Avainsana-arkisto: Risto Pakarinen

Lataa alkuperäinen kuva ▼

Voiko perhe-elämä lasten ja nuorten kanssa sujua ilman tappelua ja tunnemyrskyjä? Suomen Supernannylta uusi kirja

Suomen Supernanny Pia Penttala antaa käytännön ohjeita siihen, miten saada aika riittämään perheelle arkisin, miten nuorten yksinäisyyteen kannattaa puuttua ja miten kodin ja koulun yhteistyö saadaan sujumaan.

Kirja Suomen Supernanny – Lempeämpää perhe-elämää esittelee tosielämän tapauksia, joista luovitaan Supernannyn asiantuntevan avun tukemana kohti elämää, jossa kaikilla on turvallisempaa olla. Pia Penttala antaa ihmisläheisellä otteellaan toivoa kaikille perhearjen hankaluuksien kanssa painiville. Hän toteaa, että lapsi voi muuttua vain, jos aikuiset hänen ympärillään muuttuvat.

Tavoitteena miellyttävä arki – miten järjestää illat, jotta riittävästi aikaa olisi sekä lapsille, että aikuisille?

Monelle perheelle arki menee suorittamiseksi ja varsinkin loman jälkeen lyhyet illat korostuvat. Jos laadukasta yhdessäoloa ei ole riittävästi, se saattaa vaikeuttaa lasten nukuttamista, mikä puolestaan vaikuttaa vanhempien palautumiseen. Supernanny korostaa läsnäolon tärkeyttä:

”Jokaisella vanhemmalla on oikeus olla laiska tai teh­dä töitä kotona. Oleellista on, että kun olemme lapsen kanssa, meidän pitää keskittyä häneen. Joka päivä.
Sen jälkeen ja hetkien välissä voimme olla laisko­ja tai tehdä töitä tai soittaa kaverille. Jos räävimme joka suuntaan ja teemme kaiken puolittaisesti kes­kittyen, mikään ei hoidu kunnolla.  Ei lapsen hoito eivätkä työt. Eikä laiskottelu.”

Myös itsenäiset ja hyvin pärjäävät teinit tarvitsevat tukea ja huomiota

Lapset tarvitsevat vanhempiaan kasvaessaan kohti aikuisuutta. Lasten oikeuksien lisääntyessä vanhempien tehtävä on opettaa heille myös vastuunottoa. Pettymysten sieto koettelee usein koko murrosikäisen lapsen perhettä, mutta kukaan ei saa ohittaa sitä. Se kuuluu nuoren kasvuun.

Nuoruusikä viestittää usein yksin pärjäämistä, mutta vanhempien tehtävänä on kysellä säännöllisesti nuoren kuulumisia ja suunnitelmia. Näin he pysyvät perillä nuorensa käsityskyvystä elämän eri osa-alueilla ja osoittavat kiinnostusta lastaan kohtaan. Nuorella pitää olla tunne, että hän kelpaa ja on kiinnostava vanhemmilleen myös aikuistuessaan. Aikuistuminen voi olla vierasta nuorelle itselleen, ja hänelle on lohdullista, että omat vanhemmat eivät ujostele muuttuvaa lastaan.

Kenellä on kasvatusvastuu, kodilla vai koululla?

Näin kouluvuoden alussa moni jännittää sitä, miten lapsi tulee pärjäämään koulussa muiden kanssa varsinkin, jos lapsella on haasteita tunteiden säätelyssä. Erilaisuudesta tulee helposti heikkous, jonka muut vaistoavat, ja jos maaperä on oikeanlainen, lapsi saattaa joutua kiusatuksi. Valitettavasti opettajien työstä on tullut selviytymistä ja siksi koulussa pitäisi olla opettajien lisäksi muita aikuisia ammattilaisia lasten ympärillä.

Supernanny muistuttaa, että vaikka opettajan työmäärä olisikin kasvanut suhteettoman suureksi, sen ei pitäisi missään nimessä kaatua lapsen niskaan. Ryhmän vetäjällä pitää olla ammattitaitoa huomata, että kun joukossa on joku hieman erilainen, toimintaa pitää heti alkaa suunnitella niin, että se viestii, että kaikille on tilaa ja että kaikki ovat tärkeitä tyyppejä.

”Kasvatusvastuu on näin ollen sekä vanhemmilla, että koululla ja siksi on tärkeää, että he kommunikoivat ja luovat yhteisen strategian lapsen tukemiseksi.”

Suomen Supernanny Pia Penttala on erityistason psykoterapeutti, lastensuojelualan ammattilainen ja kolmen lapsen äiti. Hän on yli kolmenkymmenen vuoden kasvatusalan uransa aikana nähnyt kaikenlaisia perheitä ja tilanteita. Venla-palkittua Supernanny Suomi -ohjelmaa on tehty kolme tuotantokautta.

Toimittaja Risto Pakariselta on aiemmin ilmestynyt teokset Jonain päivänä Jennifer (Harper Collins 2019), Alpo Suhosen kanssa kirjoitettu Markku Kanerva – Näin valmennan voittajia (Into 2020), Suomen Supernanny I (Into 2021) sekä Janne Puhakan tarina Ulos kopista (Johnny Kniga 2022).

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Suomen suosituimman sisäpalloilulajin, salibandyn, syntytarina nyt kirjana

Omaperäisen ja -varaisen salibandyn juurtuminen suomalaiseen urheiluelämään on kasvutarina, jolla on monta näkijää ja kokijaa. Jukka Tervo on yksi heistä. Juuri ilmestyneessä kirjassa ”Salipulabandy – Salibandyn intohimoinen syntytarina lajipioneerin silmin” Tervo kertoo salibandyn tarinan.

Salibandyn syntyhistoria on erikoinen. Laji rantautui Suomeen Ruotsi-Suomi-maaotteluilla syyskuussa 1985. Nimen salibandylle antoi yhden hengen työryhmä vain päiviä ennen maaotteluita. Kaikki oli pientä ja vaatimatonta. Pelikaukaloita oli Suomessa alkuvuosina tasan yksi. Sitä siirrettiin paikkakunnalta toiselle turnausten perässä. Lajia vieroksuttiin pitkään joukkotiedotusvälineissä. Salibandyn ja sählyn eroa ei ymmärretty. SM-tulosten saaminen valtalehtiin oli kovan työn takana. Vastarinnasta huolimatta salibandy löi itsensä läpi ja on tänä päivänä Suomen suosituin sisäpalloilulaji. Harrastajia löytyy Suomesta jo noin puoli miljoonaa.

Salibandyn syntyhistorian on koonnut yksiin kansiin Jukka Tervo. Tervo on kohdannut salibandyn pelaajana, valmentajana, kouluttajana, seurapomona, journalistina, lehden tekijänä, välinevalmistajana, halliyrittäjänä ja nyt kirjailijana. Salibandy on monelle harrastus, joillekin työ. Tervolle se on elämäntapa.

Myös jalkapallon lähestyvien MM-karsintojen ja ensi kesän EM-kisojen myötä jälleen ajankohtaisen, Alpo Suhosen ja Risto Pakarisen kirjoittaman Markku Kanerva – Näin valmennan voittajia -kirjan arvostelukappaleet ovat saatavilla:

arvostelukappaleet@intokustannus.fi

Haastattelupyynnöt:
jenni.valpio@intokustannus.fi
044 063 6393

 

Jaa tämä: