Avainsana-arkisto: Neuvostoliitto

Lataa alkuperäinen kuva ▼

Meidän pitäisi puhua turvallisuudesta, sanoo Kimmo Kiljunen uudessa kirjassaan, jossa tarkastellaan NATO-kysymystä historian valossa

Kyseessä ei ole vastakkainasettelu puolesta tai vastaan, vaan tärkein kysymys on: vahvistuuko turvallisuus Nato-jäsenyyden myötä? Tätä Kimmo Kiljunen pohtii kirjassaan  Pienen maan selviytymistarina.

Venäjän käynnistämä sota Ukrainassa romutti luottamuksen eurooppalaisessa turvajärjestelmässä. Vanhoihin kysymyksiin kaivataan nyt uusia vastauksia. Kansanedustaja Kimmo Kiljunen halusi ymmärtää tehtävän ratkaisun merkityksen koko laajuudessaan. Syntyi teos Pienen maan selviytymistarina – ei ja kyllä sotilaalliselle liittoutumiselle.

– En halua tehdä päätöstä mielijohteesta, tunnesyistä, tarkoitushakuisesti tai opportunistisesti. Halusin ymmärtää, mitä päätämme ja miksi, Kiljunen painottaa.

Julkaisu kartoittaa historian kautta tähän päivään Suomen turvallisuuspolitiikan reunaehdot ja ne vaihtoehdot, jotka nykyisillä päättäjillä on käsissään. Kiljunen punnitsee Suomen ja Ruotsin geopoliittisen aseman samankaltaisuutta ja erilaisuutta sekä erilaisten ratkaisujen merkitystä.

”Onko Yhdysvaltojen sotilaallinen läsnäolo Euroopassa ehdottoman välttämätöntä, jotta EU-maiden suvereniteetti ja alueellinen koskemattomuus on turvattu? Vai palveleeko transatlanttisuus enemmän Yhdysvaltojen valtaintressejä kuin Euroopan turvallisuustarpeita?

Tarvitsemme loogisia johtopäätöksiä ja nimenomaan tässä ajassa

Jo 1990-luvulla eduskunnassa käytiin vilkas Nato-keskustelu ja silloin Kiljunen esitti 6 kysymystä, jotka kannattaa kysyä nytkin:

  1. Varaudummeko turvallisuuden horjumiseen tavalla, joka itse horjuttaa turvallisuutta?
  2. Haluammeko jyrkentää raja-aitaa itärajallamme?
  3. Joudummeko sidoksiin konflikteihin, joiden osapuolia emme haluaisi olla?
  4. Onko Suomi rinnasteinen itäisen Keski-Euroopan maihin turvatakuiden haikailijana?
  5. Luovatko omat päätöksemme uusia sotilaallisia jakolinjoja ja vastakkainasettelua Eurooppaan?
  6. Ovatko turvallisuusriskimme ensi sijassa muita kuin sotilaallisia?
Kimmo Kiljunen kirjoitti kirjan Suomen puolustuksen historiasta.

Kiljusen kirjoittama teos on osa Työväen Sivistysliiton turvallisuuspoliittista julkaisusarjaa ja jatkaa omalta osaltaan turvallisuuspoliittisen keskustelun näkökulmien avaamista.

Lataa sähköinen julkaisu

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Kanava-palkitun kirjailijan uutuusteos Baltian venäläisvähemmistöstä

Into Kustannus julkaisee Kanava-palkitun Kalle Kniivilän uutuusteoksen Neuvostomaan lapset – Baltian venäläiset maanantaina 23.5. Päivän aikana kirjailija esiintyy seuraavasti:

Klo 13.00 Gaudeamus Kirja & Kahvi (Vuorikatu 7, Helsinki)

Klo 16:30 Ruslania Books (Bulevardi 7, Helsinki)

Tallinnassa lähes puolet puhuvat äidinkielenään venäjää, ja Riiassa venäjää kotonaan puhuvia on jopa enemmän kuin latviaa puhuvia. Onko venäläisvähemmistö näissä maissa turvallisuusriski, Putinin ”viides kolonna”, kuten erityisasiantuntijat huolestuneena toistelevat?

Uudessa kirjassaan Kalle Kniivilä antaa Baltian venäjänkielisten puhua. Matkallaan maiden läpi hän tapaa 84-vuotiaan Marian, joka kertoo siitä ihanasta toukokuun illasta muutamia viikkoja Stalinin kuoleman jälkeen, kun hän Kohtla-Järven kaivoskaupungin tansseissa tapasi tulevan miehensä. 15-vuotias Kjara Riiassa valmistautuu latviankieliseen ylioppilastutkintoon, ja Tadžikistanissa syntynyt ohjelmoija Jevgeni kertoo elämästään Visaginasin venäjänkielisessä ydinvoimakaupugissa Liettuassa. Monet ovat muuttaneet paikkakunnalta sen jälkeen kun Tšernobyl-malliset reaktorit EU:n vaatimuksesta suljettiin.

Kymmenet haastattelut piirtävät monipuolisen kuvan Baltian venäjänkielisistä.

Kalle Kniivilältä on aikaisemmin ilmestynyt kaksi reportaasikirjaa: Putinin väkeä (2014, Kanava-palkinto) sekä Krim on meidän (2015).

Kalle Kniivilä on palkittu tietokirjailija ja Malmössä ilmestyvän Sydsvenska Dagbladetin Venäjään erikoistunut toimittaja. Neuvostoliiton hajotessa hän oli Kansan Uutisten kirjeenvaihtaja Moskovassa. Kniivilä on opiskellut venäjää Leningradin yliopistossa ja Itä-Euroopan tutkimusta Lundin yliopistossa.

Jaa tämä: