Avainsana-arkisto: Risto Isomäki

Lataa alkuperäinen kuva ▼

Yhdysvaltalaiset tutkijat ehdottavat napa-alueiden sulamisen pysäyttämistä tuulimyllyjen avulla

Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa -romaanissa esittämästä ajatuksesta on tullut yksi ihmiskunnan vakavasti otetuista hätävarasuunnitelmista. Yhdysvaltalaiset tutkijat esittävät, että Jäämeren kelluvien jäiden, Grönlannin mannerjäätikön sekä pohjoisten ikirouta-alueiden ja merenpohjan metaaniklatraattien sulaminen voitaisiin estää pystyttämällä merijäälle 10 miljoonaa pientä tuulimyllyä. Tuulimyllyt pumppaisivat talvisin jään alta vettä, niin että se jäätyisi. Tällöin kelluvien merijäiden paksuus ja pinta-ala kasvaisivat. Suurempi osa Jäämerestä pysyisi jäiden peittämänä ja voimakkaasti heijastavana läpi kesän.

Maailman johtaviin yleistajuisiin tiede- ja teknologialehtiin kuuluva New Scientist nostaa idean näkyvästi esille 31. elokuuta ilmestyneessä numerossaan.

Rowan Hooperin kirjoittama artikkeli Arctic rescue squad toteaa, että arktisten alueiden soista, ikiroudasta ja merenpohjan klatraattiesiintymistä voi pian vapautua niin paljon hiilidioksidia ja metaania, että ihmisen omat päästöt saattavat muuttua merkityksettömiksi.  Lisäksi jään peittämien alueiden supistuminen lämmittää ilmastoa voimakkaasti.  Arktisten alueiden suilamista ei kuitenkaan välttämättä enää ole mahdollista pysäyttää vain päästöjä vähentämällä, vaan se saattaa edellyttää myös toisenlaisia toimenpiteitä.  

New Scientistin artikkeli luonnostelee kolme erilaista hätävarasuunnitelmaa ja nostaa jääpeitettä vahvistavat ja laajentavat tuulimyllyt varteenotettavimmaksi vaihtoehdoksi. New Scientistin mukaan vettä jääkannen alta ylös pumppaavia tuulimyllyjä on hiljattain ehdotettu hätäratkaisuksi myös Etelämantereen sulamiseen.

Ajatuksen on esittänyt ensimmäisenä kirjailija Risto Isomäki vuonna 2005 ilmestyneessä, kymmenelle kielelle käännetyssä romaanissaan Sarasvatin hiekkaa (Tammi, 2005).  New Scientistin juttu ei mainitse, että idean ensiesiintyminen on tapahtunut tieteisromaanissa jo 14 vuotta aikaisemmin.  

Isomäen romaanissa hallitukset yrittävät pysäyttää arktisten alueiden sulamisen 200 000 suuren, vahvistetuille merijäälautoille pystytetyn tuulimyllyn avulla. Steve Deschin ja muiden Arizonan yliopiston tutkijoiden ehdottama hanke puhuu kymmenestä miljoonasta pienemmästä tuulimyllystä.

“Kaksi noihin aikoihin esittämistäni B-suunnitelmista, joiden avulla arktisten alueiden sulaminen voitaisiin hätätilassa pysäyttää, on nyttemmin noussut tiedeyhteisön piirissä varteenotettaviksi luokiteltujen ehdotusten joukkoon”, sanoo Isomäki. “Toinen on ylimääräisen merijään tuottaminen tuulimyllyjen avulla ja toinen on pohjoisten metsien heijastavuuden parantaminen lehtipuiden ja lehtikuusien osuutta lisäämällä sekä kasvattamalla metsissä suuria puita aiempaa harvemmassa.”

“Tärkein tuolloin tekemäni ehdotus eli talviaikaisen pilvipeitteen vähentäminen napa-alueilla on valitettavasti edennyt selvästi takkuisemmin.  Tiedeyhteisö puhuu edelleen pelkästään pilvipeitteen lisäämisestä ja pilvien muuttamisesta voimakkaammin heijastaviksi, vaikka napa-alueilla talviaikaisen pilvipeitteen vähentämisellä olisi vielä paljon suurempi viilentävä vaikutus.  En tiedä miksi tämä idea lyö itsensä läpi niin hitaasti.  Ehkä talvisten pilvien lämmittävä vaikutus on itsestään selvyys ainoastaan ihmisille, jotka elävät hyvin kaukana pohjoisessa. Kuten suomalaisille”, pohtii Isomäki.

Isomäen viimeisin kirja Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen (Into, 2019) keskittyy suomalaisten yritysten, yliopistojen ja kansalaisjärjestöjen kansainvälisesti merkittäviin ilmastoprojekteihin. Isomäki kirjoittaa parhaillaan myös Vedenpaisumuksen lapset -nimistä romaania, joka on “eräänlainen jatko-osa” Sarasvatin hiekalle.

Risto Isomäki (s. 1961) on laaja-alainen ja arvostettu kirjailija, kolumnisti ja ympäristöaktivisti. Hän on julkaissut yli 20 romaania ja tietokirjaa. Sarasvatin hiekkaa (Tammi 2005) oli Finlandia-ehdokas ja voitti Tähtivaeltaja- ja Kiitos kirjasta -palkinnot. Romaanista tehty sarjakuva voitti Sarjakuva-Finlandian. Isomäen kirjoja on käännetty lähes 20 kielelle, ja hänelle on myönnetty myös European Science Fiction Associationin palkinto.

Risto Isomäki kertoo, miten Suomi voi auttaa koko maailmaa vähentämään päästöjään ja tulla kansainväliseksi sankariksi Turun Kirjamessuilla huomenna perjantaina 4.10. kello 13.50 Jukola-salissa.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Maito, liha ja ilmasto: Risto Isomäen uutuuskirja julkistetaan 31.5.

Into Kustannus julkistaa Risto Isomäen kirjan Meat, milk, and climate Gaudeamus Kirja & Kahvissa (Vuorikatu 7, Helsinki) ti 31.5. klo 14.00. Isomäkeä haastattelee tilaisuudessa Animalian toiminnanjohtaja (vs) Mai Kivelä.

Uudessa kirjassaan tietokirjailija Risto Isomäki käsittelee lihan ja muiden eläinperäisten tuotteiden vaikutuksia ilmaston lämpenemiseen.Isomäki tekee yhteenvedon uusien tutkimusten tuloksista sekä tuo esille alueita, joihin tutkijat eivät ole vielä osoittaneet mielenkiintoa. Isomäen uusi kirja on perusteellinen analyysi aiheesta, jossa yhdistyy eläinten hyvinvointi, julkinen terveydenhoito sekä yritykset vähentää järvien, jokien ja matalien merialuiden saastumista.

FAO:n mukaan nautakarja ja muut maatilojen eläimet aiheuttavat 18% kasvihuonepäästöistä. Muiden organisaatioiden, kuten Worldwatch-instituutin, mielestä jopa 50% kasvihuonepäästöistä on ihmisen toiminnan aiheuttamaa. Risto Isomäki selvittää uudessa kirjassaan Meat, milk, and climate mikä on totuus näiden lukujen välissä.

Kirjassaan Isomäki väittää, että sekä Worldwatch-instituutti että FAO ovat laskelmissaan jättäneet huomioimatta useita tärkeitä, suoraan lihantuotantoon liittyviä kasvihuonekaasujen lähteitä.  Tällaisia unohdettuja mutta käytännössä varmasti ainakin osittain karjankasvatukseen liittyviä kasvihuonekaasupäästöjä ovat Isomäen mukaan esimerkiksi matalien merialueiden typpioksiduulipäästöt sekä rehevöityneiden tekoaltaiden, järvien ja jokien metaanipäästöt.  Myös monien karjankasvatukseen liittyvien maankäyttömuotojen maaperän ja puuston hiilivarastoja pienentävä vaikutus puuttuu Isomäen mukaan virallisista tilastoista.

Näiden perusteella Isomäki toteaa, että lihantuotannon aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen täytyy olla merkittävästi suurempia kuin tähän asti on ajateltu, ja että ilmastonmuutoksen torjuminen ei välttämättä onnistu vähentämättä liharuuan kulutusta.

https://kauppa.intokustannus.fi/kirja/meat-milk-climate/

https://kauppa.intokustannus.fi/isomaki-risto/

Jaa tämä: