin, tunteisiin ja kehollisuuteen. Empatia on hyvä esimerkki lajienvälisen      vuorovaikutuksen mahdollistajasta.

Vanhoissa alkuperäiskansojen kulttuureissa lajienvälisellä vuorovaikutuksella on ollut tärkeä rooli, joka on usein myös yhdistetty heidän kykyynsä elää ekologisesti kestävästi. Modernissa länsimaisessa kulttuurissa ei kuitenkin voi omia tai omaksua alkuperäiskansojen läheistä luontosuhdetta suoraan, vaan täällä on muodostettavaa omaa aikaan ja paikkaan sopivaa kestävää luontosuhdetta.

Ekokriisin aika ei kutsu sankareita vaan hyviä jäseniä

Teos valaisee toisenlaista elämän ja ihmisyyden kertomusta ja pyrkii antamaan vastauksia kysymykseen, miten elää yhdessä muiden kanssa, osana elonkirjoa. Keto osoittaa, että kaikessa on aina kyse enemmän kuin ihmisestä.

Hyvän elonkirjon jäsenyyden mahdollisuus on siinä, kun ihmiset yhdessä sitoutuvat johonkin paikkaan ja alkavat muuttaa tapaansa ajatella, toimia ja elää tuossa paikassa ja tuosta paikasta, tuhoamatta sitä. Keto esittelee eri tyylilajeja yhdistävässä kirjassaan kasvatusajattelua ja -käytäntöjä, joilla hyvään elonkirjon jäsenyyteen voisi kasvaa.

Sami Keto on ekologi ja kasvatustieteilijä. Työssään hän pyrkii kuromaan yhteen repeämää, jonka kulttuuriset kertomukset ovat ihmisen ja muun elämän välille aiheuttaneet. Kedon aikaisempia teoksia ovat muun muassa yhdessä Elisa Aaltolan kanssa kirjoitetut Eläimet yhteiskunnassa (Into 2015) ja Empatia – Myötäelämisen tiede (Into 2017).

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Näin suomalaisten elämänlaatu ja tyytyväisyys ovat parantuneet 50 vuodessa

Elämme muuttuvassa maailmassa, mutta miten suomalaiset voivat tänään verrattuna 1970-lukuun? Erik Allardtin hyvinvointimallin avulla tutkijat selvittivät, miten aineellinen hyvinvointi, yhteisyyssuhteet sekä itsensä toteuttaminen ovat kehittyneet.

Suomalalaisten hyvinvoinnin muutoksia pitkällä aikavälillä kuvataan tavallisesti tilastojen avulla ja historiantutkimuksen keinoin. Hyvinvointitutkimuksen omat keinot ovat harvemmin olleet käytössä pitkän ajan tarkasteluissa, kuten tässä tutkimuksessa. Akateemikko Erik Allardtin tutkimuksen ”Hyvinvoinnin ulottuvuuksia” (1976, aineistot 1972) toisto vuosina 2017 ja 2019 kerätyillä aineistoilla antaa kuvan siitä, mikä suomalaisten hyvinvoinnissa on muuttunut ja mikä pysynyt ennallaan.

Allardtin kuulu kolmijako ”having-loving-being” osoittautui edelleen käyttökelpoiseksi

Tutkimus myös testaa ”Allardt-hyvinvoinnin” kolmen hyvinvointiulottuvuuden (having, loving, being) toimivuutta puoli vuosisataa kolmijaon kehittämisen jälkeen. Aineellinen hyvinvointi, yhteisyyssuhteet sekä itsensä toteuttaminen ovat tarkastelussa rinnakkain tavalla, johon esimerkiksi tilastosarjoja tutkimalla ei päästä. Allardt-hyvinvointi syntyi aikanaan täydentämään ja haastamaan niin sanottua resurssipohjaista hyvinvointikäsitystä, jossa pääroolissa ovat ihmisten käytössä olevat voimavarat ja niiden jakautuminen. Allardtin käsitteistö osoittautui edelleen käyttökelpoiseksi.

Lähes 50 vuoden väli tutkimusaineistojen keruussa tuotti ongelmia. Vuonna 1972 tutkimus tehtiin henkilökohtaisin haastatteluin, vuonna 2017 vastaajat itse täyttivät kyselylomakkeen. Tulosten varmistamiseksi vuonna 2019 tehtiin henkilökohtaisiin haastatteluihin perustuva muutamiin kysymyksiin perustuva tutkimus. Näitä kolmea aineistoa vertaamalla voitiin osoittaa, että aineistonkeräysmenetelmä vaikuttaa tuloksiin, joten päätelmiin on syytä suhtautua varovaisesti.

Suomalaiset ovat tyytyväisempiä yhteiskuntaan

Tulosten ensimmäinen osa koski hyvinvoinnin muutossuuntia ja tulokset viittaavat siihen, että elintaso on noussut (having –ulottuvuus). Yhteisyyssuhteissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia (loving-ulottuvuus) ja Itsensä toteuttaminen on kohentunut (being-ulottuvuus). Hyvinvointi on siis lisääntynyt (Allardt –hyvinvoinnin tarkoittamassa mielessä)

Tutkimuksessa selvitettiin myös koettua hyvinvointia ja elämäntyytyväisyyttä, jotka ovat tulleet aikaisempaa vahvemmin esille vuoden 2000 jälkeisessä hyvinvointitutkimuksessa. Tuloksista voitiin havaita, että koettu elämänlaatu ja elämäntyytyväisyys ovat parantuneet. Tyytymättömyys yhteiskuntaan on vähentynyt.

Muutosten rinnalla myös muuttumattomuutta: ulottuvuuksien yhteydet ja väestöryhmäerot

Tutkimuksen muissa osissa selvitettiin hyvinvoinnin rakenteita ja niiden mahdollisia muutoksia: miltä näyttivät hyvinvoinnin ulottuvuuksien yhteydet ja miltä hyvinvoinnin väestöryhmäerot? Todettiin, että hyvinvoinnin rakenteissa on paljon pysyvyyttä. Hyvinvoinnin kiinnittymisessä sosiaalisiin jakoihin on pysyvyyttä mutta myös muutoksia.

”Vuonna 1972 alle 25-vuotiaat olivat tyytyväisempiä elämäänsä kuin vanhemmat, mutta vuonna 2017 tyytyväisimpiä olivat yli 50-vuotiaat.”

Olivatko esimerkiksi 1970-luvun nuoret tyytyväisiä ja ovat säilyttäneet tyytyväisyyden myös ”vanhoilla päivillään” vai onko kysymys siitä, että iän ja elämäntyytyväisyyden yhteys on muuttanut muotoaan?

Hyvinvointitutkimuksessa ovat vuosikymmenten ajan toistuneet tulokset hyvinvoinnin jatkuvasta kohentumisesta ja se näkyy myös tässä tutkimuksessa. Uutta ovat havainnot monien hyvinvointiseikkojen muuttumattomuudesta tai vain vähäisestä muutoksesta. Muuttuvassa maailmassa tällainen muuttumattomuus voi tuntua jopa hämmentävältä.  Mitä kätkeytyy vain hitaasti muuttuviin hyvinvoinnin elementteihin?  Tämä kysymys jää myöhemmän tutkimuksen pohdittavaksi.

Hannu Uusitalo on sosiologian emeritusprofessori ja Allardtin keskeinen työtoveri pohjoismaisessa hyvinvointitutkimuksessa. Jussi Simpura on emeritustutkimusprofessori. Muut tutkimusryhmän jäsenet ovat professori Juho Saari, tohtori Tuomo Laihiala, emeritusprofessori Harri Melin, tohtori Katri Vataja ja dosentti Sakari Kainulainen.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Tupakointi on vähentynyt Suomessa, mutta nikotiiniepidemia pahenee

Tupakoinnin taustalla on kaupallisia intressejä eli teollisuus, joka markkinoi nikotiinituotteita aggressiivisesti. Nikotiinituotteet tappavat enemmän kuin sodat ja kulkutaudit. Tämän lisäksi tupakkateollisuus kiihdyttää ilmastonmuutosta ja hyväksikäyttää lapsityövoimaa.

Miksi niin moni suomalainen nuori aloittaa vieläkin tupakoinnin, vaikka sen vaaroista tiedetään niin paljon? Koska tupakkayhtiöt pyrkivät aktiivisesti vaikuttamaan nuoriin.

Tupakka tai terveys -kirja kertoo tupakkateollisuuden valtavaksi kasvaneesta vallasta. Heikki Hiilamo on tutkinut tupakkateollisuutta reilun 20 vuoden ajan.  Nettiin ladatuissa tupakkayhtiöiden salaisissa asiakirjoissa ilmenee miten yhdysvaltalaiset tupakkajätit hallitsevat myös Suomen markkinoita ja miten härskisti ne ovat johtaneet suomalaisia harhaan.

Nuuska on korvannut tupakan, ja se yhdistetään terveelliseen elämäntyyliin

Monet nuoret harrastavat liikuntaa, yrittävät syödä terveellisesti ja ehkä pyrkivät pysymään erossa alkoholista tai ainakin nauttimaan siitä kohtuullisesti, mutta silti käyttävät nikotiinituotteita.

Nykyisin jopa kaksi viidestä suomalaisesta varusmiehestä käyttää nuuskaa satunnai- sesti tai päivittäin, kun tupakoivia on noin yksi kymmenestä. Luvut ovat hämmentäviä ottaen huomioon sen, että nuuskaa saa myydä Europan unionissa vain yhdessä maassa eli Ruotsissa.

Tupakkayhtiöt ovat valjastaneet vaikuttajat mainostamaan nuuskaa nuorille

Uusia tuotteita mainostetaan samalla tavalla kuin savukkeita silloin, kun niiden mainonta oli vielä sallittua. Kuvissa esiintyy nuoria, terveitä ja kauniita ihmisiä trendikkäissä vaatteissa. Nuorille jaetaan ilmaisia näytteitä ja tarkoituksena on saada mahdollisimman paljon uusia nuoria tupakkatuotteiden kuluttajia. Huomattava osa savuttomien tuotteiden uusista käyttäjistä ovat sellaisia, jotka eivät ole koskaan polttaneet savukkeita.

Miljoonat nuoret ovat nähneet ruotsalaisten vaikuttajien tekemän valkoista nuuskaa mainostavan videon TikTokissa. Australialaiset tutkijat etsivät TikTokin ensimmäisen kahden vuoden ajalta (2019–2020) suosituimpia videoita, joissa käytettiin sähkösavukkeita. He löysivät reilut 800 videota, joita oli katsottu yhteensä 1,5 miljardia kertaa. Videoista kaksi kolmasosaa esitti tuotteiden käytön myönteisessä valossa. Kaikkein aggressiivisimmin tupakkatuotteita, myös savukkeita markkinoidaan kehittyvissä maissa, joissa tupakkasääntely on vielä lapsenkengissä.

Maailmalla tupakointi lisääntyy ja tappaa enemmän kuin AIDS, malaria ja liikenneonnettomuudet

Maailmassa on noin 1,14 miljardia tupakoitsijaa eli enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Suomalaiselle terveydenhuollolle tupakoinnin kustannukset ovat noin 280 miljoonaa euroa vuodessa. Summalla voisi järjestää erikoissairaanhoidon vuodeksi esimerkiksi Vantaalle tai Tampereelle.

Suomi on maailman ainoa maa, joka on ottanut tavoitteekseen kaikkien nikotiinituotteiden käytön loppumisen. Suomen tupakkalain ensimmäisessä pykälässä sanotaan: ”Tämän lain tavoitteena on ihmisille myrkyllisiä aineita sisältävien ja riippuvuutta aiheuttavien tupakkatuotteiden ja muiden nikotiinipitoisten tuotteiden käytön loppuminen.”

Heikki Hiilamo työskentelee Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professorina ja THL:n tutkimusprofessorina. Hän on tutkinut muun muassa köyhyyttä, velkaantumista, kirkon diakoniatyötä, sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmiä sekä alkoholi- ja tupakkapolitiikkaa. Tutkimusten punaisena lankana on ollut se, miten ihmisten hyvinvointi ja pahoinvointi ovat yhteydessä yhteiskuntaan. Hiilamo on julkaissut tutkimusaloistaan yli 20 tietokirjaa. Lisäksi hän on julkaissut yli 100 tieteellistä artikkelia, joista suuri osa kansainvälisiä. Hiilamo sai vuonna 2016 Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon sote-uudistusta analysoivasta kirjasta Hyvinvoinnin vakuutusyhtiöVuonna 2022 Suomen Kulttuurirahasto palkitsi hänet merkittävistä kulttuuriteoista suurpalkinnollaan. 

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Huumorilla höystettyä tulipalotietoa pikku pelastajille

Vaikka paloturvallisuus on tärkeää, sen opettelu ei tarvitse olla vakavaa. Kirjassaan Housuvaaran paloasema Vuokko Hurme esittää faktat hauskasti Väinö Heinosen kuvittamina.

Tarmokkaat sisarukset Tilda ja Matti ovat perustaneet Housuvaaraan oman palontorjuntayksikön. Kotipihan saunan eteinen on mainio paloasema ja puutarhaletkulla voi sam­muttaa leikisti pihakalusteita. Mutta mikä neuvoksi, kun saunassa syttyykin ihan oikea tulipalo? Onneksi tarmokkaat sisarukset ovat oppineet yhtä ja toista hätätapauksen varalta.

Kirjakarkki kaikille palomiesfaneille

Housuvaaran paloasema kertoo vauhdikkaan tarinan ja runsaan kuvituksen lomassa, millaiset varusteet palomiehil­lä on, miten päivä sujuu paloasemalla ja mitä muuta kaik­kea pelastustyöhön kuuluu. Lisäksi opitaan, miten tulee toimia tulipalon sattuessa, ja tutustutaan palokalustoon ja välineisiin.

”Vuokko Hurmeen kirjoittama tarina yhdistää juuri sopivalla tavalla mielikuvitusta ja tietoa, ja tekstiä tukevat hyvin Väinö Heinosen yksityiskohtaiset ja ilmeikkäät kuvitukset.”

Kirjavinkit Housuvaaran huvipuistosta

Tietopöllö­-palkittu lastenkirjailija ja taidekasvattaja Vuokko Hurme on kirjoittanut ihastuttavan kekseliäitä lasten tieto­kirjoja, muun muassa Hirveä Nälkä (2021), Housuvaaran uimahalli (2020), Housuvaaran huvipuisto (2018), Karkkikirja (WSOY 2019) ja Eläinkirja (WSOY 2021). Lisäksi hänen tuotantoonsa kuuluvat kuvakirjat ja romaanit.

Väinö Heinonen on kuvittaja ja graafinen suunnittelija, jonka hieno kädenjälki näkyy Housuvaara-­sarjan lisäksi muun muassa Evoluutio­tietokirjassa (2018) ja monissa oppikirjoissa.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Mitä tapahtuu, kun susi hukkaa laumansa?

Palkitun luontokuvaajan Hannu Laakson tarinallinen tietokirja Me Hukkaset sopii paitsi lapsille myös varttuneemmille eläinten ystäville.

Oma lauma on suden paras turva. Sen oppii kantapään kautta kirjan päähenkilö, nuori susi, joka joutuu aikamoiseen liemeen eksyttyään laumastaan. Jännittävässä kirjassa seurataan eksyneen suden matkaa takaisin laumansa luokse samalla kun paukkupakkanen kuluttaa voimia.

Me Hukkaset valottaa lukijalle suden elämää, laumahierarkiaa ja sitä, miten susi tulee – tai ei tule – toimeen muiden eläinten kanssa. Kirjassa kerrotaan, miten lauman jäsenet toimivat yhdessä saadakseen ravintoa ja millaisia hankaluuksia suden elämään kuuluu. Kaiken kruunaa kuvitus: kansainvälisesti palkitut luontovalokuvat vangitsevat katseen takuuvarmasti.

Hannu Laakson upeissa luontokuvissa sudet tutkivat ympäristöä, leikkivät ja nahistelevat. Helppolukuisen kirjan ikäsuositus on 4+, mutta kirjasta nauttivat vähän vanhemmatkin. Me Hukkaset yhdistää tiedon ja tarinan vastustamattomalla tavalla.

”Lasten tietokirjojen kuvituksessa valokuvaa hyödynnetään nykyisin jopa ällistyttävän vähän siihen nähden, kuinka vahvasti nimenomaan valokuva pystyy dokumentoimaan todellisuutta.”

Lastenkirjahylly-blogi, 1.9.2020

KTM Hannu Laakso (s. 1963) on voittanut yli 120 kansainvälistä valokuvapalkintoa, ja yli 500 hänen kuvaansa on hyväksytty kansainvälisiin kilpailu­näyttelyihin yli kahdeksassakymmenessä eri maassa. Laakson seikkailulliset tarinat ja väkevät valokuvat pyrkivät vahvistamaan lasten luontosuhdetta ja lukuharrastusta.

Aiemmin sarjassa ilmestyneet: Me Kettuset 2020 ja Me Karhuset 2021

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Seksuaaliopas, joka jokaisen teinin pitäisi lukea ja jota äidit olisivat kaivanneet jo nuoruudessaan

Milloin rintani kasvavat, miksi mielialani vaihtelee, mitä rajojen asettaminen tarkoittaa ja mikä on intersukupuolisuus? Tyttökirjasta löytyy kaikki tieto teini-iän fyysisistä ja henkisistä mullistuksista, joista ei välttämättä kehtaa keskustella vanhempien kanssa.

Siirtymä lapsuudesta teini­-ikään on kaikkea muuta kuin helppo: kehossa tapahtuu muutoksia, hormonit ottavat vallan ja mielessä myllertää. Tyttökirja on norjalaisten lääkäreiden kirjoittama palkittu terveysopas teineille.

Hauskasti kuvitettu kirja antaa kattavasti neuvoja ja vinkkejä murrosikää lähestyville tytöille, unohtamatta myöskään ei-binäärisiä ja heitä, jotka pohtivat sukupuoli-identiteettiään. Kirja sisältää myös arvokasta tietoa pojille,  jotta ymmärtäisivät paremmin, mitä tytöt käyvät läpi.

Suoraa ja rehellistä puhetta seksuaalisuudesta

Kirja käsittelee monipuolisesti teinivuosiin liittyviä teemoja, kuten seksuaalisuutta, pituuskasvua ja suoritus­paineita. Kirjailijat kertovat asiat niin kuin ne ovat, ymmärrettävästi ja rehellisesti. Kuvitus täydentää tekstiä olennaisilla tiedoilla ja huumorilla sekä auttaa tekemään aiheista helposti käsiteltäviä ja harmittomia.

”Tässä kirjassa ei ole yhtään tylsää sivua.”

Verdens gang

”Laadukasta tietoa helposti ymmärrettävässä muodossa.”

Aftenposten

Ylistetty tietokirja sai Norjan kulttuuriministeriön lasten­- ja nuortenkirjapalkinnon ja oli Norjassa myynti-­ ja arvostelumenestys. Teoksen käännösoikeudet on myyty 18 maahan. Kirjan on suomentanut Kirsi Kokkonen.

Nina Brochmann ja Ellen Støkken Dahl ovat lääkäreitä, jotka ovat jo useamman vuoden ajan antaneet seksuaaliterveyteen liittyviä neuvoja nuorille, pakolaisille ja seksityöntekijöille. Heidän ensimmäinen kirjansa Vau, mikä vagina! (Otava 2018) oli kansainvälinen bestseller, joka voimaannutti lukijoitansa tieteelliseen tietoon nojaten.

Magnhild Winsnes on kiitetty animaattori ja kuvittaja. Hän on työskennellyt useissa animaatioproduktioissa animaattorina, suunnittelijana, ohjaajana ja tuottajana. Yksi hänen töistään on Torill Koven ohjaama lyhytanimaatio­ elokuva The Danish Poet, joka on voittanut Oscar­-palkinnon.

Muistatko?

Suosikkilehden legendaarisen Bees & Honey-palstan yleisimmät kysymykset

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Lasten tietokirja Se on ihan susi kertoo kuvien kautta sosiaalisesta laumaeläimestä

Miten sudet viestivät toisilleen ja minkälaisia sudenpennut ovat syntyessään? Näihin kysymyksiin Maia Raitanen vastaa uusimmassa lastenkirjassaan Se on ihan susi.

Suden levinneisyys maapallolla on yksi suurimmista heti ihmisen ja hiiren jälkeen. Suomen susi valloitti jo jääkauden päätyttyä, ja aluksi ihmiset ja sudet tulivat hyvin toimeen keskenään. Susi on sosiaalinen, viisas ja taitava eläin, jolle perhe ja lauma ovat luonnollinen tapa elää – silti se on vahva myös yksin.

Se on ihan susi on kiehtova kirja parjatusta ja rakastetusta petoeläimestämme. Ihastuttavasti kuvitettu kaikenikäisten tietokirja tutustuttaa lukijan suden elämään, lajityypilliseen käyttäytymiseen ja historiaan. Kirjan ikäsuositus on 6 +.

Raitasen teokset ovat riemastuttavia koko perheen tietokirjoja, joissa tutustutaan Suomen kaloihin, nisäkkäisiin ja lintuihin. Sano muikku -kirjasta sanottua:

”Kirja on tiivistetyn informatiivisyytensä lisäksi värikkään iloinen kuvakirja, jonka hauskat piirrokset herättävät lastenkin kiinnostuksen kaloihin ja kalojen sielunelämään. Humoristisin ja sarjakuvamaisin keinoin Sano muikku! myös pysäyttää lukijan. Joko hymyilemään, naureskelemaan tai miettimään elämän syntyjä syviä, mutta kepein lyhyin aforismein. Mainio teos!”

Matti Rämö, Yle

Taitavana pitkän linjan biologian kuvittajana tunnettu Maia Raitanen on kuvittanut oppikirjoja ja tietokirjoja vuodesta 1980. Sarjassa aikaisemmin ilmestyneet: Västäräkistä vähäsen, Happamia, sanoi kettu, Valas, valas, Sano muikku! ja Muurahainen lypsyllä.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Naomi Klein perustelee miksi Green New Deal ratkaisee ilmastokriisin

Dystopia on vältettävissä, vaikka raportit maalaavat synkkää kuvaa maapallon tulevaisuudesta. Nopea, kokonaisvaltainen muutos on mahdollinen, toteaa Naomi Klein kirjassaan Tuli on irti.

Naomi Klein on seurannut ilmastokriisin kehittymistä tulevaisuuden uhkakuvasta polttavaksi hätätilaksi yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Tuli on irti on intohimoinen ja perusteellinen puheenvuoro, joka näkee vihreämmän maailman puolustamisen taisteluna elämän puolesta. Klein sijoittaa ilmastokriisin historialliseen kontekstiin ja toteaa esimerkiksi, että 1980-luvun loppupuolella esitetyt ilmastotoimet kärsivät huonosta ajoituksesta.

”Kaikki tämä oli mahdollista 1980- ja 1990-luvulla (ja se on mahdollista edelleen), mutta se olisi vaatinut määrätietoista taistelua uusliberalismin aatteita vastaan, jotka tuohon aikaan pyrkivät väkivalloin hävittämään koko ajatuksen julkisesta sektorista.”

Green New Deal muuttaa rahamarkkinoita reilumpaan suuntaan ja ehkäisee konflikteja

Klein esittää, että voimme selättää ilmastokatastrofin vain muuttamalla kriisin aiheuttaneita rakenteita pysyvästi. Hän on ollut ensimmäisten joukossa puolustamassa poliittista ohjelmaa, joka tunnetaan ympäri maailmaa nimellä Green New Deal. Siinä maailman taloudet valjastetaan taisteluun ilmastonmuutosta ja eriarvoisuutta vastaan.

Kirjassaan Klein perustelee Green New Dealia muun muassa sillä, että elvytysohjelma kestää lamat, sillä uusiutuva energia-ala luo työpaikkoja ja talousjärjestelmästä tulee reilumpi. Fossiiliset energiayhtiöt eivät nimittäin ole ainoita, jotka ovat asettaneet oman hyötynsä ihmiskunnan tulevaisuuden edelle; samaa ovat tehneet rahoituslaitokset, jotka riskeistä tietoisina rahoittivat öljy-yhtiöiden investointeja. Kleinin mukaan valtiot voivat vaatia reilumpaa osaa finanssialan massiivisista tuotoista alkamalla verottaa rahaliikennettä. Näillä rahoilla kehitetään uusiutuvan energian hyödyntämistä, energiamuotoja, jotka jakaantuvat maapallolla tasaisemmin verrattuna fossiilisiin.

”Ei ole olemassa puhdasta, vaaratonta ja myrkytöntä tapaa pyörittää talousjärjestelmää, joka on riippuvainen fossiilisista polttoaineista. Sellaista ei ole koskaan ollut.”

Parempi tulevaisuus ja oikeudenmukainen, kukoistava yhteiskunta voidaan saavuttaa, jos toimimme heti.

Palkittu toimittaja, kolumnisti ja kirjailija Naomi Klein (s.1970) on yksi aikamme vaikutusvaltaisimmista ajattelijoista. Hänen kirjansa No LogoTämä muuttaa kaiken ja  Tuhokapitalismin nousu olivat kansainvälisiä menestyksiä, jotka on käännetty yli 30 kielelle ja joita on painettu yli miljoona kappaletta. Tuli on irti nousi ilmestyttyään välittömästi The New York Timesin myyntilistalle.

Kirjan on suomentanut Laura Kalmukoski. Äänikirjan lukee Krista Putkonen-Örn.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Miten ukkosmyrsky syntyy ja mitä lumimyrskyssä tapahtuu?

Lasten tietokirja avaa sääilmiöitä ymmärrettävästi, upeiden kuvien siivittämänä.

Mistä pilvet on tehty? Miten tornado syntyy? Miksi vuoren yhdellä rinteellä voi sataa ja toisella puolella olla aivan kuivaa? Kuinka hillitä ilmastonmuutosta?

Sää 30 sekunnissa auttaa ymmärtämään, mitä ulkona tapahtuu. Tiiviit tietoiskut avaavat maapallomme uskomattomia luonnonvoimia ja hauskat tehtävät havainnollistavat sääilmiöitä käytännössä.

Keksinnöt 30 sekunnissa -kirjasta sanottua:

”Kirjasta löytyy paljon mielenkiintoisia tekstinpaloja, kuvia ja tehtäviä. Sen lisäksi, että perustiedot ehtii nopea lukija kahlata puolessa minuutissa, on sivuilla myös vielä lyhyempiä kolmen sekunnin tiivistelmiä. Jos kuitenkin malttaa tutkia rauhassa koko keksintöön liittyvät asiat, menee lukiessa paljon pidempi aika, sillä tietoa ja asiaa on kirjassa paljon.” Lastennimi.com, 8/2020

Sää 30 sekunnissa -kirjan ikäsuositus on 6+ ja teoksen on suomentanut Eeva Talvikallio.

Jen Green on kirjoittanut lukuisia lasten tietokirjoja erityisesti luonnontieteistä.

Tom Woolley on kuvittanut sekä lapsille että aikuisille suunnattuja kirjoja, ja hänen töitään on säännöllisesti esillä Britanniassa.

Sarjassa ovat aikaisemmin ilmestyneet: Matikka 30 sekunnissa, Avaruus 30 sekunnissa, Hyönteiset 30 sekunnissa, Keksinnöt 30 sekunnissa ja Urheilu 30 sekunnissa.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Kaikki mitä halusit tietää ratikoista ja hauskoja tarinoita raiteilta

Helsingin kaupunginmuseon työryhmän teos vastaa lasten kysymyksiin ratikoista ja niiden historiasta. Ratikkamuseo avautuu uudistuneena torstaina 24.3.

Montako kilometriä Helsingissä on raitiovaunukiskoja? Miten raitiovaunut kulkivat ennen sähköä? Miten liikenteessä selvittiin sota­aikana? Milloin naiset aloittivat raitiovaununkuljettajina?

Helsingin kaupunginmuseon kuvitettu tietokirja Tarinoita ratikoista vie tutkimusmatkalle kuudelle eri aikakaudelle ympäri pääkaupunkia. Tarinat ja tietoiskut johdattavat lukijan pääkaupungin ja sen liikenteen muutokseen eri vuosikymmeninä aina hevosen vetämistä vaunuista nykyaikaan.

Uudistunut Ratikkamuseo palvelee jälleen

Kirjan tarinat on kirjoittanut pitkään museolehtorina toiminut Anna Finnilä, ja kuvituksesta vastaa kuvataideopettaja Jonna Jylhä. Tukena on ollut Helsingin kaupunginmuseon työryhmä; Jere JäppinenMarjukka SihvolaAnne Törmä ja Suvi-Tuuli WaltariHe ovat keränneet tietoa ja muistoja Helsingin ratikoista arkistoista sekä alan julkaisuista, haastatelleet vanhoja ratikkakuskeja ja rahastajia sekä kaivaneet ahkerasti esiin museon kokoelmien aarteita lukijoiden iloksi.

”Kokoelmien suurimpia aarteita ovat tietysti kolme raitiovaunua, joihin pääsee Ratikkamuseossa sisälle, eli hevosratikka, avoperävaunu ja 1950-luvun moottorivaunu. Myös vanhat matkaliput, rahastajan pihdit ja leimauslaitteet sekä työntekijöiden univormut kiinnostavat lapsia. Kaikkiin pääsee tutustumaan nyt myös kirjassa”, kertoo museolehtori Anna Finnilä.

Ratikkamuseoon on vapaa pääsy ja se on avoinna joka päivä klo 11–17. Kirja on myynnissä museossa ja kirjakaupoissa.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Onko suomalainen identiteettimme pelkkä myytti vai vaikuttaako kotipaikka aidosti luonteeseen?

Mistä meidän identiteettimme tulee? Ovatko hämäläiset oikeasti hitaita, pohjalaiset ylpeitä tai savolaiset lupsakoita? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin Matkalla Suomeen etsii vastausta.

Reissaava kirjailija Ville-Juhani Sutinen vie meidät matkalle Suomeen ja retkelle mielikuvien historiaan. Kirjassa selvitetään, mitä Suomen eri alueet ja heimot ovat vuosisatojen aikana merkinneet, ja mitä niistä on nykyisin jäljellä. Sutinen tutkailee, mikä on tarua ja mikä totta Suomen alueellisissa myyteissä ja miten tämä on vaikuttanut meidän kansalliseen identiteettiimme.

Tämän päivän Maamme kirja kertoo myös paikallisuuden merkityksestä globalisaatiossa

Moni asia on muuttunut, ja kansallismaisemien keskellä kohoaa nykyään supermarketteja ja ketjuhotelleja. Samalla maakunnalliset ihanteet ovat tulossa jälleen muotiin, tai niin alueelliset imagokampanjat ja paikalliset yritykset ainakin väittävät. Kieliikö viime aikoina uudelleen virinnyt heimoinnostus aidosta maakunnallisesta renessanssista vai onko se vain markkinoinnin luomaa? Säilyttääkö Bomban kylpylä palan myyttistä Karjalaa, ja onko kyläkauppias Vesa Keskinen tämän päivän Jaakko Ilkka?

Ville-Juhani Sutinen on Jyväskylässä asuva kirjailija, kääntäjä ja valokuvaaja. Tietokirjoissaan Sutinen on käsitellyt lukuisia aiheita, esimerkiksi siirtolaisuutta, Arktista aluetta, Venäjää ja Yhdysvaltoja. Hän oli tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana vuonna 2019 yhdessä Ville Ropposen kanssa kirjoittamallaan teoksella Luiden tie (Like) ja voitti vuonna 2020 Vuoden matkakirja -palkinnon teoksellaan Arktis -likaista lunta.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Parisen sataa suomalaista työskenteli Kongossa brutaalin siirtomaahallinnon aikana ja kotimaan lehdistö raportoi julmuuksista

Akseli Leppänen ja tuhannet muut skandinaavit matkasivat Kongoon työn perässä vuosina 1880–1930. Ilman pohjoismaalaisia orjavaltioksi kutsutun ja kumiterrorin uhriksi joutuneen  Kongon siirtomaajärjestelmän ylläpitäminen ja rikkaiden luonnonvarojen ryövääminen ei olisi ollut mahdollista. 

Jouko Aaltosen ja Seppo Sivosen kirja Kongon Akseli – suomalaiset ja skandinaavit kolonialismin rakentajina paljastaa pohjoismaalaisten olleen merkittävässä roolissa Kongon riistossa. Kirja perustuu monipuoliseen lähdeaineistoon ja sisältää ainutlaatuisia kuvia.

Muiden siirtomaavaltojen kilpailua pelännyt Belgian kuningas Leopold halusi yksityisomistuksessaan olleen vapaavaltion raakalaismaiseen siirtomaa-armeijaan erityisesti skandinaaveja. Siirtomaa-armeijan johtoon nousi tanskalainen. Suomalaiset puolestaan yhdessä muiden pohjoismaalaisten kanssa työskentelivät Kongo-joen laivamiehinä huolehtien Kongon kumin, palmuöljyn ja muiden luonnonvarojen virtaamisesta maailmanmarkkinoille.

Miten ihminen muuttuu hurskaasta henkilöstä ruoskanheiluttajaksi?

Kongoon matkannut konemies Akseli Leppänen (1879–1938) oli rehti, hyväsydäminen ja uskovainen mies, joka kohtaa nopeasti kolonialismin julman todellisuuden. Se laittaa lopulta Akselin omat asenteet koetukselle. Väkivaltaa karsastava Akseli muuttuu itsekin ruoskanheiluttajaksi. Kongossa moni suomalainen sairastui ja pettyi. Eivät kuitenkaan kaikki. Akseli Leppänen palasi Kongosta Suomeen vuonna 1931 vauraana miehenä, joka oli konemiehestä kohonnut siirtomaainsinööriksi ja valtiollisen laivatelakan johtajaksi.

Suomalaiset lehdet raportoivat terrorista

Myös suomalainen lehdistö oli hyvin perillä Kongon julmuuksista ja kirjoitti niistä maakuntalehtiä myöten 1880–1920-luvuilla. Varsinkin lähetystyöhön liittyvä lehdistö julkaisi tietoja Kongon kumiterrorin kauheuksista ja ihmisten silpomisista hyvin varhain. Belgialaiset ja muut eurooppalaiset olivat menneet Kongoon viemään valoa ja sivistystä, mutta pian tuli ilmi, että käynnissä oli kansanmurha. Se ei ollut suunnitelmallinen, mutta käytännössä yksi suurimmista vainoista ihmiskunnan historiassa. Kongon väkiluku laski kumiterrorin seurauksena 1880-luvulta 40 vuodessa 20 miljoonasta 10 miljoonaan.

Kongolla on pitkä ja synkkä siirtomaahistoria

Ennen kumiterroria arabit olivat harjoittaneet alueella orja- ja norsunluukauppaa. 1910-luvulla käynnistyi palmuöljybisnes, joka jatkuu vielä tänäkin päivänä, kuten kaivostoimintakin mineraalirikkaalla maaperällä.

Jouko Aaltonen on dokumenttielokuvantekijä, tuottaja ja tietokirjailija. Hän on myös tutkija ja Aalto-yliopiston dosentti. Aaltonen ohjasi elokuvan Akseli Leppäsestä vuonna 2009.

Seppo Sivonen on yleisen, erityisesti Afrikan historian dosentti, joka on kirjoittanut useita teoksia Afrikan ja Aasian historiasta, kolonialismista ja eri kulttuurien kohtaamisesta.

Tekijöiden aiempi kirja Orjia ja isäntiä (2019) sai Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon ja oli ehdolla Kanava-palkinnon saajaksi.

Jaa tämä: