Avainsana-arkisto: kirjallisuus

Lataa alkuperäinen kuva ▼

Ylistetty kirjauutuus: Mitä miesten olisi aina pitänyt kuulla, mutta mitä feministit eivät ole sanoneet?

Näyttelijänä ja koomikkona Ruotsissa huippusuosioon nousseen Bianca Kronlöfin kirja Kirjeitä miehille kutsuu miehet mukaan tasa-arvokeskusteluun, joka ei ole helppo, mutta jonka jokainen mies varmasti kestää.

Kirjeitä miehille kutsuu miehet mukaan keskusteluun

Ruotsinsuomalainen Bianca Kronlöf kirjoittaa hauskasti ja oivaltavasti tunteista, seksistä, väkivallasta ja maskuliinisuudesta – herätellen jopa feministejä uudenlaiseen dialogiin miesten kanssa. Näyttelijä ja koomikko Bianca Kronlöf kirjoittaa kirjeitä tapaamilleen miehille. Osoittaen kirjeensä isälle ja isoisälle, syntymättömälle pojalle, yhden yön jutulle – löysälle ja kovalle. Hänelle, joka uskoo myytteihin. Miehelle, joka lyö tyttöystäväänsä, ja hänelle, joka ei ole koskaan väkivaltainen.

”Me tytöt puhumme teidän poikien ja miesten kanssa tasa-arvosta ikään kuin olisitte tunteellisia linnunpoikasia. Silitämme teitä myötäkarvaan ja kuiskaamme kilteimmällä mahdollisella äänellä, että maailma ei ole tasa-arvoinen. En usko, että olet tunteellinen linnunpoikanen. Luulen, että kyllä kestät tämän keskustelun. Joten eiköhän aloiteta.”

Seksuaalisen väkivallan vastaisesta työstä palkittu Kronlöf kirjoittaa tärkeistä ja vaikeista asioista ymmärryksellä ja suorasanaisesti. Hän ei tuomitse vaan yrittää ymmärtää ja kutsuu miehet mukaan keskusteluun. Kirjan aihe on yleismaailmallinen: Pohjoismaissa, Euroopassa ja koko maailmassa käydään samoja keskusteluja siitä, miksi miehet ovat väkivaltaisia naisia kohtaan. Keskustelu on erilaista eri maissa, mutta ongelma on olemassa kaikkialla, ja siitä on puhuttava. Kronlöf osallistuu keskusteluun kirjeillään ja vaatii samalla tarvittavia rakenteellisia muutoksia.

”Tuli selväksi, että naisille ongelma oli poliittinen, miehille yksityinen.”

Kronlöfin mukaan feministit asettavat itselleen aivan liian korkean riman samalla, kun seksistitrollit puolestaan viis veisaavat laadusta. Koulukiusaajat ja työpaikkakiusaajat eivät välitä tarkistaa faktojaan, eivätkä he piittaa siitä, onko heidän uhkauksillaan intersektionaalista painoarvoa. Kiusaajat ja trollit keskittyvät määrään, Kronlöf painottaa. ”Meidän feministien pitäisi ottaa mallia trolleista: antaa mennä vaan!”, hän rohkaisee.

Julkaistessaan ensimmäisiä kirjeitä somessa, jotka koskivat Kronlöfin kokemuksia tapaamiensa miesten kanssa, saivat kirjoitukset aikaan voimakkaan reaktion. Kun muutkin kuin vain media ottivat yhteyttä, huomasi kiintoisan kuvion: Naiset jakoivat hänen kirjeitään tai laativat itse vastaavia julkisia tekstejä. Miehet puolestaan kirjoittivat hänelle yksityisviestejä. ”Valtavan rohkeaa. Haluan sinun tietävän, että tuen sinua. Tämä on tärkeää…” Kun Kronlöf kävi näiden miesten sosiaalisissa medioissa, oli siellä pelkkää hiljaisuutta.

”Ihmettelen: Miten osoitat minulle ”tukevasi” minua, ellet tee sitä julkisesti? Miten ihmeessä kuvittelet tämän olevan ”tärkeää”, jos et puhu siitä? Miten yhteiskunta voi muuttua, ellet kerro avoimesti olevasi tyytymätön asioihin? Miten me ihmisinä voimme muuttua, jos pidät turpasi kiinni? Tuli selväksi, että naisille ongelma oli poliittinen, miehille yksityinen.”

Kronlöfin kootessa kirjeistään kirjaa, epäili jopa hänen oma kumppaninsa (joka on mies) kannattaisiko kirjalle antaa nimeksi Kirjeitä miehille. Ei, ei se sovi ollenkaan, miehistä tuntuu siltä, että heitä syytetään”, kumppani oli sanonut. Silloin Kronlöf pohti, kuinka joku voi tuntea oloansa syytetyksi, jos keskustelu ei ole vielä alkanutkaan? Miten miehiä voisi ylipäätään puhutella, jos hän ei saisi puhua ”miehistä”? Ja juuri miesten kanssa Kronlöf halusi puhua. Tästä syntyi havainto, joka kulkee punaisen langan lailla läpi teoksen: ”Näin tunteellisina ja helposti suuttuvina heitä (miehiä) pidämme. Niin vaikeaksi kuvittelemme keskustelun teidän heidän kanssaan ja niin vähän uskomme heidän kuuntelevan. Eikö olekin surullista?” Kronlöfin kirja Kirjeitä miehille katkaisee tämän hiljaisuuden ja kutsuu rohkeasti miehet osaksi keskustelua, pelkäämättä, että miehet eivät kestäisi sitä, mitä naiset kestävät päivittäin.

Kirjeitä miehille nyt kaupoissa sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

Äänikirjan lukee näyttelijä Krista Kosonen ja kirjan on suomentanut Riie Heikkilä.

Bianca Kronlöf on ruotsinsuomalainen koomikko, näyttelijä ja kirjailija. Hän opiskeli Göteborgin teatterikorkeakoulussa ja on esiintynyt teattereissa Tukholmassa ja Göteborgissa sekä Ylellä näytetyissä ruotsalaisissa draamasarjoissa. Koomikkona hän on tullut tunnetuksi feministisestä satiiristaan. Kirjeitä miehille on hänen esikoiskirjansa. Se oli ehdokkaana vuoden parhaaksi tietokirjaksi (Adlibrispriset 2021). Kronlöf palkittiin vuoden äänenä 2022. Ruotsinkielinen äänikirja oli Storytel Awards -finalisti.

Bianca Kronlöf lukee kirjeitä miehille sarjassa Ta det som en man.

 

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Mistä suuret muutokset johtuvat ja miten niitä voisi ymmärtää? Epävarmuuden aika -kirjan tutkijat ja asiantuntijat tuovat työkaluja epävarmuuden keskelle

Systeeminen ajattelu tarjoaa välineitä monimutkaisten yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen, kuten syrjäytymisen ja työttömyyden vähentämiseen.

 

Elämme epävarmuuden aikaa. Ilmastonmuutos, luontokato, koronavirus, Brexit ja Ukrainan sota ovat osoittaneet, kuinka nopeasti koko maailmaa koskettavat kriisit syntyvät ja eskaloituvat. Kyseessä on laajempi systeeminen muutos, jonka kompleksisuutta edes asiantuntijat eivät aina ymmärrä. Yhtenä syynä tietämättömyyteemme ja avuttomuuteemme saattaa olla reduktionistinen, eli liian yksinkertainen tapa ymmärtää ilmiöitä ja niiden muutosta.

Epävarmuuden aika -kirjan 12 artikkelia avaa systeemiajattelun lähtökohtia, lisää ymmärrystä ilmiöiden taustalla olevasta keskinäisriippuvuudesta, kertoo mistä kompleksisuusajattelussa on kyse ja tarjoaa välineitä systeemisen tulkinnan sekä analyysien tekemiselle.

Muutosta tarkastellaan yhteiskunnan, organisaatioiden ja yksilöiden näkökulmista

Systeemiajattelu auttaa ymmärtämään asioiden ja ilmiöiden välisiä yhteyksiä ja niiden yhteisvaikutuksen kautta syntyvää dynamiikkaa. Keskinäisriippuvaisessa maailmassa asiat tapahtuvat aiempaa nopeammin ja kehitykseen liittyy epävarmuutta. Valintojen tekeminen on monimutkaisempaa vaihtoehtojen runsauden takia.

”Systeeminen ymmärrys lisäävät mahdollisuuksiamme toimia arjen tilanteissa, sosiaalisissa vuorovaikutussuhteissa ja työpaikoilla sekä harrastuksissa.”

Systeemisellä ajattelulla voidaan kehittää työyhteisöjä ja lisätä työn merkityksellisyyttä

Perttu SalovaaraJohanna Vuori ja Reima Launonen kirjoittavat demokraattisista organisaatioista ja yhteisöohjautuvuudesta.

Työelämän perinteinen, teollistumisen aikakaudella luotu mekanistinen järjestelmä on perustunut hierarkioille ja hyveenä nähtiin konemainen tehokkuus ja suorittaminen. Kun tulevaisuuden työelämässä korostuu kyky reagoida nopeasti sekä mukautua erilaisiin tilanteisiin ketterästi, hierarkkinen systeemi ei ole toimiva vaihtoehto. Työtehtävissä vaaditaan enenevissä määrin luovuutta sekä kykyä soveltaa ja reagoida tilannekohtaisesti.

”Itseohjautuvuus työelämässä ymmärretään usein itsensäjohtamisen vaatimuksena. Demokratiassa on kysymys siitä, että ihmisille annetaan ääni. Itsensäjohtaminen ei vielä anna työntekijälle ääntä. Radikaali itseohjautuvuus/yhteisöohjautuvuus perustuu siihen, että kaikille annetaan virallisesti ääni organisaatiossa. Yhteisöohjautuvuus on askel demokraattiseen työelämään.”

Yhteistyötä lisäämällä joustavampi julkishallinto

Liisa Virolainen ja Virpi Einola-Pekkinen kirjoittavat Suomen julkishallinnosta, jonka eri toimijoiden vastuut ja roolit on tarkoin määritelty. Se luotiin helposti ennakoitavissa olevaan toimintaympäristöön, mutta alati muuttuva maailma edellyttää yhteistyötä ja kirjoittajat painottavat etenkin verkostojen tärkeyttä.

”Tehokkuusvaateiden keskellä myös yhdessä ihmettelylle ja asioiden kehkeytymiselle on syytä varata aikaa. Kestävimmät ratkaisut ja parhaat ideat saattavat löytyvät juuri niin. Yhdessä ajattelu edellyttää kykyä sietää keskeneräisyyttä ja asettaa ajatuksensa alttiiksi ihmettelylle, arvostelulle ja yhteiselle jatkojalostamiselle. Myös hallinnon rakenteiden pitäisi tukea ilmiölähtöistä valmistelutapaa.”

Miten arvioida tuloksia tulevien strategioiden pohjaksi?

Sitran ennakointi- ja strategiajohtaja Katri Vataja kirjoittaa systeemisen muutoksen arvioinnista ja vaikuttavuudesta. Arviointi on palvellut päätöksentekijöitä analysoimalla, miten yhteiskunnallisiin haasteisiin pureutuvat politiikkatoimet, projektit tai ohjelmat ovat onnistuneet ja millaisia vaikutuksia niillä on ollut.

Perinteinen projekti- ja ohjelma-arviointi on postnormaaliin maailmaan liian kapea-alaista, lyhytjänteistä ja lineaarista. Se tunnistaa ratkaisuja taaksepäin katsomalla, vaikka muutoksen tekemiseen tarvitaan yhä kipeämmin ennakoivaa otetta sekä ymmärrystä kokonaisuuksista ja asioiden välisistä suhteista. Arvioinnin käytäntöjä tulee kehittää siten, että myös tulevaisuudessa arviointi vahvistaa demokraattista yhteiskuntaa ja tuottaa muutoksentekijöille ja päätöksentekijöille hyödyllistä tietoa paremman yhteiskunnan rakentamiseksi. ”

Kirja soveltuu sekä oppikirjaksi että yhteiskunnallista muutosta seuraavien lukijoiden peruslukemistoksi. Kirjan muut asiantuntijat ovat:

Kaisa Lähteenmäki-Smith, Samuli Manu, Jari Stenvall, Petri Virtanen, Niklas Lundström, Mikko Karhu, Juha Lindell ja Hanna-Kaisa Pernaa, Anu Järvensivu, Henna Paananen, Anna-Aurora Kork, Arto O. Salonen, Eveliina Salonen, JP Jakonen ja Mikael Seppälä.

Petri Uusikylä on valtiotieteiden tohtori ja tutkimusjohtaja Vaasan yliopiston johtamisen yksikössä. Hän on julkaissut lukuisia tieteellisiä artikkeleita, opaskirjoja ja tutkimusraportteja mm. kompleksisuustutkimuksesta ja innovaatiopolitiikasta.

Harri Jalonen toimii professorina Vaasan yliopiston johtamisen yksikössä. Jalonen on tutkinut muun muassa tiedolla johtamisen mahdollisuuksia ja erilaisia tietämättömyyden ilmenemismuotoja.

Tutustu kevään uutuuskirjoihin 

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Tunnista sosiaaliset pelit, vuorovaikutustyylit ja ryhmän valtadynamiikka – Vaikutuksen alaisena -kirja auttaa ymmärtämään tavat, joilla vaikutamme toisiimme

Millainen voima on sillä, miten kohtelemme toisiamme? Sosiaalipsykologi Sari Kuuselan uusin tietokirja auttaa meitä ymmärtämään omaa ja toisten käyttäytymistä sekä tarvettamme vaikuttaa muihin.

Sosiaaliset pelit vaikuttavat meihin enemmän kuin tiedämme

Sari Kuuselan Vaikutuksen alaisena tekee matkan ihmissuhteisiin ja sosiaalisiin tilanteisiin. Miten erilaiset vuorovaikutustyylit vaikuttavat yhteisön kulttuuriin ja sen sosiaalisiin karttoihin? Miksi muutumme ryhmässä toistemme kaltaiseksi tai toimimme joskus tavoilla, jotka ihmetyttävät itseämmekin? Entä mitä tapahtuu silloin, kun hyvät periaatteet hautautuvat omien etujen ja valtataisteluiden alle?

”Teen tässä kirjassa matkan yhteiseen sosiaaliseen maailmaamme. Kerron sosiaalisista kartoista ja ansoista, joukkovoiman lumosta ja sosiaalisen vallan käytöstä. Paneudun siihen, mikä merkitys ihmissuhteilla on yhteisön toiminnassa ja miten puheilla ja suhtautumisella vaikutetaan mielipiteisiin. Kuvaan sosiaalisia pelejä, vuorovaikutustyylejä ja sitä, kuinka erilainen maailma voi olla julkisesti ja kulissien takana. Ja jotta mieleen ei jäisi vain kärjistynyt käyttäytyminen, pohdin, miten yhteistyötä voi parantaa ja mitä kukin meistä voi hankalissa tilanteissa tehdä.”

Kun menee mukaan uuteen ryhmään, huomaa heti, että se rakentuu erilaisten roolien ja pyrkimysten varaan. Joku vie kaiken ilmatilan, joku toinen ottaa asiantuntijan roolin, joku puolestaan jää aina syrjään, olipa kyseessä työ, harrastusporukka, kurssi tai vanhempainilta. Yhteisö saattaa tuntua heti omalta, mutta joskus sen kulttuuri voi tuntua myös oudolta tai painostavalta.

Se, miten kohtelemme toisiamme, ratkaisee kaiken – tunnistamalla malleja voimme toimia ja reagoida paremmin

Olisi helppo ajatella, että yhteisöjen erilaisuus johtuisi olosuhteista tai vetäjästä, kirjoittaa vallasta ja vuorovaikutuksesta väitellyt Sari Kuusela. Olosuhteilla ja johtajalla on hänen mukaansa suuri vaikutus, mutta avain löytyy kuitenkin muualta. Ydin on siinä, miten me kohtelemme toisiamme ja miten vuorovaikutus sujuu. Jollei voi tuntea oloaan vapautuneeksi ja itseään samanarvoiseksi kuin muut, jotain on pielessä yhteisön sosiaalisessa maailmassa, Kuusela sanoo.

”Se, miten käyttäydymme ja miten suhtaudumme toisiimme, on yksi yleisimmistä puheenaiheista ihmisten välillä. Keskinäiset suhteemme ja tapamme toimia sekä kiehtovat että ärsyttävät meitä.”

Vaikutuksen alaisena auttaa tunnistamaan sosiaaliset pelit ja ryhmän voiman. Se kertoo tavoista, joilla vaikutamme toisiimme, ja antaa samalla keinoja parantaa yhteistyötä. Vuorovaikutus on keino muuttaa maailmaa, ja kukin meistä tekee oman valintansa siitä, mihin suuntaan.

”Jokainen hetki rakentaa yhteistä sosiaalista todellisuuttamme. Tilanteet, joissa kohtaamme toisemme ohimennen tai yhdessä aikaa viettäen. Tavat, joilla kohtelemme toisiamme. Keinot, joilla pyrimme toteuttamaan tavoitteemme. Välillemme syntyvät suhteet, jotka tiivistyvät, hiipuvat tai lakkaavat ajan myötä. Kaikki koettu sulautuu yhteen ja vaikuttaa tähän hetkeen. Sen seurauksena tunnemme olevamme esimerkiksi parhaita ystäviä, pahimpia vihollisia, satunnaisia tuttavia tai syrjässä siitä kiinnostavasta, mihin muut ovat päässeet mukaan.”

Kuusela kertoo kirjan syntyneen arjessa heränneiden kysymysten ja havaintojen pohjalta. Ihmisten väliset suhteet ja ilmapiirin aistii heti. Ja mitä ylemmäs organisaatiotikkaita kiipesin, sitä konkreettisemmilta myös valtaan ja sosiaalisiin peleihin liittyvät ilmiöt alkoivat tuntua, Kuusela kirjoittaa. Kun uusia kokemuksia kertyi ja ilmiöihin alkoi syventyä tarkemmin, alkoivat vastauksetkin kirkastua. Se, miten kohtelemme toisiamme, on avain ihmissuhteisiin ja yhteisön elämään.

Vaikutuksen alaisena luettavissa myös e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukee Satu Paavola.

Sari Kuusela on vallasta ja vuorovaikutuksesta väitellyt sosiaalipsykologi ja tietokirjailija, joka on kiinnostunut kaikesta siitä, mitä yhteisöjen näyttämöllä ja kulissien takana tapahtuu. Kuuselan aiemmat kuusi teosta käsittelevät työyhteisöjen ja arjen vuorovaikutustilanteita.

Tutustu kevään uutuuskirjoihin

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Mitä on menestyneen miehen takana? Tunnetut suomalaiset miehet puhuvat Moona Laakson uutuuskirjassa avoimesti menestyksen hinnasta

Moona Laakson tuorein kirja raottaa ovet menestyneiden miesten maailmaan, jossa tunteille tehdään tilaa. Millainen on nykymiehen määritelmä, kun kovuudella ei mitata enää miestä tai edes menestystä?

 

Perinteisesti menestyneen miehen mittana on pidetty rahaa ja valtaa, mainettakin. Mutta mitä on olla menestynyt mies nykypäivänä? Tarinansa Moona Laakson kirjassa jakavat Samu Haber, Mikko ”Pyhimys” Kuoppala, Jyrki Sukula, Valtteri Lindholm, Ville Leino, Antti Rintanen, Siamäk Naghian, Kim Väisänen, Jukka Lepikkö, Nikolai Alho ja Riku Rantala.

” Vaikka valkoinen mies on lähtökohtaisesti etuoikeutetussa asemassa, liittyy miehisyyteen tiettyjä oletuksia ja myyttejä, jotka kaipaisivat tarkempaa tarkastelua. Maailma muuttuu, mutta miehen malli on edelleen kapea. Miesten on varmasti itsekin vaikea tietää, millainen heidän niin sanotusti tulisi olla. Nykymiehen pitäisi osata puhua tunteista, muttei saisi olla liian heikko.”

-Moona Laakso

Kirjassa miehet kertovat miten he ovat niittäneet menestystä, mainetta ja mammonaa ja millainen vaikutus ja merkitys niillä on ollut heidän elämäänsä. He kertovat uransa eri vaiheista, elämänsä valinnoista sekä voitoista ja vastoinkäymisistä. Samalla henkilötarinoiden kautta kirja maalaa laajempaa kuvaa suomalaisesta sijoitus- ja rahakulttuurista.

Kuvamme menestyksestä ja menestyneestä miehestä on ollut kapea

Jokaisen menestyneen miehen takaa paljastuu poika, jolla on unelma. He ovat suorasanaisia, ristiriitaisia, rikkinäisiä, luovia, tuntevia, pohtivia ja elämää nähneitä artisteja, yrittäjiä, sijoittajia, johtajia, maailmanvalloittajia ja urheilijoita.

”Mielestäni kaikista menestynein mies on se, joka on kaikista onnellisin, ja se on yleensä mies, joka tuntee itsensä kaikista parhaiten.” -Ville Leino

”Antauduin omalle tavoitteelleni ja unelmalleni täysin, ja niin pitäisi mielestäni ajatella ihan kaikessa, rakkaudessakin.” -Samu Haber

”En erottele työtä, vapaa-aikaa ja lomaa. Minulla on vain elämä.” -Jyrki Sukula

Monista pölyttyneistä miehen malleista on ollut syytäkin pyristellä eroon, sillä tietyt mielikuvat elävät meissä yhä syvällä. Suomalainen mies on ollut pitkään yhtä kuin vaikeneminen ja viinanjuonti, kirjoittaa Laakso. Menestyneen miehen stereotypia taas on saavutuksillaan pätevä ja rehvasteleva äijä, joka käyttää rahansa viinaan, naisiin ja kalliisiin autoihin. Laakso kysyykin, olisiko jo korkea aika rakentaa uudenlainen miehen ja menestyksen kuva?

”Tosiasia on, että jos kusinen paikka tulee, vaimo meidät silloin elättää.” -Riku Rantala

”Sanotaan, että leikki on lapsen työtä. Mielestäni työ taas on aikuisten leikkiä.”-Mikko ”Pyhimys” Kuoppala.

Vaikka menestys saattaakin kuulostaa monille pinnalliselta, onhan menestystä mitattu tyypillisesti rahalla ja saavutuksilla, kätkeytyy siihen paljon enemmän kuin on tähän saakka nähty. Kirjan haastattelujen edetessä Moona Laakso kertoo hämmästyneensä kerta toisensa jälkeen siitä, miten paljon yksi sana voi pitää sisällään.

”Kerros kerrokselta kuorin menestyksen käsitettä selvittääkseni, mitä sen ytimessä on. Mitä menestys haastattelemilleni miehille tarkoittaa ja miten he ovat päätyneet siihen pisteeseen missä nyt ovat? Näkevätkö he itsensä menestyneinä, vai onko se jotain, minkä määrittelevät muut, ulkopuolelta?” -Moona Laakso

Laakson kirjaa varten haastattelemat tunnetut miehet ovat läpikäyneet traumoja, pieniä ja suuria. Onkin mielenkiintoista pohtia, vaatiiko menestys taustalleen jonkinlaisen trauman tai kriisin, pohtii Laakso.

Menesty kuin mies -kirjan voi lukea myös e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukee Markus Niemi.

Moona Laakso (s. 1985)  on vapaa toimittaja,  joka kirjoittaa muun muassa Me Naisiin ja Kauppalehteen. Laakson asuntosijoittajanaisia koskevat jutut Helsingin Sanomissa ovat olleet hänen luetuimpia juttujaan. Hän on kirjoittanut kirjan Vaurastu kuin nainen (Into, 2021) ja pyörittää sivubisneksenä Airbnb:tä. Laakso kirjoittaa ymmärtääkseen ihmisiä ja elämää. Hän haaveilee Teslasta, asuntosalkun kasvattamisesta ja fiktion kirjoittamisesta.

Tutustu kevään uutuuskirjoihin

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Tipattomasta elämänmittainen? Darravapaa käsikirja tarjoaa pehmeän laskun ja konkreettisia työvälineitä kestävään raittiuteen

Huippusuositun Darravapaa -yhteisön perustajien uutuuskirja auttaa lukijaa löytämään uusia toiminta- ja ajatusmalleja, joista on apua opetellessa alkoholitonta arkea. Kirja on sopivan vakava, mutta viihdyttävä työväline kaikille, jotka haluavat pohtia omaa suhdettaan alkoholiin.

Darravapaa käsikirja tarjoaa konkreettisia työvälineitä ja harjoituksia

Darravapaa -kirjan nimi juontaa juurensa Laura Wathénin ja Katri Ylisen luomasta alkoholittomasta yhteisöstä ja mediasta, jolla on Instagramissa jo yli 24 000 aktiivista seuraajaa. Yhteisö on auttanut lukuisia ihmisiä rakentamaan täysin uudenlaista suhteen alkoholittomuuteen ja tarjonnut vaihtoehdon kuivaksi käyneelle ja tylsälle raittiuskeskustelulle. Nyt yhteisön perustajat ovat koonneet kirjan, josta kuka tahansa voi hakea työvälineitä raittiin elämän tueksi.

Darravapaa käsikirja on paras ystävä ja motivaattori ison elämäntapamuutoksen keskelle. Kirja kuljettaa kädestä pitäen lukijansa matkalle raittiiseen arkeen. Sen tehtävät auttavat jäsentelemään omaan alkoholinkäyttöön liittyviä ajatuksia ja löytämään uusia tapoja rentoutua tai nollata pitkän työviikon jälkeen.

Uusien rutiinien oppiminen auttaa pysyvässä elämänmuutoksessa

Laura Wathén ja Katri Ylinen Kuva: Tapio Auvinen
” Kaikista tärkeintä on ymmärtää, että juomisen lopettaminen, eli toipuminen, on jokaiselle mahdollista. Tapa ja reitti toipua riippuu lopettajan lähtökohdista ja ongelmien kompleksisuudesta… tärkeintä on osata kysyä itseltään: mitä juuri minä tarvitsen toipumiseni tai juomisen lopettamisen tueksi?”

Vaikka lukijan tavoitteena ei olisikaan täysraittius, omien juomistottumusten reflektointi on tervettä puuhaa itse kullekin – ja tämän kirjan avulla itsetutkiskelusta tulee jopa viihdyttävää.

”Juomattomuudessa ei ole kyse vain siitä, että ei juo alkoholia. Tai siis: kyse on nimenomaan siitä kaikessa yksinkertaisuudessaan, mutta jotta omassa juomattomuuspäätöksessään pystyisi oikeasti pysymään, se vaatii tuekseen monia uusia rutiineja sekä poisoppimista vanhoista.”

Kirjassa pohditaan tärkeitä kysymyksiä, kuten kuinka käy sosiaalisen elämän raitistumisen jälkeen tai miten raittiudesta kertoisi muille. Kuinka deittailu onnistuu selvinpäin, entä mitä, jos repsahtaa? Kirjassa pohditaan myös sitä, millainen vaikutus alkoholinormatiivisella yhteiskunnallamme on yksilöihin ja alkoholitottumuksiimme. Millaisen muutoksen raitistuvan identiteetti kokee alkoholista luopuessaan?

Alkoholinkäytön taakse jättäminen ei tee superihmistä, mutta elämänlaatua se voi parantaa

Kirjaa kirjoittaessaan Wathén ja Ylinen kertovat keskustelleensa monien vielä itseäänkin viisaampien ihmisten kanssa.Kirjassa omaa suhtautumista raittiuteen käsittelee vierastekstien muodossa muiden muassa Miro Olsoni, Mona Bling, Sanna ”Sana” Rönnberg ja Piki Rantanen. Lisäksi kirjassa kuuluu koko Darravapaa-yhteisön ääni, sillä kirjoittajat ovat saaneet lukuisia viestejä omakohtaisista kokemuksista raitistumisen polulla ja sisällyttäneet näitä osaksi kirjaa.

Kirjassa ääneen pääsevät myös asiantuntijat, kuten Antti MaunuEmilia KujalaMiska Mikkonen ja Eeva Virkorinne.

”Alkoholinkäytön lopettavalla henkilöllä saattaa olla kokemus, että elämä muuttuu harmaaksi ja tylsäksi. Mielessä voivat pyöriä ajat, jolloin juominen oli erityisen kivaa ja nousuhumala sai lanteet keinahtelemaan. Vaikka alkoholista haluaisikin luopua, aivot syöttävät muistoja tähtihetkistä juomisen äärellä ja näennäisen looginen johtopäätös on, että luopuminen alkoholista edustaa hauskuuden ainaista hautaamista. Juuri tästä muodostuu alkoholin aiheuttama koukku. Etanoli on aivojen mielihyväjärjestelmään vaikuttava päihde.” 

Miska Mikkonen, päihdeterapeutti

Kun toisille lopettamispäätökseen riittävät kirjat, podcastit ja motivaatiopuheet, toiset kaipaavat lisäksi psykoterapiaa, vertaistukiryhmiä tai ammattiapua, kirjoittavat Wathén ja Ylinen. Kirja ei lupaa tekevänsä lukijaa ”superihmiseksi”, mutta tarjoaa mahdollisuuden ottaa vastuuta omasta itsestään ja parantaa tämän kautta elämänlaatua. Darravapaa -kirja on työväline, joka auttaa pysymään raittiuden polulla myös arjen vaikeimpina hetkinä. Darravapaa on myös todiste siitä, että raittiuden ei tarvitse tehdä elämästä tylsän kuivaa tai yksinäistä.

Darravapaa käsikirjan voi lukea ja kuunnella myös e- ja äänikirjapalveluissa. 

Laura Wathén (s. 1992) on somea työkalunaan käyttävä valtiotieteilijä ja kirjoittaja. Hän rakastaa erilaisten yhteiskunnallisten ilmiöiden tökkimistä ja ravistelua – sekä lintubongaamista. Wathén on perustanut yhdessä Katri Ylisen kanssa alkoholittomuutta eri kulmista käsittelevän Darravapaa-yhteisön. Yhdessä he ovat myös julkaisseet palkittua Darravapaana-podcastia Yle Areenassa. Wathén kirjoittaa parhaillaan ADHD:ta käsittelevää kirjaa, joka ilmestyy 2024.

Katri Ylinen (s. 1990) on helsinkiläistynyt kirjoittaja. Häntä kiinnostavat erityisesti sanattomat sopimukset ja yleisesti hyväksytyt normit, jotka usein otetaan annettuina. Näitä normeja Ylinen mielellään pysähtyy kyseenalaistamaan ja joskus myös pilkkaamaan. Vuonna 2021 Ylinen perusti yhdessä Laura Wathénin kanssa alkoholittoman Darravapaa-yhteisön. Lisäksi he ovat julkaisseet Yle Areenassa Darravapaana-podcastia. Ylisen esikoiskirja Aamu ilman darraa ilmestyi elokuussa 2022.

Tutustu kevään uutuuskirjoihin

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Näin onnistut ADHD-parisuhteessa – Odotettu uutuuskirja auttaa toimimaan viisaammin kaikissa ihmissuhteissa

ADHD tuo ihmissuhteisiin oman lisävärinsä ja myös parisuhteet päättyvät useammin kuin muilla. Sari-Marika Durchmanin uutuuskirja kuvaa, miten ADHD ilmenee suhteissa, ja antaa konkreettisia vinkkejä arkeen.

Moni ADHD-ihminen on lapsuudestaan saakka kuullut olevansa saamaton, laiska, aloitekyvytön, vastuuton – ylipäätään epäonnistuja. Varhain istutettu riittämättömyyden tunne seuraa helposti aikuista myös ihmissuhteisiin.

Selviytymisstrategiana voi olla itse itselle asetettu ”onnellisen parisuhteen to-do lista”, joka ei välttämättä ole ollenkaan realistinen, vaan todennäköisesti ainakin osittain mahdoton toteuttaa.

Kun tähän yhdistää sen, että ADHD-ihmiset toimivat tehokkaimmin stressin ruokkimana, lähellä deadlinea tai silloin, kun viimeistään on ihan pakko, voi ADHD-ihmisen kumppanista tuntua siltä, että lupauksia ei aiota lunastaa ollenkaan tai rakkausjulistukset eivät ole olleet lainkaan totta. ADHD-ihminen väsyy tekemisen kuorman alle ja uupuneena ylireagoi pienimpäänkin kritiikkiin – näin suhdekriisi on valmis. 

ADHD-käyttäytymisen vaikutusten tiedostaminen ja työstäminen pelastaisi monen parisuhteen

Kirjan ADHD ja parisuhde kirjoittaja Sari-Marika Durchman sai oman ADHD-diagnoosinsa aikuisena. Esikoisteoksensa Supervoimani ADHD kirjoitusprosessin aikana hän oivalsi, miten tiedostamaton ADHD oli vaikuttanut tuhoisasti hänen parisuhteisiinsa, joista kolmea hän yritti pelastaa terapiassakin. Havaintoa seurasi harmitus ja suru:

”Jos olisin ollut oireyhtymästä ja sen vaikutuksista tietoinen, olisin kuka ties voinut pelastaa liittoni? Haluan, että lukijat saavat tietää ne asiat, joista minä en tuolloin tiennyt.”

Sari-Marika Durchman
Sari-Marika Durchman sai oman ADHD-diagnoosinsa aikuisena.

Durchman on kerännyt aineistoa haastattelemalla sekä ADHD-oireisia että heidän kumppaneitaan: kirjassa huomioidaan kummankin osapuolen näkökulmat ja haasteet.

Suomessa on harmillisen vähän parisuhdeterapeutteja, jotka osaavat ottaa huomioon ADHD:n vaikutukset suhteisiin

Teoksessa on hyödynnetty uusinta tutkimustietoa, kirjailijan omia kokemuksia, haastatteluja ja muun muassa NLP:n ja skeematerapian työkaluja. Kirja on kiinnostava kaikille, joilla on ADHD-ihminen elämässään, ja varsinkin jos itsellä tai kumppanilla on ADHD-piirteitä. Kirja on myös heille joilla on ADHD, mutta jotka eivät vielä ole löytäneet suhdetta tai onnistunut suhteessa.

”Kirja on informatiivinen ja helppotajuisesti kirjoitettu opas, joka huomioi tasapuolisesti suhteen osapuolet. Kirjan useat käytännön esimerkit sekä selkeät ja vaikuttavat harjoitukset auttavat ymmärtämään paremmin omaa ajattelua ja käyttäytymistä. Suosittelen lukemiseksi ihan kaikille, erityisesti pariskunnille, joiden suhteeseen ADHD tuo erilaisia iloja ja haasteita. Nepsyvalmentajien kouluttajana ja pari- ja seksuaaliterapeuttina koen kirjasta olevan hyötyä myös opiskelijoilleni ja asiakkailleni.”

– Tuuli Paltemaa

ADHD-suhteessa on harvoin tylsää, mutta vauhti saattaa kuormittaa

Rakastuminen on kemiallinen reaktio, joka laimenee ajan myötä: ADHD-kumppanilla joskus dramaattisin seurauksin. Kun roihun pitäisi muuttua päätökseksi rakastaa tietoisesti, saattaa ADHD-kumppanin kanssa arki helposti täyttyä myöhästymisistä, unohteluista, impulsiivisista teoista, väärinymmärryksistä ja kommunikaatio-ongelmista.

Kirja kertoo muun muassa sen, miten ADHD:n suhteeseen tuomaa kuormitusta on mahdollista keventää ja haittavaikutukset minimoida. Hyville puolille, niille, jotka kenties ovat olleet vahvasti läsnä rakastumisen hetkellä, löytyy tilaa. Kirjassa on käytännön harjoituksia asioiden omaksumista ja kommunikointia helpottamaan. Näillä tiedoilla ja hyvällä tiimityöllä on mahdollista saavuttaa toimiva ja jopa keskimääräistä onnellisempi parisuhde.

”Puolison ADHD tuo suhteeseen niin mukaansatempaavaa jännitystä kuin hermoja raastavaa rasitusta. Kirjaa lukiessa oli helppo samaistua sekä tunteisiin että niihin surkuhupaisin tilanteisiin, joita kohtaan lähes päivittäin omassa avioliitossani. ADHD:ta on vaikea käsittää, jos sitä ei ole itsellä. Kirjoittaja avaa hienosti ikkunan näiden kahden maailman välille. Kirjan ansiosta pystyn ymmärtämään puolisoani paremmin ja lisäksi kirja sisältää konkreettisia apuvälineitä ja mukavia harjoituksia, niin arkeen kuin rakkaudesta huolehtimiseen. Suosittelen!”

– Jonas Vartiainen

Äänikirjan lukee Kati Tammensola. 

Sari-Marika Durchman on yrittäjä ja Art Director, joka on luonut uransa mainonnan ja visuaalisen suunnittelun parissa. Hän on myös muutosvalmentaja, joka auttaa ihmisiä avaamaan oman elämän solmukohtia, löytämään uutta suuntaa ja kirkastamaan tavoitteitaan NLP:ta ja skeematerapiaa hyödyntäen. Durchman on saanut ADHD-diagnoosin aikuisiällä, ja hän on myös ADHD-lapsen äiti. Hänen edellinen kirjansa oli vuonna 2021 ilmestynyt Supervoimani ADHD.

Tutustu kevään uutuuskirjoihin 🖤

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Vanhemmat, nyt on aika relata – lapsi tulee pärjäämään: Laiskan vanhemman opas ohjaa uudenlaiseen hyvään vanhemmuuteen

Vanhemmuuden väitetään olevan hukassa, mutta todellisuudessa nykyajan äidit ja isät ovat valistuneempia kuin koskaan. Lapsista kasvaa fiksuja aikuisia todella monenlaisissa perheissä.

Ihannemaailmassa perhe-elämä on harmonista, vanhemmat johdonmukaisia ja lapset helppoja. Todellisessa maailmassa on ristiriitoja, joille ei vain mahda mitään.

Aikuinen ei enää edes muista, mitä ylipäätään oli se perhe-elämä, jota haluttiin. Oliko kyseessä taas yksi ihanneminä-fantasia, jossa ”tää ois ihanteellinen itse ja tällä ois ihanteellinen perhe-elämä?”

Kirjassaan Laiskan vanhemman opasSaara Henriksson ja Aino-Maija Leinonen paljastavat, miksei päiväkodin pedagogisesta suuntautumisesta, luomuruoasta tai lasten harrastuksista kannata stressata, miksi taaperon kanssa ei kannata yrittää ehtiä bussiin ja miksi teinin pitää antaa nukkua pitkään.

Millaista on hyvä vanhemmuus tämän hetken Suomessa?

Keskiluokkaiseen vanhemmuuteen liittyy valtavasti ihanteita, odotuksia ja elämäntapavalintoja. Ruoka, uni, päivähoito, perheen työnjako, harrastukset – kaikkeen löytyy suosituksia. Kirjoittajat puhuvatkin antiasiantuntijuudesta, eli siitä miten vanhemmat joutuvat viime kädessä yksin päättämään, ketä kuunnella. Kasvatusasiantuntijoiden ohjeet ja yleiset suositukset saattavat toimia jollekin, kun taas toinen lapsi tarvitsee ihan jotain muuta ja myös yleensä ilmaisee sen.

Esimerkiksi kiintymyssuhdeteorian isä John Bowlby haastatteli nuorisorikollisia ja päätteli irrallisuuden tunteen johtuneen siitä, että nuoret olivat vauvana kokeneet yli puolen vuoden eron äidistään. Tällä ei ole mitään tekemistä päiväkodissa käyvän lapsesi kanssa.

”Vanhemman yksi tehtävä on ratkaista, milloin neuvot on otettava määräyksinä ja milloin ei. Suomalaiset ottavat helposti erilaiset neuvot ja suositukset vastaan sellaisinaan ja liian tosisaan, niin kuin viesti koskisi jokaista yksilöä sataprosenttisesti. Liikuntasuositukset ohitetaan kyllä, eikä kasviksiakaan moni syö ihan puolta kiloa päivittäin. Myös imetyssuosituksiin voi suhtautua kuulostelemalla, koskettaako juuri tämä neuvo juuri minun elämääni.”

Lasta on vaikea hemmotella piloille tai rikkoa perusturvallisessa perheessä – mutta menestysopit kannattaa suorilta kyseenalaistaa

Entä jos lapsen lempiharrastus lopulta onkin YouTube-videoiden katselu ja lempiruoka kananuggetit? Ja mitä jos päädytäänkin viikonloppuna hiihtoretken tai taidegallerian sijasta Prismaan?

Yhteiskunnan arvojen koveneminen on aiheuttanut sen, että vanhemmat ovat ankaria itselleen ja häpeävät, jos eivät onnistukaan. Samalla he kasaavat paineita lapsille.

”Lapsen murrosikä on vanhemmalle antoisaa aikaa. Kapinoiva murrosikäinen romauttaa vanhemman kulissit, jos sellaisia on siihen saakka onnistunut kannattelemaan. Hänen on pakko opetella elämään oman epätäydellisyytensä kanssa, mikä on kaikille osapuolille paras vaihtoehto.”

Vaikkei vanhempi ottaisi paineita, niitä tulee joka puolelta. Kannattaa kyseenalaistaa lasten kuullen, onko menestys ylipäätään elämän keskeinen asia.

Toimivassa perheessä huomioidaan myös vanhemman hyvinvointi

Kun ihmiset elävät yhdessä, he ovat kokonaisuus, jonka eri osat on otettava huomioon. Vanhempien hyvinvointiin liittyy myös työssäkäynti. Kirjoittajien mielestä on käytännöllisempää, että yksivuotias menee päiväkotiin muiden lasten kanssa kuin se, että väsynyt vanhempi pyörittää kotona yhden lapsen päiväkotia, vaikka siihen löytyy alan ammattilaisia. Julkisessa keskustelussa päivä- tai kotihoidon kohdalla puhutaan usein lapsen oikeudesta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen.

Lapsi pitää elättää, ja silloin hänen on yleensä mentävä päivähoitoon… Kirjoittajat kannustavat vanhempia vaatimaan vahvoja peruspalveluita ja oikein mitoitettuja päiväkotiryhmiä.

Äänikirjan lukee Kati Tammensalo.

Aino-Maija Leinonen on kahden teini-ikäisen lapsen vanhempi, joka nauttii ja myös kärsii vanhemmuudesta enemmän nyt kuin silloin, kun lapset olivat pieniä.

Saara Henriksson on kirjailija ja kustannustoimittaja. Hänellä on teini-ikäinen lapsi. Yhdessä he ovat kirjoittaneet aiemmin teokset ”Leppoisa opas huusholliin” (2014) ja ”Railakas rahakirja” (2018).

Innolla odotamme kevään uutuuskirjoja 🖤

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Odotettu opas: Fiksaa elämäsi – palkittu tiedekirjoittaja kokoaa yhteen tutkitusti toimivat itsehoitokeinot

Onko elämänhallinnan ohjeista vaikea saada otetta? Onko ohjeita liikaa ja tulviiko niitä joka paikasta? Mitä uskoa ja mitä välttää? Helen Thomsonin kirja tiivistää vihdoin yksiin kansiin kaiken, mitä ihminen tarvitsee elämänsä fiksaamiseen.

Kaiken kiteyttävä self-help-kirja, jota on kaivattu

Helen Thomsonin tuoreimpia tutkimustuloksia hyödyntävä teos Fiksaa elämäsi opastaa, kuinka jokainen meistä voi muuttaa elämäänsä yksinkertaisilla teoilla ja elää onnellisempaa, viisaampaa ja terveempää elämää. Se vastaa muun muassa kysymyksiin, kuinka luoda ja ylläpitää toimivia ihmissuhteita tai kuinka kasvattaa itseluottamusta – kuinka nukkua hyvin ja päästä eroon huonoista tavoista?

”Olen tietoinen siitä, että vakavasti otettavaan tieteelliseen näyttöön perustuvien tutkimusten soveltaminen käytäntöön ei varmastikaan ole helpoin tapa huoltaa omaa elämää kuntoon. On huomattavasti vaivattomampaa kysyä neuvoa ystävältä, kuunnella perimätietoa tai ehkä vain tehdä niin kuin äitikin on aina tehnyt. Mutta jos päättää valita helpoimman tien, on myös hyväksyttävä, että se saattaa olla silkkaa ajanhukkaa. Tiede todellakin on paras tapa ymmärtää, mikä tässä maailmassa toimii ja mikä ei. Jos tietoa ei ole testattu, se on yhtä sattumanvaraista kuin ne omakohtaiset tarinat.”

Tämän kirjan avulla yksilö voi oppia tuntemaan itseään syvällisemmin ja löytää uusia puolia niin itsestäsi kuin toisista ihmisistä. Kun itseään ymmärtää paremmin, oppii myös tunnistamaan vaikuttimet oman käytöksen takana. Harva arvaakaan, millaisia vinoumia ajatuksissamme voi olla.

Tutkittuun tietoon luottaminen säästää aikaa ja ehkäisee pettymyksiltä

Thomson myöntää heti kirjansa ensimmäisellä sivulla, ettei ole voinut sietää itsehoito-oppaita. Helen Thomson, kuten monet muut, ehti läpikäydä vuosikymmenten aikana lukuisia self-help -teoksia, jotka epäonnistuivat tarjoamaan toimivaa apua.

Vuonna 2019 Thomsonin kollega New Scientist -lehdestä julkaisi kirjan, jossa koottiin yhteen kovatasoisimman terveystutkimuksen pohjalta keskeisiä terveyskysymyksiä fysiologiasta ja tarjottiin käytännön ohjeita. Jäljelle jäi kuitenkin lukuisia kysymyksiä muista elämän osa-alueista, joihin moni kaipaa kohennusta. Vastaukset noihin kysymyksiin löytyvät pääosin (mutta eivät ainoastaan) aivoista: kysymykset käsittelevät ihmisten onnellisuutta, huonoja tapoja, ystävyyssuhteita, rakkauselämää, itseluottamusta ja kivuliaita muistoja. Ne ovat kysymyksiä, joihin Thompson vastaa tässä kirjassa.

Maailma on pullollaan itsehoito-oppaita, ja kukapa ei haluaisi löytää keinoja elämänlaadun parantamiseen. Mutta mikä ohjeista toimii oikeasti? Monet itsehoito-oppaat perustuvat yksittäisten ihmisten henkilökohtaisiin, subjektiivisiin vinkkeihin, kun taas tämä kirja auttaa lukijaa parantamaan elämänlaatuaan tieteen avulla. Onneksi kaikki on fiksattavissa – tämän kirjan tarjoaman tutkitun tiedon avulla.

Palkitun tiedekirjoittaja Helen Thomsonin kirja Fiksaa elämäsi nyt kaupoissa sekä useimmissa e- ja äänikirjapalveluissa. Kirjan on suomentanut Kirsimarja Tielinen ja äänikirjan lukee Satu Paavola.

Helen Thomson on palkittu brittiläinen terveystieteisiin perehtynyt toimittaja. Hänellä on neurotieteen tutkinto Bristolin yliopistosta. Hän on toiminut New Scientist -tiedelehden toimittajana ja konsulttina vuodesta 2007 lähtien ja kirjoittanut artikkeleja muillekin nimekkäille julkaisuille, kuten Naturelle, BBC:lle ja The Guardianille.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Mitä voimme oppia kylmän sodan päättymisestä välttääksemme nykyisen konfliktin leviämistä?

Kylmän sodan päättyminen sujui rauhanomaisesti, mutta päättäjät kokivat useita uhkaavia tilanteita, jotka olisivat saattaneet johtaa katastrofiin.

Kirjassa Kylmän sodan päätös: draamaa Helsingissä, Moskovassa ja Berliinissä diplomaatti Heikki Talvitie ja professori Pekka Visuri tarkastelevat tapahtumia1980-luvun puolivälistä 1990-luvun alkuvuosiin Suomen valtiojohdon näkökulmasta. Miten hyvin päättäjät olivat selvillä kansainvälisestä kehityksestä ja mitä päätöksistä seurasi? Suomen osalta erityisen tärkeää oli tarkkailla tapahtumia Moskovassa ja Keski-Euroopassa.

Kirjoittajat kuvaavat tapahtumia ja arvioivat niitä uusimman tutkimustiedon valossa sekä samalla kertovat, miltä asiat näyttivät henkilökohtaisesti koettuina. He ovat hyödyntäneet erityisesti ulkoministeriölle lähetettyjä raportteja ja äskettäin tutkimuskäyttöön avattua Mauno Koiviston arkistoa.

Talvitie ennusti jo 1990-luvulla venäläisen nationalismin nousua

Suurlähettiläs Heikki Talvitie toimi suurlähettiläänä Moskovassa vuosina 1988–1992, joten hän kykeni lähietäisyydeltä näkemään Neuvostoliiton hajoamisen ja Venäjän nousun. Näin hän arvioi tilannetta Moskovasta 3.10.1990 lähetetyssä raportissa ”Saksa on yhdistynyt. Minkälainen on tulevaisuuden suurvalta itärajallamme?” seuraavasti:

”Olin tänään 3.10. niin kuin useat kollegani, onnittelukäynnillä Saksan suurlähetystössä. Saksan yhdistyminen ja Berliinin uusi asema palauttavat todellisuuteen osaltamme vanhan kolmion Helsinki−Moskova−Berliini. Saksa tulee täyttämään Keski- ja Itä-Eurooppaan jäävää taloudellista ja poliittista tyhjiötä. Neuvostoliitto vetäytyy ja vetäytyessään muuntuu luoden rajoilleen ja sisälleen tyhjiöitä. Ei ole vielä arvioitavissa, minkälainen on tulevaisuuden suurvalta itärajallamme. Kommunistinen ideologia tulee kuitenkin menettämään johtavan asemansa myös itäisessä naapurissamme. Venäläinen nationalismi tulee pitkälti korvaamaan sen voimalatauksen, jonka ideologia on antanut Neuvostoliitolle.”

Saksa tasapainoili vastuun ja omien poliittisten lähitavoitteidensa välillä

Suomalaisten kannalta pahin uhkakuva oli Neuvostoliiton ajautuminen samanlaiseen sisällissotaan, joka parhaillaan riehui Jugoslaviassa. Pekka Visuri seurasi erityisesti Saksan yhdistymiseen johtaneita tapahtumia sekä vallanvaihdoksia itäblokin maissa ja on tutkinut Suomen valtiojohdon päätöksentekoa. Suomen Bonnin-suurlähettiläs Kai Helenius raportoi tilanteesta 22.1.1991:

”Liittohallitus tasapainoilee Baltian maiden suuntaan tuntemansa vastuun ja omien poliittisten lähitavoitteidensa välillä. – – Gorbatshov vakuutti puhelimitse Kohlille, ettei linja muutu. Liittokanslerinvirasto arvioi kuitenkin konservatiivien, KGB:n ja armeijan, lisäävän valtaansa. – – Saksan Neuvostoliiton-politiikan tunnettuja lähitavoitteita ovat 2 + 4 -sopimuksen ja yleissopimuksen ratifioinnin toteutuminen ja neuvostovoimien siirtyminen pois Saksan alueelta. Kaukotavoitteita ovat Neuvostoliiton reformiprosessin tukeminen, hyvien, erityisesti taloussuhteiden luominen Neuvostoliittoon, mikä antaa Saksan teollisuudelle mahdollisuuden aikanaan hyödyntää Neuvostoliiton raaka-ainevaroja, sekä yhteisen eurooppalaisen talon rakentaminen.”

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka kylmän sodan aikana oli menestystarina

Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton sopimusta keskikantaman ydinaseiden poistamisesta vuodelta 1987 on pidetty ratkaisevana askeleena kylmän sodan päättämiseen johtaneille toimille. Suomi onnistui sodan jälkeen verraten nopeasti vakiinnuttamaan asemansa itsenäisenä valtiona, ja sen puolueettomuuspolitikka sai vähitellen yhä enemmän tunnustusta. Lopulta 1990-luvun puolivälissä voitiin määritellä, että ”Suomi on yhteiskunnaltaan ja taloudeltaan vakaa Pohjoismaa ja Euroopan unionin jäsenmaa, joka ei kuulu sotilasliittoon ja jolla on hyvät suhteet kaikkien naapurimaidensa kanssa”.

Voidaanko koetun kylmän sodan ajalta saada oppia, jonka avulla uusi konfliktitilanne olisi mahdollista hallita niin, ettei se johtaisi laajaan aseelliseen selkkaukseen? Presidentti Koivisto saneli mietteitään ulkopolitiikasta muistioon 24.1.1991:

”Yleisesti tilanne Neuvostoliitossa on menossa huonoon suuntaan. Jeltsin ei ole mikään vaihtoehto. Konservatiivinen linja voimistuu. Taloudellinen tilanne vaikeutuu. – – Kysymys on siitä, mikä Suomea pitää kasassa, kun vaikeuksia kokenut sukupolvi ohenee ja tilalle tulevat sukupolvet, jotka eivät ole kokeneet sotaa eivätkä oikeastaan mitään vaikeuksia. Kysymys on siitä, mikä on yleinen linjamme. Sen on pidettävä myös tulevaisuudessa, myös silloin kun paineet kasvavat.”

Pekka Visuri (s. 1942) on professori, valtiotieteen tohtori ja eversti. 1990-luvulta alkaen hän toimi tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa ja EU-hankkeissa Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa hoitaen samalla dosentuuria Maanpuolustuskorkeakoulussa. Tietokirjailijana Visuri on julkaissut lukuisia teoksia, joista tuoreimmat ovat Hitlerin ja Stalinin kaupankäynti Suomesta 1939–1940 (yhdessä Eino Murtorinteen kanssa, Docendo, 2019) sekä Mannerheim ja Heinrichs – marsalkka ja hänen kenraalinsa (Docendo, 2020).

Heikki Talvitie (s. 1939) on toiminut suurlähettiläänä Belgradissa, Moskovassa ja Tukholmassa. Hän on ollut edistämässä rauhanneuvotteluja Armenian ja Azerbaidzhanin välillä ja toiminut EU:n erityisedustajana Etelä-Kaukasiassa. Talvitie on julkaissut mm. teokset Venäjä, Venäjä, Venäjä sekä Suomi, konjunktuurien vanki (2020).

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Matti Mörttinen kirjoitti nyt naisista – ja löysi monet tasa-arvotyön sudenkuopat

Ensimmäiset pureutuu tasa-arvoistumisen edistysaskeliin ja myös sen yllättäviin viimeaikaisiin takaiskuihin. Eri alojen naiset, kuten Anneli Jäätteenmäki, Erja Lyytinen ja presidentti Tarja Halonen kertovat, millaista on ollut nousta ensimmäisenä asemiin, joissa aiemmin on ollut vain miehiä.

Kuka olisi uskonut 20 vuotta sitten, että kohta enemmistö papeista ja sähkökitaran ostajista on naisia? Naiset ovat ottaneet paljon kiinni miehiä politiikan, kirkon ja kulttuurin saroilla, mutta siellä, missä suurimmat rahat liikkuvat, käyttävät valtaa edelleen miehet.

Kirjassa puhuvat ensimmäiset: entinen pääministeri Anneli Jäätteenmäki, Turun piispa Mari Leppänen, ylikapellimestari Susanna Mälkki, entinen korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo, blueskitaristi Erja Lyytinen, EU-parlamentin pääjohtaja Leena Maria Linnus, EK:n hallituksen puheenjohtaja Jaana Tuominen, entinen pelastusjohtaja Piia Vähäsalo, Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Reetta Meriläinen, presidentti Tarja Halonen ja Business Finlandin pääjohtaja Nina Kopola.

”Avain tasa-arvon tavoitteluun löytyy neutraaliuskysymyksestä. Siitä, että naista ei pystytä näkemään samalla tavalla neutraalisti kuin miestä – usein vain siksi, ettei ole totuttu näkemään naisia jollain paikalla. ”

– Susanna Mälkki

Haastattelujen ohella Matti Mörttinen nostaa esiin satoja yksittäisiä uranuurtajanaisia historiasta: Jo 1500-luvulla on nainen toiminut nimismiehenä – ja rakennusmestarina 1800-luvulla. Silti yhä on monta tehtävää, joihin on kelvannut vain miehiä.

Lasikattoja murtaneet naiset ovat auttaneet tasaamaan sukupuolijakaumaa johtavilla paikoilla

Kaikkiin elämän osa- alueisiin, kuten töihin, harrastuksiin ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, liittyy vallankäyttöä. Valtaa voidaan käyttää väärin, ja yksi väärinkäytön muoto on häirintä eri muodoissaan. Niin kauan kuin valta keskittyy yhdelle sukupuolelle, se ”helpottaa” toisen sukupuolen häirintään ja alistamiseen perustuvaa vallankäyttöä. Yksi selvä esimerkki tällaisesta on urheilussa esiintyneet väärinkäytökset. Naisten ilmestyminen johtaviin asemiin on muuttanut koko kulttuuria ja tehnyt epäkohtiin puuttumisen helpommaksi.

”Ei ole enää rajoja ja stereotypia-ajattelua. Kaikilla on oikeus tehdä omaa työtään joutumatta liikaa arvostelun kohteeksi – olit sitten puvussa tai minihameessa.”

– Erja Lyytinen

Tasa-arvo ei kehity lineaarisesti, välillä tulee takapakkia

Naiset saivat arvostusta 1800-luvun lopulla, kun Suomesta tehtiin Suomea, mutta maailmansotien välinen aika oli kummallisen hidasta ja välillä suorastaan takaperoista. Nykyaika puolestaan on visualisoinut ja tunteellistanut kaiken yhteiskunnallisen keskustelun. Polarisoituminen näkyy myös sukupuolten välisestä tasaveroisuudesta puhuttaessa. Naiset olivat ennen hellan ja nyrkin välissä – mutta nyt härskin häirinnän ja somevihapuheen välissä?

Politiikassa yksi erikoisuus on, että eläkeiässä naiset keskittyvät ilmeisesti lapsenlapsiin ym. mutta miehet haalivat edelleen itselleen luottamustehtäviä ja haluavat jatkaa politiikassa pitkään. Tämä oli asia, joka sai Anneli Jäätteenmäen palaamaan politiikkaan.

”Huomasin, että eläkkeellä olevia naisia on politiikassa, niin kunnissa kuin muutenkin, paljon vähemmän kuin miehiä.”

Ensimmäisyys on ollut monelle tienraivaajanaiselle myös taakka

Ensimmäisistä on tehty innolla juttuja mediaan. Heitä on haastateltu erityisesti siitä, millaista on olla nainen miehisessä maailmassa. Ikävä puoli on, että tällaisella huomiolla ihminen supistetaan hänen sukupuoleensa, joka on kuitenkin vain yksi osa hänen psyko-fyysis-sosiaalista kokonaisuuttaan.

Tämäkin kirja jatkaa sukupuolen korostamista. Mutta se myös pyrkii laajentamaan näkökulmaa yhteiskunnan eri elämänalojen rakenteisiin, esimerkiksi siihen, mikä on johtanut eri tapauksissa lasikaton murtumiseen tai mitkä seikat ovat vastaavasti viivästyttäneet läpimurtoja.

Mörttiseltä on aiemmin ilmestynyt elämäkertoja miehistä, mutta nyt oli korkea aika kirjoittaa naisista. Elämäkertoja julkaistaan edelleen enimmäkseen miehistä. Elävistä ja kuolleista.

Pohjimmiltaan tavoittelen kirjassani neutraaliutta. Samalla tavalla kuin kielenkäyttö muuttuu sukupuolineutraaliksi nimikkeissä, kuten että puhutaan virkahenkilöstä virkamiehen sijasta, meidän pitää tavoitella sitä laajemminkin. Ettei ihminen ole esimerkiksi naiskapellimestari vaan kapellimestari, joka on sukupuoleltaan nainen, mies tai muunsukupuolinen.” 

Elämme kuitenkin vielä ajassa, jossa huomionarvoista on se, että mies kirjoittaa naisista kirjan. Presidentti Tarja Halonen totesi Mörttiselle kirjan suunnitteluvaiheessa, että miehen näkökulmakin tarvitaan. Ja vaikka se voi olla ”uuden miehen” feministinen näkökulma, se on miehen silmin nähty kuva naisista.

Matti Mörttinen ja Anneli Jäätteenmäki esiintyvät Helsingin kirjamessuilla lauantaina 29.10. klo 18.30. Suomenlinna-lavalla.

Matti Mörttinen (synt. 1958) on kokenut ja palkittu toimittaja sekä usean kiitosta keränneen elämäkertakirjan kirjoittaja. Tällä hetkellä hän toimii vapaana kirjoittajana tehden mm. kolumneja Yleisradiolle. Vuonna 2020 Mörttinen toimi Sitrassa neuvonantajana ja teki raportin Suomen koronapäätöksenteosta. Hänen edellinen tietokirjansa Shlomo Zabludowicz ilmestyi 2021. Yhdessä Lauri Nurmen kanssa Mörttinen on kirjoittanut elämäkerrat Sauli Niinistöstä (2018) ja Antti Rinteestä (2019).

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Reijo Rautajoen koskettava ja ajankohtainen tositarina inkeriläisten kohtalosta sekä pakkopalautusten jatkuvasta pelosta sodanjälkeisessä Suomessa

”Älä avaa ovea kenellekään vieraalle. Siellä voi olla miehiä, jotka vievät äidin pois.” Äitini kuului niihin, joita venäläisten hallitsema valvontakomissio etsi sodan jälkeen. Natsiarmeijan palveluksessa olleena hän sai neuvostohallinnon silmissä sotarikollisen leiman otsaansa. Pakkopalautus Neuvostoliittoon oli hänen suurin pelkonsa koko loppuelämän ajan.

Tsaarin Venäjältä natsien sihteeriksi ja äidiksi sodanjälkeiseen Suomeen

Inkeriläisten palautus Neuvostoliittoon 1944–1945 merkitsi jatkoa sille hitaalle kansanmurhalle, jota Stalinin hallinto harjoitti inkeriläisiä kohtaan neljännesvuosisadan ajan. Palautus oli petos, johon syyllistyivät sekä Neuvostoliitto että Suomen valtiojohto. Rautajoen historiateos on läpileikkaus Neuvostoliiton synkimpien vuosien vaikutuksista inkeriläisten elämänmenoon. Kirja Inkeriläinen äitini on taitavasti rakennettu kokonaisuus, joka laajentaa yksilön näkökulman koskemaan laajasti koko inkeriläisyyttä. Siinä toistuvat samat surulliset vaiheet, joita näemme tämänkin päivän maailmassa: vaino, sota, nälkä, karkotukset.

”Elsalla ei ollut valmiita keinoja kanavoida tai käsitellä pelkoa. Hän näki läheltä, miten vihollinen toimii, oli se venäläinen, saksalainen tai suomalainen. Suomeen tultuaan terapiaa ei ollut tarjolla. Oli luontevaa, että hän tapasi muita vainojen ahdistamia maanmiehiään. Hänen tukiverkkonsa olivat perhe ja laaja lähisuku. Vain läheisten kanssa hän saattoi puhua asioista.”

Filosofian tohtori Reijo Rautajoki kuvaa kirjassa äitinsä seikkailunomaisen tarinan, jossa Tsaarin Venäjällä syntyneestä tytöstä tuli ensin opettaja neuvostokouluun. Saksan miehitysaikana äiti ajautui natsien sihteeriksi ja sodan jälkeen lopulta opettajaksi Takahuhdin kansakouluun Tampereelle. Äidin elämäntarina on henkeäsalpaava matka, joka saa lukijan pohtimaan suhdettaan rauhaan, pysyvyyteen ja turvaan.

Inkerinsuomaisten kohtalo on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan

Inkerinsuomalaisia asui Leningradin ympäristössä ennen toista maailmansotaa 150 000 henkeä. Heistä lähes puolet vangittiin, karkotettiin tai teloitettiin Stalinin 25 vuotta kestäneen valtakauden aikana. Hidas kansanmurha kuihdutti lopulta koko inkerinsuomalaisen yhteisön. Rautajoki kutsuukin kirjassaan Neuvostoliittoa ”valheen valtakunnaksi”.

“Neuvostoliitto ei tyytynyt siihen, että valtaosa inkeriläisistä palasi takaisin. Loputkin haluttiin palauttaa entiseen kotimaahansa. Inkeriläisten jahti jatkui vielä vuosia sen jälkeen, kun valvontakomissio oli poistunut maasta Pariisin rauhansopimuksen perusteella vuonna 1947. Neuvostoliiton suurlähetystö Helsingissä peri komission tehtävät ja jatkoi Suomen hallituksen painostamista tänne jääneiden inkeriläisten palauttamiseksi 1950-luvun puoliväliin asti.”

Kirjan erityisen ajankohtaiseksi tekee Ukrainan sota: Nykyinen Putinin Venäjä toteuttaa politiikassaan Stalinin menetelmiä astetta hienostuneemmin. Valtion kanavat syöttävät kansalaisille uskomattomia valheita. Ihmisiä vangitaan tekaistuilla syytteillä. Kaava on sama kuin Stalinilla: ihmishengellä ei ole arvoa, mikä näkyy Ukrainan silmittömässä tuhoamisessa, sanoo Reijo Rautajoki.

Äänikirjan lukee Jukka Pitkänen.

Reijo Rautajoki (s. 1946) on filosofian tohtori ja tietokirjailija, joka on tehnyt inkerinsuomalaisuudesta väitöskirjan. Rautajoki on suosittu luennoitsija ja aktiivisesti mukana nostamassa inkeriläisyyttä uudelleen ihmisten tietoisuuteen.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Subutex-ilmiötä kuvaava kirja sukeltaa syvälle huumeaallon ylipyyhkäisemään Raaheen, jossa huumeet ovat vieneet kokonaisia perheitä

Subutex- kaupungin kasvatit on läheltä kuvattu tositarina Raahen pojista, joiden perheissä Subutex-riippuvuus siirtyi vuosituhannen vaihteessa veljeltä toiselle. Kirja kuvaa valokuvin ja kertomusten kautta Suomessa eniten huumekuolemia aiheuttavan buprenorfinin käyttäjien kaunistelematonta arkea.

Kirjassa Subutex-kaupungin kasvatit kerrotaan niin sanotun toisen, 1990-luvulla alkaneen huumeaallon lapsista. Tuona vuosikymmenenä huumeet levisivät kaupungeista maakuntiin. Kirjailija Laura Juntunen kuvaa esikoiskirjassaan tätä Raahessa tapahtunutta ainutlaatuista painajaista, jota kaupungissa todistettiin huumeaallon seurauksena. Kun Subutex vyöryi kaupungin yli kuin hyökyaalto, vei se mukanaan kokonaisia perheitä. Jäljelle jäi pahimmillaan vanhempia, jotka joutuivat hautamaan kaikki lapsensa buprenorfinin takia. Tänään huumeiden käyttö ja kokeilut ovat koko Suomessa huomattavasti korkeammalla tasolla kuin 1990-luvulla, ja Subutex-ilmiö on laajalle levinnyt ongelma. Toimittajana työskennellyt Juntunen on myös valokuvannut kirjaansa niin sanottuja Raahen poikia, joiden elämää varjostaa huumeiden päivittäinen käyttö.


Huumekuolemien ehkäisyssä on kyse yhteiskunnallisista arvovalinnoista

”Jokainen kuolema on yhtä numeroa laajamittaisempi tragedia. Jokaisella käyttäjällä on myös omaisia, joita läheisen riippuvuus koskettaa. Heillä on vanhempia, sisaruksia, ystäviä ja lapsia. Suomen päihdehistoriassa Raahe on lopulta ollut vain pisara meressä. Mutta Henkalle, minulle ja muille ystäväporukkamme jäsenille se on ollut ratkaisevan tärkeä. Se on ollut meille koko elämä.”

Keskimäärin huumeisiin kuollaan Suomessa noin 33-vuotiaana, yksin ja nukkuessa. Huumemyrkytyskuolemissa nuorten osuus on Suomessa kasvussa, joka on kansainvälisestikin tarkasteltuna poikkeuksellista. Juntunen kertoo kirjassaan, että muualla Euroopassa huumeisiin kuollaan huomattavasti vanhempana, keskimäärin 40-vuotiaana. Huumekuolemia voitaisiin kuitenkin ehkäistä: Juntunen peräänkuuluttaakin kirjassaan huumeita jo ongelmallisesti käyttäville matalan kynnyksen palveluita sekä nopeaa ja vaivatonta hoitoon pääsyä. Kyse on yhteiskunnallisista arvovalinnoista ja poliittisista päätöksistä, sanoo Juntunen.

Ongelmat tai huumeet eivät katoa vaikenemalla

”En mää olis tässä, jos haluaisin käyttää huumeita. Jos haluaisin käyttää, käyttäisin. En mää silloin hakis apua kerta toisensa jälkeen. Lopettaminen ei vaan ole niin helppoa.”

Subutex-kaupungin kasvatit on koskettava kertomus varjoyhteiskunnasta, jolle moni haluaa kääntää selkänsä. Millaisena toivo Subutex-riippuvaiselle näyttäytyy ja onko sitä näköpiirissä? Miten kuolemaan suhtautuminen muuttuu, kun kuolema on tavallaan läsnä joka päivä Raahen poikien elämässä? Mitä omaiset voivat tehdä, kun läheinen tuhoaa itseään? Laura Juntusen valokuvitettu teos konkretisoi yhteiskunnallisen tuen riittämättömyyden ja toivottomuuden seuraukset kaupungissa, jonka yli huumeiden hyökyaalto on pyyhkäissyt. Teos tarjoaa lukijalleen matkan maamme varjoiselle puolelle, jossa elämän arvo mitataan joskus grammoissa.

Laura Juntunen (s. 1991) on raahelaislähtöinen vapaa toimittaja, joka on erikoistunut yhteiskunnallisiin teemoihin ja rakenteellisiin ongelmiin. Juntusen töitä on julkaistu useissa medioissa. Subutex-kaupungin kasvatit on hänen esikoisteoksensa, jota tehdessään hän kulki pohjoissuomalaisten päihteiden käyttäjien mukana yli kahden vuoden ajan.

  Äänikirjan lukee Arttu Kurttila.

Jaa tämä: