Kirjallisuuden tutkija Kristina Rotkirch haastatteli 11 venäläistä nykykirjailijaa heidän tavastaan kirjoittaa, suhteestaan neuvostokirjallisuuteen ja tuotantonsa vaiheista.

Boris Akunin kirjoittaa menestysdekkareita 1800-luvulta ja fantastisesta nykyajasta, jossa Venäjä on keisarikunta hallitsijoinaan Boris Jeltsin ja Vladimir Putin. Viktor Pelevin ja Vladimir Sorokin ovat herättäneet huomiota postmoderneilla ja anarkistisilla parodioillaan Neuvostoliitosta.

Merkittävä näytelmäkirjailija ja novellisti Ljudmila Petruševskaja kuvaa tiensä oppositiokirjailijaksi sekä hauskasti että valaisevasti. Kirjailija Aleksei Tolstoin pojantytär Tatjana Tolstaja on opettanut kirjallisuutta USA:ssa, juontanut talk show’ta Venäjällä ja kirjoittanut ironista proosaa ja kolumneja.

Ljudmila Ulitskaja kuvaa laitapuolen kulkijoita, kansallisten vähemmistöjen elämää ja venäjänkielisiä emigrantteja. Nina Sadur on lännessä vähemmän tunnettu siperialainen näytelmäkirjailija ja prosaisti, joka on joutunut ansaitsemaan elantonsa myös eroottisilla teksteillä.

Juri Mamlejev ja Eduard Limonov ovat joukon vanhimmat ja tunnetuimmat dissidentit. He ovat tuottaneet anarkistisia maanalaisia tekstejä ja heidät karkotettiin 1970-luvulla ulkomaille. Nyt Mamleev on arvostettu pienten piirien kirjailija ja runoilija Limonov aktiivinen oppositiopoliitikko, joka osallistuu toimintaan vankiloiden väkivaltaa vastaan.

Jevgeni Griškovets ja Mihail Šiškin ovat tulleet tunnetuiksi myöhemmin. Kaliningradissa asuva Griškovets on ohjaaja, näyttelijä, näytelmäkirjailija ja prosaisti, jonka uusin teos edustaa perinteisempää tyyliä. Šiškin asuu Sveitsissä ja tarkastelee Venäjän emigranttien taustoja sekä romaanissaan että saksankielisissä esseissään.