Aihearkisto: Yleinen

Lataa alkuperäinen kuva ▼

Onko valtiolle vaihtoehtoa?

Oikeustieteen tohtori Kalevi Hölttä kirjoittaa järjestyksen merkityksestä yhteiskunnalle ja siitä, millainen oikeusjärjestys olisi ilman valtiota.

Kirja Järjestys esittelee teorioita valtion käsitteestä, alkuperästä ja tarkoituksesta ja luo historiallisen katsauksen valtiomuotoihin.

”Valtio on suomen kielessä omaperäinen sana, joka kuvaa oivallisesti valtiota vallan keskittymänä.”

Pääkysymys on, missä määrin valtio on tarpeellinen nykyisessä laajuudessaan. Valtio on vain osa oikeusjärjestystä eikä päinvastoin. Vaikka kaikissa yhteiskunnissa on jonkinlainen oikeusjärjestys se ei kuitenkaan välttämättä edellytä valtiota pakkokoneistona.

Hölttä nostaa kriittiseen keskusteluun Suomen hallinto-organisaation ja erityisesti valtion väkivaltakoneiston tehtävät. Voidaanko tehtäviä siirtää itsehallintoelimille? Samalla eritellään perusoikeusjärjestelmää demokraattisen oikeusvaltion näkökulmasta sekä eri oikeudenaloja.

Millainen oikeusjärjestys olisi vaihtoehtoisissa tai ei-kapitalistisissa talousjärjestelmissä?

Kysymys valtiottomasta oikeusjärjestyksestä liittyy osaltaan marxilaiseen teoriaan valtion kuoleutumisesta kapitalismin jälkeisessä kommunistisessa yhteisössä.

Kapitalistinen järjestys on monimuotoinen ja se toimii yhtä lailla köyhissä ja nälkää näkevissä maissa, joissa väestö on vain osittain edes lukutaitoista, kuin rikkaissa maissa. Omistukseen perustuva valta ei ole riippuvainen siitä, kuinka paljon vaurautta tai luonnonvaroja maassa on. Kansainväliset pääomajärjestöt pyrkivät eroon kansallisvaltioiden asettamista rajoituksista hallitsemalla suoraan valtioiden kansalaisia.

”Mielestäni valtioiden koneistot ja tarvittaessa niiden väkivalta pystyy täysin estämään tällaisen kehityksen, mikäli tahtoa on. Jos ne eivät estä tätä kehitystä, se merkitsee kansainvälisten pääoman järjestöjen olevan osa valtioita ja valtioiden hyväksymiä ja suojelemia.”

Järjestys on siis asioiden, tekojen, puheiden ja ajatustenkin järjestämistä loogiseen suhteeseen toisiinsa. Järjestys sinänsä – huono tai hyvä – säilyy epäilemättä kaikissa yhteisöissä. Jos tai kun valtio vähitellen kuoleutuu, sen perustana oleva ja sen johtama järjestys vaihtuu toisenlaiseen järjestykseen. Olennaista on, perustuuko käskeminen – eli yhteiskunnan tasolla hallinto – demokraattiseen päätöksentekoon ja järkeen vai johonkin muuhun perusteeseen.

”Järjestys on välttämätön ihmisten ja yhteisön puolustamiseksi, mutta ei valtion tai hallinnon puolustamiseksi.”

Helppolukuinen kirja sopii kaikille poliittisesta teoriasta kiinnostuneille – niin opiskelijoille kuin työläisillekin.

Kalevi Hölttä on oikeustieteen tohtori ja työoikeuden dosentti. Hänen väitöskirjansa Toimintaoikeudet ja työtaisteluvapaus (2012) on valtiosääntöoikeuden alalta. Ennen tutkimustyötään Hölttä toimi työmarkkinajuristina, ammattiyhdistystehtävissä sekä asianajotoimistossa. Hän on julkaissut mm. kirjat Työtaisteluopas (Into 2011), Kansalaistoiminta – lailliset oikeudet (Into 2013) ja Kuri (Into 2018).

Tutustu kevään uutuuskirjoihin 

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Ylistetty kirjauutuus: Mitä miesten olisi aina pitänyt kuulla, mutta mitä feministit eivät ole sanoneet?

Näyttelijänä ja koomikkona Ruotsissa huippusuosioon nousseen Bianca Kronlöfin kirja Kirjeitä miehille kutsuu miehet mukaan tasa-arvokeskusteluun, joka ei ole helppo, mutta jonka jokainen mies varmasti kestää.

Kirjeitä miehille kutsuu miehet mukaan keskusteluun

Ruotsinsuomalainen Bianca Kronlöf kirjoittaa hauskasti ja oivaltavasti tunteista, seksistä, väkivallasta ja maskuliinisuudesta – herätellen jopa feministejä uudenlaiseen dialogiin miesten kanssa. Näyttelijä ja koomikko Bianca Kronlöf kirjoittaa kirjeitä tapaamilleen miehille. Osoittaen kirjeensä isälle ja isoisälle, syntymättömälle pojalle, yhden yön jutulle – löysälle ja kovalle. Hänelle, joka uskoo myytteihin. Miehelle, joka lyö tyttöystäväänsä, ja hänelle, joka ei ole koskaan väkivaltainen.

”Me tytöt puhumme teidän poikien ja miesten kanssa tasa-arvosta ikään kuin olisitte tunteellisia linnunpoikasia. Silitämme teitä myötäkarvaan ja kuiskaamme kilteimmällä mahdollisella äänellä, että maailma ei ole tasa-arvoinen. En usko, että olet tunteellinen linnunpoikanen. Luulen, että kyllä kestät tämän keskustelun. Joten eiköhän aloiteta.”

Seksuaalisen väkivallan vastaisesta työstä palkittu Kronlöf kirjoittaa tärkeistä ja vaikeista asioista ymmärryksellä ja suorasanaisesti. Hän ei tuomitse vaan yrittää ymmärtää ja kutsuu miehet mukaan keskusteluun. Kirjan aihe on yleismaailmallinen: Pohjoismaissa, Euroopassa ja koko maailmassa käydään samoja keskusteluja siitä, miksi miehet ovat väkivaltaisia naisia kohtaan. Keskustelu on erilaista eri maissa, mutta ongelma on olemassa kaikkialla, ja siitä on puhuttava. Kronlöf osallistuu keskusteluun kirjeillään ja vaatii samalla tarvittavia rakenteellisia muutoksia.

”Tuli selväksi, että naisille ongelma oli poliittinen, miehille yksityinen.”

Kronlöfin mukaan feministit asettavat itselleen aivan liian korkean riman samalla, kun seksistitrollit puolestaan viis veisaavat laadusta. Koulukiusaajat ja työpaikkakiusaajat eivät välitä tarkistaa faktojaan, eivätkä he piittaa siitä, onko heidän uhkauksillaan intersektionaalista painoarvoa. Kiusaajat ja trollit keskittyvät määrään, Kronlöf painottaa. ”Meidän feministien pitäisi ottaa mallia trolleista: antaa mennä vaan!”, hän rohkaisee.

Julkaistessaan ensimmäisiä kirjeitä somessa, jotka koskivat Kronlöfin kokemuksia tapaamiensa miesten kanssa, saivat kirjoitukset aikaan voimakkaan reaktion. Kun muutkin kuin vain media ottivat yhteyttä, huomasi kiintoisan kuvion: Naiset jakoivat hänen kirjeitään tai laativat itse vastaavia julkisia tekstejä. Miehet puolestaan kirjoittivat hänelle yksityisviestejä. ”Valtavan rohkeaa. Haluan sinun tietävän, että tuen sinua. Tämä on tärkeää…” Kun Kronlöf kävi näiden miesten sosiaalisissa medioissa, oli siellä pelkkää hiljaisuutta.

”Ihmettelen: Miten osoitat minulle ”tukevasi” minua, ellet tee sitä julkisesti? Miten ihmeessä kuvittelet tämän olevan ”tärkeää”, jos et puhu siitä? Miten yhteiskunta voi muuttua, ellet kerro avoimesti olevasi tyytymätön asioihin? Miten me ihmisinä voimme muuttua, jos pidät turpasi kiinni? Tuli selväksi, että naisille ongelma oli poliittinen, miehille yksityinen.”

Kronlöfin kootessa kirjeistään kirjaa, epäili jopa hänen oma kumppaninsa (joka on mies) kannattaisiko kirjalle antaa nimeksi Kirjeitä miehille. Ei, ei se sovi ollenkaan, miehistä tuntuu siltä, että heitä syytetään”, kumppani oli sanonut. Silloin Kronlöf pohti, kuinka joku voi tuntea oloansa syytetyksi, jos keskustelu ei ole vielä alkanutkaan? Miten miehiä voisi ylipäätään puhutella, jos hän ei saisi puhua ”miehistä”? Ja juuri miesten kanssa Kronlöf halusi puhua. Tästä syntyi havainto, joka kulkee punaisen langan lailla läpi teoksen: ”Näin tunteellisina ja helposti suuttuvina heitä (miehiä) pidämme. Niin vaikeaksi kuvittelemme keskustelun teidän heidän kanssaan ja niin vähän uskomme heidän kuuntelevan. Eikö olekin surullista?” Kronlöfin kirja Kirjeitä miehille katkaisee tämän hiljaisuuden ja kutsuu rohkeasti miehet osaksi keskustelua, pelkäämättä, että miehet eivät kestäisi sitä, mitä naiset kestävät päivittäin.

Kirjeitä miehille nyt kaupoissa sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

Äänikirjan lukee näyttelijä Krista Kosonen ja kirjan on suomentanut Riie Heikkilä.

Bianca Kronlöf on ruotsinsuomalainen koomikko, näyttelijä ja kirjailija. Hän opiskeli Göteborgin teatterikorkeakoulussa ja on esiintynyt teattereissa Tukholmassa ja Göteborgissa sekä Ylellä näytetyissä ruotsalaisissa draamasarjoissa. Koomikkona hän on tullut tunnetuksi feministisestä satiiristaan. Kirjeitä miehille on hänen esikoiskirjansa. Se oli ehdokkaana vuoden parhaaksi tietokirjaksi (Adlibrispriset 2021). Kronlöf palkittiin vuoden äänenä 2022. Ruotsinkielinen äänikirja oli Storytel Awards -finalisti.

Bianca Kronlöf lukee kirjeitä miehille sarjassa Ta det som en man.

 

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Ihan vaan lääkkeeksi kertoo alkoholihistoriastamme: kieltolain vaikutukset näkyvät asenteissamme edelleen

Suomen halveksutuin ja rikotuin 1919–1932 voimassa ollut kieltolaki epäonnistui, kun raitistumisen sijaan kansa joi salakuljetettua spriitä. Historiantutkija Jari Hanskin tietokirja Ihan vaan lääkkeksi on terävä kuvaus suomalaisten politisoituneesta alkoholihistoriasta ja kiintymyssuhteesta viinaan.

Yritys raitistaa suomalaiset sai aikaan salakuljetusaallon

Yksikään Suomen eduskunnan säätämä laki ei ole ollut niin halveksittu ja rikottu kuin vuosina 1919–1932 voimassa ollut kieltolaki. Kansan raitistamisen sijaan se sai suomalaiset juomaan salakuljetettua spriitä. Liiketoiminta oli hyvin kannattavaa, ja sitä harjoitettiin kaikkialla Suomessa. Mutta keitä salakuljettajat olivat? Algot Niska tunnetaan, mutta entäpä kaikki muut?

”Kotipoltto nähtiin yhteiskunnallisten ongelmien lähteenä: sen kieltäminen poistaisi köyhyyden, rikollisuuden ja siveettömyyden. Kehitys johti vielä tänäkin päivänä jatkuvaan huoleen tavallisen kansan raittiudesta.”

Kun kieltolaki astui voimaan 1919, yli kaksi vuotta sen jälkeen, kun se oli hyväksytty eduskunnassa, vaikutti siltä kuin laki olisi tullut yllätyksenä viranomaisille. Kieltolain kannattajat ja vastustajat järjestäytyivät jopa omiin kuppikuntiinsa, joiden välillä oli selkeä ero: vastustajat eivät alun perinkään uskoneet, että kieltolailla voitaisiin säädellä Suomen alkoholioloja, kun taas lain kannattajat uskoivat vakaasti sen pienentävän alkoholihaittoja, kirjoittaa Hanski. Käytännössä laki ja sen valvonta osoittautuivat arvioitua paljon haastavammaksi, lain jättäessä jälkeensä enemmän haittoja kuin hyötyjä.

Kun kieltolain aikaan Kämpissä herrat kohottivat maljoja, ei rahvaan viinanjuontia katsottu läpi sormien

Viinan salakuljettajien ollessa tavallisia ihmisiä, lähinnä työmiehiä tai vastaavia, ei niin kutsuttua ylempää luokkaa salakuljettajien joukossa tavattu. Kieltolakia tutkinut Hanski kertoo, etteivät salakuljetuksissa kiinni jääneet juomat olleet vain spriitä, vaan myös niin sanottuja parempia aineita, joita tuskin hankkivat vain ja ainoastaan humalahakuiset. Tämä osoittaa, että ostajakunnassa oli myös varakkaampaa väkeä, Hanski sanoo.

Suhtautuminen siihen, kuka sai tai ei saanut juoda, oli hyvin kaksijakoinen. Yhtä aikaa, kun Helsingissä Hotelli Kämpissä saatettiin juoda konjakkia, ei maalla rahvaalle suotu samoja oikeuksia. Mikäli kieltolailla oli todella niin suuri kannatus kuin puolueet väittivät, täytyi myös olla aika paljon niitä, jotka tätä vastustivat, Hanski toteaa. Tästä todisteena voidaan pitää tullin, merivartiolaitoksen, poliisin ja raittiusetsivien haaviin jääneitä mittavia alkoholimääriä.

Lain seurauksena alkoholista tuli kiellettyä ja suhtautumisesta kielteistä

Jo pienen määrän salakuljettaminen oli kannattavaa. Monesti junassa kiinni jääneellä saattoi olla mukanaan vain noin 10 litraa spriitä. Toisaalta Kotkan kiinnijääneet pitivät hallussaan suuriakin kuormia. Sprii oli kieltolain aikaan kustannustehokas juoma ja sitä jäikin haaviin muita juomia enemmän. Spriin erityinen haitta oli kuitenkin se, että opetti juomaan – ei vain viinaa – vaan väkevää viinaa, Hanski sanoo.

Lain myötä alkoholista tuli yleisesti kiellettyä ja suhtautumisesta kielteistä, joka näkyy edelleen suomalaisten alkoholisuhteessa. Vielä nytkin raittiusväen kirjoituksissa ja puheissa kaikuu vain kaksi vaihtoehtoa: joko olla täysraitis tai alkoholisti, eikä juuri mitään siltä väliltä, Hanski toteaa.

Salakuljettajia jahdattiin jopa poroilla

Kirja esittelee lukuisia kiinni jääneitä salakuljettajia eri puolilta Suomea. Elämäntarinat valottavat, millaista oli elää kieltolakiajan Suomessa ja millaiset ihmiset jäivät salakuljetuksesta kiinni.

Kieltolain alkuvaiheessa siveysetsivät kunnostautuivat lainrikkojien käräyttämisessä. Esimerkiksi joulukuussa 1920 nämä olivat huomanneet Tampereella kaksi naista, jotka olivat ”tavallista leveämpiä”, todettiin Aamulehdessä. Lähemmässä tarkastuksessa toiselta löytyi hameen alta seitsemän ja toiselta neljä salataskua, joihin kuhunkin mahtui yksi litran spriikanisteri.”

Alkoholia lastattiin veneisiin, autoihin, juniin ja hevoskuormiin – ja sitä kuljetettiin paljon, jopa matkalaukuissa. Jotkut kuljettajista jäivät kiinni ja päätyivät lopulta oikeuteen. Oikeuden pöytäkirjoista löytyy myös heidän tarinansa. Kirjassa kerrotaan myös alkoholin salakuljetusta vastaan tehdyistä toimista sekä salakuljetustoimintaa vastaan perustetusta merivartiolaitoksesta.

”Tullivartijat käyttivät Oulussa takaa-ajoissaan talvisin suksia ja kesäisin veneitä. Etenkin talviaikaan partiointi oli melko hyödytöntä, koska salakuljettajat kulkivat etäällä mantereesta. Oulun tullikamari valitteli, että salakuljettajilla oli paremmat hevoset kuin heillä: niinpä tullipiiri käytti jopa poroja takaa-ajoihin.”

Ihan vaan lääkkeeksi on mukaansa tempaava kuvaus salakuljettajista –tavallisista ihmisistä, kalastajista, joutomiehistä, työmiehistä ja -naisista, jotka yrittivät parantaa talouttaan kuljettamalla väkeviä alkoholihuomia ja erityisesti spriitä ympäri maakuntia.

Ihan vaan lääkkeeksi nyt kaupoissa sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukee Mikko Toiviainen.

Jari HanskiVTT, FM, on helsinkiläinen historiantutkija ja tietokirjailija. Hänen väitöskirjansa käsitteli juutalaisvastaisuutta suomalaisissa aikakauslehdissä ja kirjallisuudessa 1918–1944. Hanski on historiantutkijana ja kirjoittajana laaja-alainen, mutta erityisen paljon hän on kirjoittanut Suomen 1900-luvun historiasta.

Tutustu kevään uutuuskirjoihin 

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Vuoden paras äänikirja palkitaan – äänestä suosikkiasi!

Varjoyhteiskunnan tositarinat kiinnostivat kuulijoita vuonna 2022. Äänikirjat Subutex-kaupungin kasvatit, Vanki 237/01 ja Äitimme oli sarjamurhaaja ovat ehdolla Audio Awards -kisassa.

 

Audio Awards -ehdokkaita voi äänestää 19.1. asti ja voittaja julkistetaan 26.1. Äänestäneiden kesken arvotaan kahdentoista kuukauden Supla+ Rajaton -lahjakortteja.

Subutex- kaupungin kasvatit on Laura Juntusen kuvaus Raahen pojista, joiden perheissä Subutex-riippuvuus siirtyi vuosituhannen vaihteessa veljeltä toiselle. Kirja kertoo Suomessa eniten huumekuolemia aiheuttavan buprenorfinin käyttäjien kaunistelemattomasta arjesta. Äänikirjan lukee Arttu Kurttila.

Kirjassa Vanki 237/01 entinen elinkautisvanki Juha Heinonen kertoo vankilan arjesta ja käytännöistä. Neljätoista ja puoli kiven sisässä vietettyä vuotta tuovat näkökulman paitsi suomalaiseen vankeinhoitoon ja oikeuskäytänteen vallankäyttöön myös inhimillisen ihmisyyden oikeuksiin ja perusteisiin. Äänikirjan lukee Jari Nissinen.

Gregg Olsenin Äitimme oli sarjamurhaaja kertoo yhdysvaltalaisesta Shelly Knotekista, joka piinasi läheisiään vuosien ajan, mutta kukaan ei puuttunut ennen kuin oli jo liian myöhäistä. Sarjamurhaaja-äiti pääsi vapaaksi kesäkuussa 2022 ja hänen tyttärensa halusivat kertoa tarinan varoittaakseen muita. Kirjan on suomentanut Einari Aaltonen ja äänikirjan lukee Markus Niemi.

Voittaja valitaan yleisöäänestyksellä ja julkistetaan Radio Suomipopilla ja Suplan etusivulla torstaina 26.1. Vuoden äänikirja -palkinto on suuruudeltaan 2 500 euroa.

Äänestä suosikkiasi ja osallistu arvontaan!

Tutustu kevään äänikirjauutuuksiin!
Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Mistä suuret muutokset johtuvat ja miten niitä voisi ymmärtää? Epävarmuuden aika -kirjan tutkijat ja asiantuntijat tuovat työkaluja epävarmuuden keskelle

Systeeminen ajattelu tarjoaa välineitä monimutkaisten yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen, kuten syrjäytymisen ja työttömyyden vähentämiseen.

 

Elämme epävarmuuden aikaa. Ilmastonmuutos, luontokato, koronavirus, Brexit ja Ukrainan sota ovat osoittaneet, kuinka nopeasti koko maailmaa koskettavat kriisit syntyvät ja eskaloituvat. Kyseessä on laajempi systeeminen muutos, jonka kompleksisuutta edes asiantuntijat eivät aina ymmärrä. Yhtenä syynä tietämättömyyteemme ja avuttomuuteemme saattaa olla reduktionistinen, eli liian yksinkertainen tapa ymmärtää ilmiöitä ja niiden muutosta.

Epävarmuuden aika -kirjan 12 artikkelia avaa systeemiajattelun lähtökohtia, lisää ymmärrystä ilmiöiden taustalla olevasta keskinäisriippuvuudesta, kertoo mistä kompleksisuusajattelussa on kyse ja tarjoaa välineitä systeemisen tulkinnan sekä analyysien tekemiselle.

Muutosta tarkastellaan yhteiskunnan, organisaatioiden ja yksilöiden näkökulmista

Systeemiajattelu auttaa ymmärtämään asioiden ja ilmiöiden välisiä yhteyksiä ja niiden yhteisvaikutuksen kautta syntyvää dynamiikkaa. Keskinäisriippuvaisessa maailmassa asiat tapahtuvat aiempaa nopeammin ja kehitykseen liittyy epävarmuutta. Valintojen tekeminen on monimutkaisempaa vaihtoehtojen runsauden takia.

”Systeeminen ymmärrys lisäävät mahdollisuuksiamme toimia arjen tilanteissa, sosiaalisissa vuorovaikutussuhteissa ja työpaikoilla sekä harrastuksissa.”

Systeemisellä ajattelulla voidaan kehittää työyhteisöjä ja lisätä työn merkityksellisyyttä

Perttu SalovaaraJohanna Vuori ja Reima Launonen kirjoittavat demokraattisista organisaatioista ja yhteisöohjautuvuudesta.

Työelämän perinteinen, teollistumisen aikakaudella luotu mekanistinen järjestelmä on perustunut hierarkioille ja hyveenä nähtiin konemainen tehokkuus ja suorittaminen. Kun tulevaisuuden työelämässä korostuu kyky reagoida nopeasti sekä mukautua erilaisiin tilanteisiin ketterästi, hierarkkinen systeemi ei ole toimiva vaihtoehto. Työtehtävissä vaaditaan enenevissä määrin luovuutta sekä kykyä soveltaa ja reagoida tilannekohtaisesti.

”Itseohjautuvuus työelämässä ymmärretään usein itsensäjohtamisen vaatimuksena. Demokratiassa on kysymys siitä, että ihmisille annetaan ääni. Itsensäjohtaminen ei vielä anna työntekijälle ääntä. Radikaali itseohjautuvuus/yhteisöohjautuvuus perustuu siihen, että kaikille annetaan virallisesti ääni organisaatiossa. Yhteisöohjautuvuus on askel demokraattiseen työelämään.”

Yhteistyötä lisäämällä joustavampi julkishallinto

Liisa Virolainen ja Virpi Einola-Pekkinen kirjoittavat Suomen julkishallinnosta, jonka eri toimijoiden vastuut ja roolit on tarkoin määritelty. Se luotiin helposti ennakoitavissa olevaan toimintaympäristöön, mutta alati muuttuva maailma edellyttää yhteistyötä ja kirjoittajat painottavat etenkin verkostojen tärkeyttä.

”Tehokkuusvaateiden keskellä myös yhdessä ihmettelylle ja asioiden kehkeytymiselle on syytä varata aikaa. Kestävimmät ratkaisut ja parhaat ideat saattavat löytyvät juuri niin. Yhdessä ajattelu edellyttää kykyä sietää keskeneräisyyttä ja asettaa ajatuksensa alttiiksi ihmettelylle, arvostelulle ja yhteiselle jatkojalostamiselle. Myös hallinnon rakenteiden pitäisi tukea ilmiölähtöistä valmistelutapaa.”

Miten arvioida tuloksia tulevien strategioiden pohjaksi?

Sitran ennakointi- ja strategiajohtaja Katri Vataja kirjoittaa systeemisen muutoksen arvioinnista ja vaikuttavuudesta. Arviointi on palvellut päätöksentekijöitä analysoimalla, miten yhteiskunnallisiin haasteisiin pureutuvat politiikkatoimet, projektit tai ohjelmat ovat onnistuneet ja millaisia vaikutuksia niillä on ollut.

Perinteinen projekti- ja ohjelma-arviointi on postnormaaliin maailmaan liian kapea-alaista, lyhytjänteistä ja lineaarista. Se tunnistaa ratkaisuja taaksepäin katsomalla, vaikka muutoksen tekemiseen tarvitaan yhä kipeämmin ennakoivaa otetta sekä ymmärrystä kokonaisuuksista ja asioiden välisistä suhteista. Arvioinnin käytäntöjä tulee kehittää siten, että myös tulevaisuudessa arviointi vahvistaa demokraattista yhteiskuntaa ja tuottaa muutoksentekijöille ja päätöksentekijöille hyödyllistä tietoa paremman yhteiskunnan rakentamiseksi. ”

Kirja soveltuu sekä oppikirjaksi että yhteiskunnallista muutosta seuraavien lukijoiden peruslukemistoksi. Kirjan muut asiantuntijat ovat:

Kaisa Lähteenmäki-Smith, Samuli Manu, Jari Stenvall, Petri Virtanen, Niklas Lundström, Mikko Karhu, Juha Lindell ja Hanna-Kaisa Pernaa, Anu Järvensivu, Henna Paananen, Anna-Aurora Kork, Arto O. Salonen, Eveliina Salonen, JP Jakonen ja Mikael Seppälä.

Petri Uusikylä on valtiotieteiden tohtori ja tutkimusjohtaja Vaasan yliopiston johtamisen yksikössä. Hän on julkaissut lukuisia tieteellisiä artikkeleita, opaskirjoja ja tutkimusraportteja mm. kompleksisuustutkimuksesta ja innovaatiopolitiikasta.

Harri Jalonen toimii professorina Vaasan yliopiston johtamisen yksikössä. Jalonen on tutkinut muun muassa tiedolla johtamisen mahdollisuuksia ja erilaisia tietämättömyyden ilmenemismuotoja.

Tutustu kevään uutuuskirjoihin 

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Tunnista sosiaaliset pelit, vuorovaikutustyylit ja ryhmän valtadynamiikka – Vaikutuksen alaisena -kirja auttaa ymmärtämään tavat, joilla vaikutamme toisiimme

Millainen voima on sillä, miten kohtelemme toisiamme? Sosiaalipsykologi Sari Kuuselan uusin tietokirja auttaa meitä ymmärtämään omaa ja toisten käyttäytymistä sekä tarvettamme vaikuttaa muihin.

Sosiaaliset pelit vaikuttavat meihin enemmän kuin tiedämme

Sari Kuuselan Vaikutuksen alaisena tekee matkan ihmissuhteisiin ja sosiaalisiin tilanteisiin. Miten erilaiset vuorovaikutustyylit vaikuttavat yhteisön kulttuuriin ja sen sosiaalisiin karttoihin? Miksi muutumme ryhmässä toistemme kaltaiseksi tai toimimme joskus tavoilla, jotka ihmetyttävät itseämmekin? Entä mitä tapahtuu silloin, kun hyvät periaatteet hautautuvat omien etujen ja valtataisteluiden alle?

”Teen tässä kirjassa matkan yhteiseen sosiaaliseen maailmaamme. Kerron sosiaalisista kartoista ja ansoista, joukkovoiman lumosta ja sosiaalisen vallan käytöstä. Paneudun siihen, mikä merkitys ihmissuhteilla on yhteisön toiminnassa ja miten puheilla ja suhtautumisella vaikutetaan mielipiteisiin. Kuvaan sosiaalisia pelejä, vuorovaikutustyylejä ja sitä, kuinka erilainen maailma voi olla julkisesti ja kulissien takana. Ja jotta mieleen ei jäisi vain kärjistynyt käyttäytyminen, pohdin, miten yhteistyötä voi parantaa ja mitä kukin meistä voi hankalissa tilanteissa tehdä.”

Kun menee mukaan uuteen ryhmään, huomaa heti, että se rakentuu erilaisten roolien ja pyrkimysten varaan. Joku vie kaiken ilmatilan, joku toinen ottaa asiantuntijan roolin, joku puolestaan jää aina syrjään, olipa kyseessä työ, harrastusporukka, kurssi tai vanhempainilta. Yhteisö saattaa tuntua heti omalta, mutta joskus sen kulttuuri voi tuntua myös oudolta tai painostavalta.

Se, miten kohtelemme toisiamme, ratkaisee kaiken – tunnistamalla malleja voimme toimia ja reagoida paremmin

Olisi helppo ajatella, että yhteisöjen erilaisuus johtuisi olosuhteista tai vetäjästä, kirjoittaa vallasta ja vuorovaikutuksesta väitellyt Sari Kuusela. Olosuhteilla ja johtajalla on hänen mukaansa suuri vaikutus, mutta avain löytyy kuitenkin muualta. Ydin on siinä, miten me kohtelemme toisiamme ja miten vuorovaikutus sujuu. Jollei voi tuntea oloaan vapautuneeksi ja itseään samanarvoiseksi kuin muut, jotain on pielessä yhteisön sosiaalisessa maailmassa, Kuusela sanoo.

”Se, miten käyttäydymme ja miten suhtaudumme toisiimme, on yksi yleisimmistä puheenaiheista ihmisten välillä. Keskinäiset suhteemme ja tapamme toimia sekä kiehtovat että ärsyttävät meitä.”

Vaikutuksen alaisena auttaa tunnistamaan sosiaaliset pelit ja ryhmän voiman. Se kertoo tavoista, joilla vaikutamme toisiimme, ja antaa samalla keinoja parantaa yhteistyötä. Vuorovaikutus on keino muuttaa maailmaa, ja kukin meistä tekee oman valintansa siitä, mihin suuntaan.

”Jokainen hetki rakentaa yhteistä sosiaalista todellisuuttamme. Tilanteet, joissa kohtaamme toisemme ohimennen tai yhdessä aikaa viettäen. Tavat, joilla kohtelemme toisiamme. Keinot, joilla pyrimme toteuttamaan tavoitteemme. Välillemme syntyvät suhteet, jotka tiivistyvät, hiipuvat tai lakkaavat ajan myötä. Kaikki koettu sulautuu yhteen ja vaikuttaa tähän hetkeen. Sen seurauksena tunnemme olevamme esimerkiksi parhaita ystäviä, pahimpia vihollisia, satunnaisia tuttavia tai syrjässä siitä kiinnostavasta, mihin muut ovat päässeet mukaan.”

Kuusela kertoo kirjan syntyneen arjessa heränneiden kysymysten ja havaintojen pohjalta. Ihmisten väliset suhteet ja ilmapiirin aistii heti. Ja mitä ylemmäs organisaatiotikkaita kiipesin, sitä konkreettisemmilta myös valtaan ja sosiaalisiin peleihin liittyvät ilmiöt alkoivat tuntua, Kuusela kirjoittaa. Kun uusia kokemuksia kertyi ja ilmiöihin alkoi syventyä tarkemmin, alkoivat vastauksetkin kirkastua. Se, miten kohtelemme toisiamme, on avain ihmissuhteisiin ja yhteisön elämään.

Vaikutuksen alaisena luettavissa myös e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukee Satu Paavola.

Sari Kuusela on vallasta ja vuorovaikutuksesta väitellyt sosiaalipsykologi ja tietokirjailija, joka on kiinnostunut kaikesta siitä, mitä yhteisöjen näyttämöllä ja kulissien takana tapahtuu. Kuuselan aiemmat kuusi teosta käsittelevät työyhteisöjen ja arjen vuorovaikutustilanteita.

Tutustu kevään uutuuskirjoihin

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Mitä on menestyneen miehen takana? Tunnetut suomalaiset miehet puhuvat Moona Laakson uutuuskirjassa avoimesti menestyksen hinnasta

Moona Laakson tuorein kirja raottaa ovet menestyneiden miesten maailmaan, jossa tunteille tehdään tilaa. Millainen on nykymiehen määritelmä, kun kovuudella ei mitata enää miestä tai edes menestystä?

 

Perinteisesti menestyneen miehen mittana on pidetty rahaa ja valtaa, mainettakin. Mutta mitä on olla menestynyt mies nykypäivänä? Tarinansa Moona Laakson kirjassa jakavat Samu Haber, Mikko ”Pyhimys” Kuoppala, Jyrki Sukula, Valtteri Lindholm, Ville Leino, Antti Rintanen, Siamäk Naghian, Kim Väisänen, Jukka Lepikkö, Nikolai Alho ja Riku Rantala.

” Vaikka valkoinen mies on lähtökohtaisesti etuoikeutetussa asemassa, liittyy miehisyyteen tiettyjä oletuksia ja myyttejä, jotka kaipaisivat tarkempaa tarkastelua. Maailma muuttuu, mutta miehen malli on edelleen kapea. Miesten on varmasti itsekin vaikea tietää, millainen heidän niin sanotusti tulisi olla. Nykymiehen pitäisi osata puhua tunteista, muttei saisi olla liian heikko.”

-Moona Laakso

Kirjassa miehet kertovat miten he ovat niittäneet menestystä, mainetta ja mammonaa ja millainen vaikutus ja merkitys niillä on ollut heidän elämäänsä. He kertovat uransa eri vaiheista, elämänsä valinnoista sekä voitoista ja vastoinkäymisistä. Samalla henkilötarinoiden kautta kirja maalaa laajempaa kuvaa suomalaisesta sijoitus- ja rahakulttuurista.

Kuvamme menestyksestä ja menestyneestä miehestä on ollut kapea

Jokaisen menestyneen miehen takaa paljastuu poika, jolla on unelma. He ovat suorasanaisia, ristiriitaisia, rikkinäisiä, luovia, tuntevia, pohtivia ja elämää nähneitä artisteja, yrittäjiä, sijoittajia, johtajia, maailmanvalloittajia ja urheilijoita.

”Mielestäni kaikista menestynein mies on se, joka on kaikista onnellisin, ja se on yleensä mies, joka tuntee itsensä kaikista parhaiten.” -Ville Leino

”Antauduin omalle tavoitteelleni ja unelmalleni täysin, ja niin pitäisi mielestäni ajatella ihan kaikessa, rakkaudessakin.” -Samu Haber

”En erottele työtä, vapaa-aikaa ja lomaa. Minulla on vain elämä.” -Jyrki Sukula

Monista pölyttyneistä miehen malleista on ollut syytäkin pyristellä eroon, sillä tietyt mielikuvat elävät meissä yhä syvällä. Suomalainen mies on ollut pitkään yhtä kuin vaikeneminen ja viinanjuonti, kirjoittaa Laakso. Menestyneen miehen stereotypia taas on saavutuksillaan pätevä ja rehvasteleva äijä, joka käyttää rahansa viinaan, naisiin ja kalliisiin autoihin. Laakso kysyykin, olisiko jo korkea aika rakentaa uudenlainen miehen ja menestyksen kuva?

”Tosiasia on, että jos kusinen paikka tulee, vaimo meidät silloin elättää.” -Riku Rantala

”Sanotaan, että leikki on lapsen työtä. Mielestäni työ taas on aikuisten leikkiä.”-Mikko ”Pyhimys” Kuoppala.

Vaikka menestys saattaakin kuulostaa monille pinnalliselta, onhan menestystä mitattu tyypillisesti rahalla ja saavutuksilla, kätkeytyy siihen paljon enemmän kuin on tähän saakka nähty. Kirjan haastattelujen edetessä Moona Laakso kertoo hämmästyneensä kerta toisensa jälkeen siitä, miten paljon yksi sana voi pitää sisällään.

”Kerros kerrokselta kuorin menestyksen käsitettä selvittääkseni, mitä sen ytimessä on. Mitä menestys haastattelemilleni miehille tarkoittaa ja miten he ovat päätyneet siihen pisteeseen missä nyt ovat? Näkevätkö he itsensä menestyneinä, vai onko se jotain, minkä määrittelevät muut, ulkopuolelta?” -Moona Laakso

Laakson kirjaa varten haastattelemat tunnetut miehet ovat läpikäyneet traumoja, pieniä ja suuria. Onkin mielenkiintoista pohtia, vaatiiko menestys taustalleen jonkinlaisen trauman tai kriisin, pohtii Laakso.

Menesty kuin mies -kirjan voi lukea myös e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukee Markus Niemi.

Moona Laakso (s. 1985)  on vapaa toimittaja,  joka kirjoittaa muun muassa Me Naisiin ja Kauppalehteen. Laakson asuntosijoittajanaisia koskevat jutut Helsingin Sanomissa ovat olleet hänen luetuimpia juttujaan. Hän on kirjoittanut kirjan Vaurastu kuin nainen (Into, 2021) ja pyörittää sivubisneksenä Airbnb:tä. Laakso kirjoittaa ymmärtääkseen ihmisiä ja elämää. Hän haaveilee Teslasta, asuntosalkun kasvattamisesta ja fiktion kirjoittamisesta.

Tutustu kevään uutuuskirjoihin

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Tipattomasta elämänmittainen? Darravapaa käsikirja tarjoaa pehmeän laskun ja konkreettisia työvälineitä kestävään raittiuteen

Huippusuositun Darravapaa -yhteisön perustajien uutuuskirja auttaa lukijaa löytämään uusia toiminta- ja ajatusmalleja, joista on apua opetellessa alkoholitonta arkea. Kirja on sopivan vakava, mutta viihdyttävä työväline kaikille, jotka haluavat pohtia omaa suhdettaan alkoholiin.

Darravapaa käsikirja tarjoaa konkreettisia työvälineitä ja harjoituksia

Darravapaa -kirjan nimi juontaa juurensa Laura Wathénin ja Katri Ylisen luomasta alkoholittomasta yhteisöstä ja mediasta, jolla on Instagramissa jo yli 24 000 aktiivista seuraajaa. Yhteisö on auttanut lukuisia ihmisiä rakentamaan täysin uudenlaista suhteen alkoholittomuuteen ja tarjonnut vaihtoehdon kuivaksi käyneelle ja tylsälle raittiuskeskustelulle. Nyt yhteisön perustajat ovat koonneet kirjan, josta kuka tahansa voi hakea työvälineitä raittiin elämän tueksi.

Darravapaa käsikirja on paras ystävä ja motivaattori ison elämäntapamuutoksen keskelle. Kirja kuljettaa kädestä pitäen lukijansa matkalle raittiiseen arkeen. Sen tehtävät auttavat jäsentelemään omaan alkoholinkäyttöön liittyviä ajatuksia ja löytämään uusia tapoja rentoutua tai nollata pitkän työviikon jälkeen.

Uusien rutiinien oppiminen auttaa pysyvässä elämänmuutoksessa

Laura Wathén ja Katri Ylinen Kuva: Tapio Auvinen
” Kaikista tärkeintä on ymmärtää, että juomisen lopettaminen, eli toipuminen, on jokaiselle mahdollista. Tapa ja reitti toipua riippuu lopettajan lähtökohdista ja ongelmien kompleksisuudesta… tärkeintä on osata kysyä itseltään: mitä juuri minä tarvitsen toipumiseni tai juomisen lopettamisen tueksi?”

Vaikka lukijan tavoitteena ei olisikaan täysraittius, omien juomistottumusten reflektointi on tervettä puuhaa itse kullekin – ja tämän kirjan avulla itsetutkiskelusta tulee jopa viihdyttävää.

”Juomattomuudessa ei ole kyse vain siitä, että ei juo alkoholia. Tai siis: kyse on nimenomaan siitä kaikessa yksinkertaisuudessaan, mutta jotta omassa juomattomuuspäätöksessään pystyisi oikeasti pysymään, se vaatii tuekseen monia uusia rutiineja sekä poisoppimista vanhoista.”

Kirjassa pohditaan tärkeitä kysymyksiä, kuten kuinka käy sosiaalisen elämän raitistumisen jälkeen tai miten raittiudesta kertoisi muille. Kuinka deittailu onnistuu selvinpäin, entä mitä, jos repsahtaa? Kirjassa pohditaan myös sitä, millainen vaikutus alkoholinormatiivisella yhteiskunnallamme on yksilöihin ja alkoholitottumuksiimme. Millaisen muutoksen raitistuvan identiteetti kokee alkoholista luopuessaan?

Alkoholinkäytön taakse jättäminen ei tee superihmistä, mutta elämänlaatua se voi parantaa

Kirjaa kirjoittaessaan Wathén ja Ylinen kertovat keskustelleensa monien vielä itseäänkin viisaampien ihmisten kanssa.Kirjassa omaa suhtautumista raittiuteen käsittelee vierastekstien muodossa muiden muassa Miro Olsoni, Mona Bling, Sanna ”Sana” Rönnberg ja Piki Rantanen. Lisäksi kirjassa kuuluu koko Darravapaa-yhteisön ääni, sillä kirjoittajat ovat saaneet lukuisia viestejä omakohtaisista kokemuksista raitistumisen polulla ja sisällyttäneet näitä osaksi kirjaa.

Kirjassa ääneen pääsevät myös asiantuntijat, kuten Antti MaunuEmilia KujalaMiska Mikkonen ja Eeva Virkorinne.

”Alkoholinkäytön lopettavalla henkilöllä saattaa olla kokemus, että elämä muuttuu harmaaksi ja tylsäksi. Mielessä voivat pyöriä ajat, jolloin juominen oli erityisen kivaa ja nousuhumala sai lanteet keinahtelemaan. Vaikka alkoholista haluaisikin luopua, aivot syöttävät muistoja tähtihetkistä juomisen äärellä ja näennäisen looginen johtopäätös on, että luopuminen alkoholista edustaa hauskuuden ainaista hautaamista. Juuri tästä muodostuu alkoholin aiheuttama koukku. Etanoli on aivojen mielihyväjärjestelmään vaikuttava päihde.” 

Miska Mikkonen, päihdeterapeutti

Kun toisille lopettamispäätökseen riittävät kirjat, podcastit ja motivaatiopuheet, toiset kaipaavat lisäksi psykoterapiaa, vertaistukiryhmiä tai ammattiapua, kirjoittavat Wathén ja Ylinen. Kirja ei lupaa tekevänsä lukijaa ”superihmiseksi”, mutta tarjoaa mahdollisuuden ottaa vastuuta omasta itsestään ja parantaa tämän kautta elämänlaatua. Darravapaa -kirja on työväline, joka auttaa pysymään raittiuden polulla myös arjen vaikeimpina hetkinä. Darravapaa on myös todiste siitä, että raittiuden ei tarvitse tehdä elämästä tylsän kuivaa tai yksinäistä.

Darravapaa käsikirjan voi lukea ja kuunnella myös e- ja äänikirjapalveluissa. 

Laura Wathén (s. 1992) on somea työkalunaan käyttävä valtiotieteilijä ja kirjoittaja. Hän rakastaa erilaisten yhteiskunnallisten ilmiöiden tökkimistä ja ravistelua – sekä lintubongaamista. Wathén on perustanut yhdessä Katri Ylisen kanssa alkoholittomuutta eri kulmista käsittelevän Darravapaa-yhteisön. Yhdessä he ovat myös julkaisseet palkittua Darravapaana-podcastia Yle Areenassa. Wathén kirjoittaa parhaillaan ADHD:ta käsittelevää kirjaa, joka ilmestyy 2024.

Katri Ylinen (s. 1990) on helsinkiläistynyt kirjoittaja. Häntä kiinnostavat erityisesti sanattomat sopimukset ja yleisesti hyväksytyt normit, jotka usein otetaan annettuina. Näitä normeja Ylinen mielellään pysähtyy kyseenalaistamaan ja joskus myös pilkkaamaan. Vuonna 2021 Ylinen perusti yhdessä Laura Wathénin kanssa alkoholittoman Darravapaa-yhteisön. Lisäksi he ovat julkaisseet Yle Areenassa Darravapaana-podcastia. Ylisen esikoiskirja Aamu ilman darraa ilmestyi elokuussa 2022.

Tutustu kevään uutuuskirjoihin

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Näin onnistut ADHD-parisuhteessa – Odotettu uutuuskirja auttaa toimimaan viisaammin kaikissa ihmissuhteissa

ADHD tuo ihmissuhteisiin oman lisävärinsä ja myös parisuhteet päättyvät useammin kuin muilla. Sari-Marika Durchmanin uutuuskirja kuvaa, miten ADHD ilmenee suhteissa, ja antaa konkreettisia vinkkejä arkeen.

Moni ADHD-ihminen on lapsuudestaan saakka kuullut olevansa saamaton, laiska, aloitekyvytön, vastuuton – ylipäätään epäonnistuja. Varhain istutettu riittämättömyyden tunne seuraa helposti aikuista myös ihmissuhteisiin.

Selviytymisstrategiana voi olla itse itselle asetettu ”onnellisen parisuhteen to-do lista”, joka ei välttämättä ole ollenkaan realistinen, vaan todennäköisesti ainakin osittain mahdoton toteuttaa.

Kun tähän yhdistää sen, että ADHD-ihmiset toimivat tehokkaimmin stressin ruokkimana, lähellä deadlinea tai silloin, kun viimeistään on ihan pakko, voi ADHD-ihmisen kumppanista tuntua siltä, että lupauksia ei aiota lunastaa ollenkaan tai rakkausjulistukset eivät ole olleet lainkaan totta. ADHD-ihminen väsyy tekemisen kuorman alle ja uupuneena ylireagoi pienimpäänkin kritiikkiin – näin suhdekriisi on valmis. 

ADHD-käyttäytymisen vaikutusten tiedostaminen ja työstäminen pelastaisi monen parisuhteen

Kirjan ADHD ja parisuhde kirjoittaja Sari-Marika Durchman sai oman ADHD-diagnoosinsa aikuisena. Esikoisteoksensa Supervoimani ADHD kirjoitusprosessin aikana hän oivalsi, miten tiedostamaton ADHD oli vaikuttanut tuhoisasti hänen parisuhteisiinsa, joista kolmea hän yritti pelastaa terapiassakin. Havaintoa seurasi harmitus ja suru:

”Jos olisin ollut oireyhtymästä ja sen vaikutuksista tietoinen, olisin kuka ties voinut pelastaa liittoni? Haluan, että lukijat saavat tietää ne asiat, joista minä en tuolloin tiennyt.”

Sari-Marika Durchman
Sari-Marika Durchman sai oman ADHD-diagnoosinsa aikuisena.

Durchman on kerännyt aineistoa haastattelemalla sekä ADHD-oireisia että heidän kumppaneitaan: kirjassa huomioidaan kummankin osapuolen näkökulmat ja haasteet.

Suomessa on harmillisen vähän parisuhdeterapeutteja, jotka osaavat ottaa huomioon ADHD:n vaikutukset suhteisiin

Teoksessa on hyödynnetty uusinta tutkimustietoa, kirjailijan omia kokemuksia, haastatteluja ja muun muassa NLP:n ja skeematerapian työkaluja. Kirja on kiinnostava kaikille, joilla on ADHD-ihminen elämässään, ja varsinkin jos itsellä tai kumppanilla on ADHD-piirteitä. Kirja on myös heille joilla on ADHD, mutta jotka eivät vielä ole löytäneet suhdetta tai onnistunut suhteessa.

”Kirja on informatiivinen ja helppotajuisesti kirjoitettu opas, joka huomioi tasapuolisesti suhteen osapuolet. Kirjan useat käytännön esimerkit sekä selkeät ja vaikuttavat harjoitukset auttavat ymmärtämään paremmin omaa ajattelua ja käyttäytymistä. Suosittelen lukemiseksi ihan kaikille, erityisesti pariskunnille, joiden suhteeseen ADHD tuo erilaisia iloja ja haasteita. Nepsyvalmentajien kouluttajana ja pari- ja seksuaaliterapeuttina koen kirjasta olevan hyötyä myös opiskelijoilleni ja asiakkailleni.”

– Tuuli Paltemaa

ADHD-suhteessa on harvoin tylsää, mutta vauhti saattaa kuormittaa

Rakastuminen on kemiallinen reaktio, joka laimenee ajan myötä: ADHD-kumppanilla joskus dramaattisin seurauksin. Kun roihun pitäisi muuttua päätökseksi rakastaa tietoisesti, saattaa ADHD-kumppanin kanssa arki helposti täyttyä myöhästymisistä, unohteluista, impulsiivisista teoista, väärinymmärryksistä ja kommunikaatio-ongelmista.

Kirja kertoo muun muassa sen, miten ADHD:n suhteeseen tuomaa kuormitusta on mahdollista keventää ja haittavaikutukset minimoida. Hyville puolille, niille, jotka kenties ovat olleet vahvasti läsnä rakastumisen hetkellä, löytyy tilaa. Kirjassa on käytännön harjoituksia asioiden omaksumista ja kommunikointia helpottamaan. Näillä tiedoilla ja hyvällä tiimityöllä on mahdollista saavuttaa toimiva ja jopa keskimääräistä onnellisempi parisuhde.

”Puolison ADHD tuo suhteeseen niin mukaansatempaavaa jännitystä kuin hermoja raastavaa rasitusta. Kirjaa lukiessa oli helppo samaistua sekä tunteisiin että niihin surkuhupaisin tilanteisiin, joita kohtaan lähes päivittäin omassa avioliitossani. ADHD:ta on vaikea käsittää, jos sitä ei ole itsellä. Kirjoittaja avaa hienosti ikkunan näiden kahden maailman välille. Kirjan ansiosta pystyn ymmärtämään puolisoani paremmin ja lisäksi kirja sisältää konkreettisia apuvälineitä ja mukavia harjoituksia, niin arkeen kuin rakkaudesta huolehtimiseen. Suosittelen!”

– Jonas Vartiainen

Äänikirjan lukee Kati Tammensola. 

Sari-Marika Durchman on yrittäjä ja Art Director, joka on luonut uransa mainonnan ja visuaalisen suunnittelun parissa. Hän on myös muutosvalmentaja, joka auttaa ihmisiä avaamaan oman elämän solmukohtia, löytämään uutta suuntaa ja kirkastamaan tavoitteitaan NLP:ta ja skeematerapiaa hyödyntäen. Durchman on saanut ADHD-diagnoosin aikuisiällä, ja hän on myös ADHD-lapsen äiti. Hänen edellinen kirjansa oli vuonna 2021 ilmestynyt Supervoimani ADHD.

Tutustu kevään uutuuskirjoihin 🖤

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Vanhemmat, nyt on aika relata – lapsi tulee pärjäämään: Laiskan vanhemman opas ohjaa uudenlaiseen hyvään vanhemmuuteen

Vanhemmuuden väitetään olevan hukassa, mutta todellisuudessa nykyajan äidit ja isät ovat valistuneempia kuin koskaan. Lapsista kasvaa fiksuja aikuisia todella monenlaisissa perheissä.

Ihannemaailmassa perhe-elämä on harmonista, vanhemmat johdonmukaisia ja lapset helppoja. Todellisessa maailmassa on ristiriitoja, joille ei vain mahda mitään.

Aikuinen ei enää edes muista, mitä ylipäätään oli se perhe-elämä, jota haluttiin. Oliko kyseessä taas yksi ihanneminä-fantasia, jossa ”tää ois ihanteellinen itse ja tällä ois ihanteellinen perhe-elämä?”

Kirjassaan Laiskan vanhemman opasSaara Henriksson ja Aino-Maija Leinonen paljastavat, miksei päiväkodin pedagogisesta suuntautumisesta, luomuruoasta tai lasten harrastuksista kannata stressata, miksi taaperon kanssa ei kannata yrittää ehtiä bussiin ja miksi teinin pitää antaa nukkua pitkään.

Millaista on hyvä vanhemmuus tämän hetken Suomessa?

Keskiluokkaiseen vanhemmuuteen liittyy valtavasti ihanteita, odotuksia ja elämäntapavalintoja. Ruoka, uni, päivähoito, perheen työnjako, harrastukset – kaikkeen löytyy suosituksia. Kirjoittajat puhuvatkin antiasiantuntijuudesta, eli siitä miten vanhemmat joutuvat viime kädessä yksin päättämään, ketä kuunnella. Kasvatusasiantuntijoiden ohjeet ja yleiset suositukset saattavat toimia jollekin, kun taas toinen lapsi tarvitsee ihan jotain muuta ja myös yleensä ilmaisee sen.

Esimerkiksi kiintymyssuhdeteorian isä John Bowlby haastatteli nuorisorikollisia ja päätteli irrallisuuden tunteen johtuneen siitä, että nuoret olivat vauvana kokeneet yli puolen vuoden eron äidistään. Tällä ei ole mitään tekemistä päiväkodissa käyvän lapsesi kanssa.

”Vanhemman yksi tehtävä on ratkaista, milloin neuvot on otettava määräyksinä ja milloin ei. Suomalaiset ottavat helposti erilaiset neuvot ja suositukset vastaan sellaisinaan ja liian tosisaan, niin kuin viesti koskisi jokaista yksilöä sataprosenttisesti. Liikuntasuositukset ohitetaan kyllä, eikä kasviksiakaan moni syö ihan puolta kiloa päivittäin. Myös imetyssuosituksiin voi suhtautua kuulostelemalla, koskettaako juuri tämä neuvo juuri minun elämääni.”

Lasta on vaikea hemmotella piloille tai rikkoa perusturvallisessa perheessä – mutta menestysopit kannattaa suorilta kyseenalaistaa

Entä jos lapsen lempiharrastus lopulta onkin YouTube-videoiden katselu ja lempiruoka kananuggetit? Ja mitä jos päädytäänkin viikonloppuna hiihtoretken tai taidegallerian sijasta Prismaan?

Yhteiskunnan arvojen koveneminen on aiheuttanut sen, että vanhemmat ovat ankaria itselleen ja häpeävät, jos eivät onnistukaan. Samalla he kasaavat paineita lapsille.

”Lapsen murrosikä on vanhemmalle antoisaa aikaa. Kapinoiva murrosikäinen romauttaa vanhemman kulissit, jos sellaisia on siihen saakka onnistunut kannattelemaan. Hänen on pakko opetella elämään oman epätäydellisyytensä kanssa, mikä on kaikille osapuolille paras vaihtoehto.”

Vaikkei vanhempi ottaisi paineita, niitä tulee joka puolelta. Kannattaa kyseenalaistaa lasten kuullen, onko menestys ylipäätään elämän keskeinen asia.

Toimivassa perheessä huomioidaan myös vanhemman hyvinvointi

Kun ihmiset elävät yhdessä, he ovat kokonaisuus, jonka eri osat on otettava huomioon. Vanhempien hyvinvointiin liittyy myös työssäkäynti. Kirjoittajien mielestä on käytännöllisempää, että yksivuotias menee päiväkotiin muiden lasten kanssa kuin se, että väsynyt vanhempi pyörittää kotona yhden lapsen päiväkotia, vaikka siihen löytyy alan ammattilaisia. Julkisessa keskustelussa päivä- tai kotihoidon kohdalla puhutaan usein lapsen oikeudesta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen.

Lapsi pitää elättää, ja silloin hänen on yleensä mentävä päivähoitoon… Kirjoittajat kannustavat vanhempia vaatimaan vahvoja peruspalveluita ja oikein mitoitettuja päiväkotiryhmiä.

Äänikirjan lukee Kati Tammensalo.

Aino-Maija Leinonen on kahden teini-ikäisen lapsen vanhempi, joka nauttii ja myös kärsii vanhemmuudesta enemmän nyt kuin silloin, kun lapset olivat pieniä.

Saara Henriksson on kirjailija ja kustannustoimittaja. Hänellä on teini-ikäinen lapsi. Yhdessä he ovat kirjoittaneet aiemmin teokset ”Leppoisa opas huusholliin” (2014) ja ”Railakas rahakirja” (2018).

Innolla odotamme kevään uutuuskirjoja 🖤

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Suplan huippusuositun Eetu Pesosen Mysteeritarinat-podcastin kuunnelluimmista jaksoista jo toinen kirja

Suositun videobloggaaja ja podcastaaja Eetu Pesosen toinen kirja Mysteeritarinoiden parhaat 2 kokoaa yhteen Mysteeritarinat-podcastin parhaita jaksoja, joiden parissa lukija pääsee ennen kuulumattomalle seikkailulle.

Tuoreimman Mysteeritarinoita-kirjan luvuissa Pesonen kertoo jännittävistä ja salaperäisistä mysteereistä ihmiskunnan historiassa. Kirjassa sukelletaan mysteerien syvimpään päähän ja etsitään vastauksia muun muassa siihen, mitä sisältää kirja, jonka kieltä kukaan ei tunnista. Oliko Titanicin uppoaminen vain traaginen onnettomuus? Kuka oli nuori poika, jonka ruumis löytyi laatikosta Pennsylvaniassa vuonna 1957? Entä millaisia hurjia mysteerejä liittyy eläimiin?

Tervetuloa ihmiskunnan historian jännittävimpien tapahtumien pariin!

”Tiedät varmaan, että jokaisella ihmisellä on uniikki sormenjälki, mutta tiesitkö, että myös kielessäsi on ainutlaatuinen kuvio, joka ei ole kenelläkään muulla sama?”

”Ehkä tunnetuin äänimysteeri on The Hum, eli humina. Sitä on kuultu eri puolilla maailma viidenkymmenen viime vuoden aikana, jopa Suomessa. Ihmiset ovat raportoineet häiritsevästä, matalataajuisesta huminasta, jonka vain osa ihmisistä pystyy kuulemaan. Ei ole tarkkaa tietoa siitä, milloin huminaa on kuultu ensimmäisen kerran, mutta havaintoja on raportoitu ja tutkittu jo 1970-luvulla.”

Mysteeritarinoita 2 on mukaansatempaava kirja ratkaisemattomista rikoksista, katoamisista, salaperäisistä jäljistä, esineistä ja yliluonnollisia tapauksista. Pesonen punoo tuttuun tapaansa hurjia tarinoita, joiden parissa lukija saa antaa mielikuvituksensa laukata. Kaikkeen ei tarvitse uskoa, mutta joskus on kiva kysyä: entä jos? Kirja tarjoaa tiedonnälkäiselle runsaan kattauksen mielenkiintoisia faktoja maailman ja ihmisen kummallisuuksista.

Antaudu jännittävien mysteerien vietäväksi!

Eetu Pesonen on suomalainen nettisisällön konkari, videobloggaaja ja podcastaaja. Hänen YouTube-kanaval­laan Eeddspeaks on yli 325 000 tilaajaa. Pesonen on kasva­nut internetin äärellä, mikä tarjoaakin täydellisen alustan ihmishistorian tapahtumien tutkimiselle. Vuonna 2017 Pe­sonen aloitti oman Eeddcast­-podcastinsa, jossa hän keskus­telee ajankohtaisista asioista tubettajien kanssa. Vuodesta 2019 hän on tuottanut Suplaan suosittua Mysteeritarinat­-podcastia.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Tulevaisuuden vasemmisto vapauttaa meidät suorittamisesta

Digitaalinen teknologia helpottaa poliittista aktivismia ja tuo tehokkuutta elämään samalla kuin tehokkuus uuvuttaa meidät. Vasemmistolaisen työväenliikkeen kannalta yksi tietoteknologisen murroksen polttavista ilmiöistä on alustatalouden synty ja uudet työn ja toimeentulon hankkimisen muodot. Innostus yrittäjyyteen liittyy usein haluun hallita omaa aikaa, mutta todellisuus on usein ajanhallinnan menetys.

Jukka Peltokosken ja Henrik Jaakkolan toimittama kirja kokoaa yhteen keskustelunavauksia, jotka rakentavat tulevaisuuden vasemmistoa.

Yli 200 vuoden ajan vasemmistoa ovat innoittaneet vapauden, solidaarisuuden ja tasa-arvon arvot ja niistä kertova tarina, joka on vienyt kohti parempaa maailmaa. Käänteinä tarinassa ovat olleet kamppailut työstä ja toimeentulosta mutta myös laajemmin yhteisöllisyydestä ja yhdenvertaisuudesta. 2020-luvulla kaiken ytimessä on ilmastokriisi. Tämä on viimeinen vuosikymmen, jolla on mahdollisuus saada päästöt pysähtymään ja laskemaan, jotta vältymme turvattomalta tulevaisuudelta, toteaa Li Andersson:

”Millään muulla poliittisella tavoitteella ei ole väliä, jos epäonnistumme ilmasto- ja ympäristöpolitiikassamme. Tulevien vuosien ja vuosikymmenten ajan tämän aiheen tuleekin olla jokaisen vakavasti otettavan poliittisen liikkeen keskiössä. On asetettava talousjärjestelmä ja kaikki inhimillinen toiminta maapallon kantokyvyn rajoihin.”

Kirjoittajina vasemmistolaisia poliitikkoja, itsenäisiä ajattelijoita ja aktivisteja

Kirjoittajat käsittelevät artikkeleissaan teemoja kuten hoiva, antirasismi, eriarvoisuus, työelämä, alustatalous, kaupunki ja työväenluokka. Kirjan kirjoittajat ovat Li Andersson, Mia Haglund, Toivo Haimi, Liban Sheikh, Pinja Vuorinen, Teppo Eskelinen, Anna Elomäki, Hanna-Kaisa Hoppania, Hanna Ylöstalo, Johanna Perkiö, Tero Toivanen, Minja Koskela, Laura Kolehmainen, Matias Nurminen, Jukka Peltokoski, Henrik Jaakkola ja Anna Kontula.

Kirjan tekstejä yhdistää näkemys siitä, että vasemmistoa tarvitaan yhteiskunnan muuttamiseksi ekologisesti ja sosiaalisesti kestäväksi. Valloittaakseen tulevaisuuden vasemmiston tulisi muun muassa valloittaa verkko sekä uutena julkisena tilana että yhteiskunnallisesti määrittyneenä teknologiana. Poliittista ohjelmaa kirja ei muotoile vaan antaa aineksia sen uudistamiseksi. Katse on Suomen yhteiskunnassa, mutta kamppailu tulevaisuudesta on maailmanlaajuinen.

Katoaako vasemmisto luokan mukana?

Anna Kontula kirjoittaa luokkayhteiskunnan roolista ympäristökatastrofin keskellä. Luokkakonflikti ja sen säätely parlamentarismin keinoin syntyivät, kun läntinen maailma siirtyi agraariyhteiskunnasta teolliseen aikaan. Ne ovat siis kiinteästi sidoksissa järjestelmään, joka perustuu kiihtyvään kulutuskulttuuriin ja fossiilisten luonnonvarojen käyttöön. Myös vasemmisto ideologiana, liikkeenä ja identiteettinä syntyi teolliseen yhteiskuntaan.

Yhteiskunnallisen liikkeen syntyminen edellyttää jaettuja tavoitteita, ja työväenliikkeessä ne rakentuivat luokkakonfliktin ympärille. Tänä päivänä useimmat suomalaiset osaavat lukea luokkatunnuksia ja määritellä jollakin tavoin oman luokka-asemansa. Kiinnostava ja paljon enteilevä muutos kuitenkin on, että verraten harva hahmottaa yhteiskuntaa luokkien kautta tai kokee luokan tärkeäksi osaksi identiteettiään.

Sosiologisessa mielessä luokat ovat edelleen olemassa ja selittävät erilaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä. Koska luokat eivät enää ole ihmisten identiteetin perusta, niille ei voi myöskään rakentaa poliittista liikettä samaan tapaan kuin vielä sata vuotta sitten.

”Kun siis työväenliikkeen kulta-ajan peruskonflikti koskee kasvavan vaurauden oikeudenmukaista jakoa, nyt pääkysymykseksi näyttää muodostuvan, miten oikeus kuluttamiseen jaetaan. Kyse on edelleen myös rikkaista ja köyhistä, ilman muuta, ja yhteiskunnallisesta vallasta. Sen sijaan on epäselvää, voidaanko enää puhua työväenliikkeestä tai luokkakonfliktista. Uskon, että juuri tämä yhteiskunnallisten kamppailujen ydinkysymyksen uudelleenmäärittely on muuttamassa politiikan osapuolet, säännöt, koko pelin. ”

Onko feminismi identiteettipolitiikkaa?

Kun vasemmistolaiseen luokka-analyysiin lisätään sukupuolen näkökulmaa ja tarkastellaan työmarkkinoiden segregaatiota, palkkaepätasa-arvo on yksi osoitus siitä, että miestapaisuutta pidetään edelleen suomalaisessa yhteiskunnassa suuremmassa arvossa, kirjoittaa Minja Koskela.

Viimeistään korona-aika osoitti, että varhaiskasvatus on paitsi lapsen oikeus myös vanhempien työn tuottavuutta lisäävä tekijä. Silti varhaiskasvatuksen työntekijöiden yhteiskunnallinen panos nähdään pääasiassa kulueränä. Sairaanhoitajien työpanoksen merkitystä ei korona-aikana ole voinut kyseenalaistaa kukaan, mutta silti palkka laahaa työn vaativuuteen ja koulutukseen nähden. Lisäksi maahanmuuttajanaisten palkat ovat palkkavertailussa pienempiä kuin Suomessa syntyneiden suomalaisnaisten palkat.

Koskelan mukaan uusliberalistinen individualismi sivuuttaa yhteiskunnalliset rakenteet, eikä sen vuoksi voi toimia sosiaalisen oikeudenmukaisuuden muutosvoimana.

”Kun Sipilän hallitus leikkasi köyhiltä, opiskelijoilta ja julkisen sektorin pienituloisilta naisilta ja samanaikaisesti rajasi perheenyhdistämistä ja pakolaisten oikeuksia, teki se politiikkaa, jonka subjekti oli keskituloinen valkoinen mies.”

Identiteetti on siis politiikassa läsnä myös silloin, kun sitä ei suoraan nimetä. Uusliberalistisen feminismin paradoksi on se, että feminismi – jonka päämääränä on toimia yhteiskunnan tasa-arvoistajana, keskittyy vain yksilötason muutoksiin. Siksi feminismin tulisi jatkossakin huomioida kollektiiviset identiteettikategoriat ja niiden risteymät.

Jukka Peltokoski on KSL-opintokeskuksen koulutustuottaja, tietokirjailija ja monessa mukana oleva yhteiskunnallinen vaikuttaja.

Henrik Jaakkola on pitkän linjan kansalaisaktivisti ja Vasemmistoliiton poliittinen asiantuntija, joka on tutkinut puolueita sekä demokratiaa.

Jaa tämä: