Aihearkisto: Uutiset

Lataa alkuperäinen kuva ▼

TIEDONJULKISTAMISEN VALTIONPALKINNON SAANEELLE RIINA TANSKASELLE KANSAINVÄLINEN NORDIC PIONEER -PALKINTO

”Tulevaisuus kuuluu nuorille – mutta niin kuuluu myös nykyisyys”, korostaa pohjoismainen Nordic Pioneer -palkintoraati, joka palkitsee Riina Tanskasen tärkeästä yhteiskunnallisesta vaikuttamistyöstä.

Riina Tanskasesta ensimmäinen suomalainen Nordic Pioneer -palkinnon saaja

Tympeistä tytöstä tunnettu sarjakuvataiteilija Riina Tanskanen, 24, palkitaan pohjoismaisella Nordic Pioneer -palkinnolla – vain kaksi viikkoa Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon jälkeen. Palkinnon saa yhteensä neljä nuorta. Muut palkitut ovat Norjasta, Tanskasta ja Ruotsista.

Nordic Pioneer -palkinnon perusti Nordic Safe Cities -järjestö vuonna 2021. Järjestö kostuu nuorisoaktisvisti- ja muutoksentekijäverkostosta. Se huomioi nuoret kaikkialla Pohjoismaissa ja pyrkii työssään innostamaan paikallisesti nuoria rakennustyöhön kohti turvallisempaa, tasa-arvoisempaa ja demokraattisempaa yhteiskuntaa.

”Nämä nuoret saavat nyt sen huomion, jonka he ansaitsevat”

-Nordic Pioneer -palkintoraati

Palkinto myönnetään enintään 25-vuotiaille pohjoismaisille nuorille, ja voittajat palkitaan 25 000 Tanskan kruunulla. Palkintojenjakotilaisuus järjestetään 29. syyskuuta Kööpenhaminassa, jossa Norjan suurlähetystö isännöi tilaisuutta.

”Olemme äärettömän ylpeitä voidessamme isännöidä tämän vuoden Nordic Pioneer -palkintoa. Pohjoismaisten yhteiskuntien tavoitteena olla osallistavia ja tasa-arvoisia kaikille. Nuoret ovat tässä tärkeässä roolissa energiansa ja innovatiivisuutensa ansiosta. Nordic Pioneer -palkinto esittelee upeita esimerkkejä nuorista lahjakkuuksista, jotka auttavat yhteiskuntiamme kehittymään entistä tasa-arvoisemmiksi, osallistavammiksi ja demokraattisemmiksi.”

Norjan Kööpenhaminan suurlähettiläs Katja Nordgaard

Valtionpalkitun Tanskasen työssä on kuvattu erottuvan erityisesti monikanavaisuus ja vaikuttavuus sekä yleisön moninaisuus, jotka korostavat yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Nordic Pioneer -palkintoraati sanoo nuorten palkittujen olevan hyvä esimerkki siitä, kuinka uusi sukupolvi näkee ylimääräisiä ponnisteluja tehdäkseen yhteiskunnista paikan, joissa on vähemmän syrjintää, polarisaatiota tai vihaa ja taas vastineeksi enemmän tasa-arvoa ja osallisuutta.

”Kirjailija Riina Tanskanen on aikamme keskeinen yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän kommentoi upean Tympeät tytöt -sarjakuvakirjansa avulla maailmaa ja muuttaa sitä. Tanskasen kirjasta ei puutu asennetta. Juuri tuollainen minäkin haluan olla, kuten hänen rempseän terävä-älyiset sarjakuvahahmonsa, jotka vaaleanpunaisina pistävät palasiksi tyttöihin edelleen kohdistuvia ennakkoluuloja. Me tiedämme, keitä me olemme, eikä mun yli kävellä.”

-Jaana Airaksinen, kustantaja, Into Kustannus

Lisätietoa palkinnosta: nordicpioneers.org

Palkintojenjakotilaisuus järjestetään Kööpenhaminassa torstaina 29.9. klo 16.00–17.30.

RiinaTanskanen (s. 1998) on sarjakuvapiirtäjä ja yhteiskuntakriitikko. Instagramissa karnevalistisen vakava Tympeät tytöt on yksi Suomen seuratuimmista taidetileistä. Vuonna 2021 ilmestynyt Tympeät tytöt-sarjakuvateos oli bestseller ja Sarjakuva-Finlandia-ehdokkaana 2021. Keväällä 2022 Tanskanen julkaisi vaatemalliston yhteistyösssä Makian kanssa. Tympeät tytöt on kokonaisuudessaan kasvanut Suomen tunnetuimmaksi popfeministiseksi projektiksi. Vuonna 2022 Tanskaselle myönnettiin tiedonjulkistamisen valtionpalkinto yhteiskunnallisen keskustelun avaamisesta ja tiedonvälityksestä sarjakuvan keinoin.

Syksyllä 2023 Tanskaselta ja Samu Kuopalta ilmestyy kapitalismia käsittelevä kirja. Tympeät tytöt saa jatkoa kirjan muodossa 2024. Tanskanen opiskelee kirjallisuustiedettä Tampereen yliopistossa. Hän on (post)millenniaalien verkkomedian Vita nuovan perustaja ja päätoimittaja yhdessä Samu Kuopan kanssa.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Joutonainen on hersyvä romaani pakkomielteistä ja rakkaudesta – saa lukijan nauramaan keskiluokkaisen elämäntyylin tavoittelulle

Kirjailija ja teatteriohjaaja Aino Kiven toinen romaani Joutonainen on irrallisen sukupolven kuva. Se nostaa pöydälle kutkuttavan hauskalla tavalla ajankohtaisia teemoja niin parisuhteista kuin myös yhteiskunnasta, joka sekä tarvitsee keikkatöissä hääriviä joutonaisia että hylkii heitä.

Aino Kiven toinen romaani Joutonainen osuu kutkuttavalla tavalla keskiluokkaisen perheidyllin ytimeen

Aino Kiven kirjoittaman Joutonainen -uutuusromaanin päähenkilö Annu on taivaanlintu, joka majailee puolituttujen nurkissa ja vaihtaa duunista toiseen heti kun palkka ehtii tilille. Kodiksi riittää kangaskassi ja vakituiseksi ihmissuhteeksi oma veli. Miksi pitäisi sitoutua vain yhteen työpaikkaan, ihmiseen, asuntoon tai edes etunimeen? On helpompaa, kun voi aina tarvittaessa vaihtaa maisemaa.

Annu kuitenkin tutustuu mieheen, joka osoittautuu ärsyttäväksi ja vieläpä varatuksi. Hänen ”tyttöystävähkönsä” on kaikkea mitä Annu ei ole: simpsakka, tehokas ja kunnianhimoinen. Annu jää suhteen kolmanneksi pyöräksi ja alkaa kietoutua kahteen ihmiseen, joista ei edes pidä.

”Leiki mitä leikit mut imho sä haluisit vaan heteromiehen ja ydinperheen ja kultaisen noutajan ovelles. Siksi sä oot jumissa tossa kolmiodraamassa, kuvittelet voivasi varastaa ne toiselta.”

”Onkssiulla ikinä semmonen olo että mieluummin räjäyttäisit ittes ilmaan kuin jatkaisit elämääs?”

”Päivittäin. Mut minkäs teet, on elettävä.”

Yhtä aikaa purevan hauska ja itkettävä Joutonainen on kieroutunut romanttinen komedia ja irrallisten sukupolven kuva. Se kertoo ajasta, jossa jokainen luo oman versionsa perheestä eikä niiden suhteen mikään ole itsestäänselvää. Joutonainen on sielukas, kutkuttava ja elämänmakuinen romaani, joka paikoin myös härnää lukijaansa. Mistä nyhtää onni, kun itsellä ei ole muuta kuin vippivelkaa?

Huumori on näkökulmakysymys

Aino Kiven esikoisteos Maailman kaunein tyttö oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuonna 2016. Kun Kivi alkoi kirjoittaa Joutonaista, oli hän erilaisessa elämäntilanteessa kuin nyt. ”Kiersin Suomea teatteriohjaajana keikkatöissä ja olin yksityiselämässäni joutilas, kuten kirjan päähenkilö. Minulla oli kaikki maailman aika kirjoittamiseen, kun toisaalta kaipasin kotia”, kuvailee Kivi aikaa ennen perheen perustamista. Samasta kaipuusta kertoo myös Joutonainen, jonka päähenkilö Annu jää kolmanneksi pyöräksi toisten ihmisten parisuhteeseen.

”Nyt kun olen saanut kodin ja perheen, tekee se kirjoittamisesta vaikeampaa. Kirjoittamista varten pitää aina varastaa aikaa joltain muulta, kuten lapsilta, kotitöiltä, parisuhteelta tai itseltä. Naisen elämä ei siinä ole juuri muuttunut Minna Canthin ajoista, joista juuri ohjaan näytelmää Lahden kaupunginteatteriin. Kirjoittaminen tapahtuu keskellä elämää”, Kivi kuvailee perheellisen arkeaan.

Joutonaisen elämään on lopulta helppo samaistua: moni kipuilee vapauden ja perheen tuoman kiinnittymisen välillä. Se, onko Joutonainen lopulta koominen vai traaginen tarina, on näkökulmakysymys.

Joutonainen julkaistaan 26.9. ja se on löydettävissä painettuna sekä ääni- ja e-kirjoina. Äänikirjan lukee Karoliina Niskanen.

Kiven ohjaus Rouva C. ensi-illassa Lahden Kaupunginteatterissa 28.9.2022

Aino Kivi (s. 1985) on teatteriohjaaja, kirjailija ja dramaturgi. Hän on tehnyt pätkätöitä Helsingistä Kajaaniin niin ohjaajana kaupunginteattereissa, vapaana kirjoittajana kuin hanttihommissakin ja tuntee olevansa kotona missä tahansa. Kivi rakastaa intensiivisiä väittelyitä ja yrittää aina löytää tavan nauraa asioille, jotka kauhistuttavat liikaa. Joutonainen on Aino Kiven toinen romaani.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Piilossa – nuoren norjalaisnaisen selviytymistarina

Kirja on kertomus Norjan juutalaisten kokemuksista toisen maailmansodan aikana. Nuori Betzy selviytyi natsimiehittäjien suorittamasta kansanmurhasta piiloutumalla salakomeroon useaksi vuodeksi.

Toisen maailmansodan syttyessä Betzy Rosenbergin norjanjuutalainen perhe pakeni kesähuvilalleen Trondheimin lähelle. Siellä Betzy kohtasi Arnen, tutun vanhemman miehen, ja he rakastuivat.

Parikymppisen Betzyn elämä muuttui syksyllä 1942, kun natsi-Saksa miehitti Norjan ja alkoi hävittää maan juutalaisia. Naisen perhe pidätettiin, ja oli vain ajan kysymys, milloin tulisi hänen vuoronsa. Kohtalo määräsi kuitenkin toisin, ja Betzyn nimi puuttui poliisien listalta.

Aarne otti juutalaisnaisen kotiinsa asumaan. Hän rakensi ahtaan salakomeron, johon Betzy piiloutui aina kun taloon tuli vieraita. Jokainen pihapiiriin astuva ihminen oli mahdollinen uhka, eivätkä tilannetta helpottaneet naapuritalossa juhlia pitävät natsit. Elämä talossa oli pelkoa ja kauhua vuosien ajan: jokainen päivä oli uusi mahdollisuus tulla löydetyksi.

Norjanjuutalaiset eivät olleet turvassa

Juutalaiset eivät aina olleet tervetulleita Norjaan asumaan. Maan perustuslaki vuodelta 1814 sisälsi niin kutsutun juutalaisklausuulin, jonka mukaan juutalaisilta kiellettiin pääsy maahan. Kielto kumottiin vuonna 1851. Betzyn isovanhemmat muuttivat Norjaan 1890-luvulla. Maahan pääsi vain valintaseulan läpi: enimmäkseen hyväksyttiin ammattiväkeä, kuten käsityöläisiä.

Sodan syttyessä juutalaisia oli Norjassa hieman yli kaksituhatta. 1930-luvusta tuli maalle ankara, sillä maailmantalous oli romahtanut ja työttömyys koetteli myös Norjaa. Vaikka juutalaisia vainottiin, he eivät voineet odottaa Norjan tarjoavan turvaa. Maa ei juurikaan ottanut vastaan poliittisia pakolaisia, eikä juutalaisia kohtaan tunnettu erityistä myötätuntoa. Yli 700 Norjan juutalaista tapettiin vainojen aikana.

Betzy piileskeli saksalaisten ja norjalaisten vihollisten nenän edessä yhteensä kahden ja puolen vuoden ajan. Piilossa on silmiä avaava kertomus Norjan juutalaisten kokemuksista ja kesken jääneestä nuoruudesta. Se kertoo piinaavasta pelosta ja epätietoisuudesta mutta myös tahdonvoimasta ja henkisestä lujuudesta. Kirja perustuu Betzyn lyhyisiin muistelmiin ja useisiin kattaviin lähteisiin.

”Piilossa on aavemainen lukukokemus. Parhaimmillaan kirja herättää historian henkiin ja muistuttaa, että vielä jokin aikaa sitten ei hyväksytty ihmisiä, jotka eivät olleet kovin erilaisia kuin me, ja heidät lähetettiin kohti tuhoa uskonsa ja kulttuurisen alkuperänsä takia.”

– Anne Cathrine Straume, NRK

Kirjan on suomentanut Arja Kantele ja äänikirjan lukee Jenni Kitti.

Lena Lindahl (s. 1971) on kotoisin Kjøpsvikista, joka sijaitsee Nordlandin läänissä Pohjois-Norjassa. Hän on opiskellut saksan kieltä ja journalismia. Nykyään Lindahl asuu Oslossa ja työskentelee journalistina.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Viiden nuoren juutalaisnaisen koskettava tarina – Anne Frank ja hänen kohtalosisarensa syntyi perusteellisen historiantutkimuksen tuloksena

Anna-Leena Perämäen viisi pienoiselämäkertaa sisältävä teos nostaa Anne Frankin rinnalle muita, vähemmän tunnettuja holokaustin kokeneita juutalaisnuoria.

Anne Frank sai pitkään edustaa kaikkia juutalaisten kansanmurhan uhreja, mutta hänellä oli aikalaisia, jotka ansaitsevat myös saada äänensä kuulluksi. Historiantutkija Anna-Leena Perämäki nostaa kirjassaan  hänen rinnalleen neljä muuta samantyyppisistä taustoista tulevaa, suhteellisen tuntemattomaksi jäänyttä, nuorta päiväkirjankirjoittajaa.

Hélène Berr, Anne Frank, Isabelle Jesion, Elisabeth Kaufmann ja Anita Meyer joutuivat kohtaamaan toisen maailmansodan puristuksissa juutalaisvainot. Heidän elämänpiirinsä kaventui natsi-Saksan miehittämissä Ranskassa ja Alankomaissa. Kirja kuvaa miten he joutuvat käymään elämässään läpi suuren muutoksen, kohtaamaan oman juutalaisen taustansa ja luopumaan lapsuutensa ja varhais- nuoruutensa hyvinvoinnista.

Naisten päiväkirjoihin pohjautuva teos kertoo paitsi nuorten arjesta myös heidän perhetaustastaan ja lapsuudestaan sekä ajasta sodan jälkeen. Osa nuorista naisista pakeni vainoja tai piiloutui, osan kohtalona oli joutua keskitysleirille. Muutamien tarina jatkuu nykypäiviin saakka.

Lähteenä harvinaista, aiemmin julkaisematonta materiaalia

Teos perustuu Perämäen vuonna 2020 aiheesta valmistuneeseen kulttuurihistorian väitöskirjaan. Lähteenä käytetyistä päiväkirjoista kolme on julkaisemattomia, kaksi on julkaistu ja käännetty useille eri kielille, myös suomeksi. Julkaistujenkin päiväkirjojen kohdalla Perämäki on kuitenkin perehtynyt myös niiden alkuperäisiin versioihin.

Kirjan päähenkilöillä on paljon yhteistä. Heidän perhetaustansa oli samankaltainen, sillä he olivat kaikki lähtöisin Länsi-Euroopan 1900-luvun alun maallistuneesta, koulutetusta ja vauraasta juutalaisväestöstä, jolle juutalaisuus ei ennen vainojen alkamista ollut kovinkaan merkittävä osa identiteettiä – toisin kuin Itä-Euroopassa, jossa ortodoksijuutalaisuus oli yleisempää, juutalaisyhteisöt tiiviimpiä ja alueen juutalaiset poikkesivat muutenkin paljon länsieurooppalaisesta juutalaisväestöstä esimerkiksi varallisuudeltaan. Kirjan nuoria naisia yhdistää myös se, että he elivät vielä päiväkirjaa sodan aikana kirjoittaessaankin sen verran hyvissä materiaalisissa ja henkisissä oloissa, että päiväkirjan kirjoittaminen ylipäätään oli mahdollista.

Sota-ajan Ranskassa pakolaiset koettiin uhkana maan taloudelle

Itävaltalaisen Elisabeth Kaufmannin perhe pääsi pakoon Wienistä Pariisiin, jossa elämä piti aloittaa alusta vihamielisessä ilmapiirissä. Ranskalla oli pitkät antisemitistiset perinteet jo ennen Hitlerin valtaannousua Saksassa, ja 1930-luvun laman myötä sekä antisemitismi että yleinen ulkomaalaisvastainen ilmapiiri vahvistuivat.

Hitlerin noustua valtaan ja kansallissosialistien aloitettua laajamittaiset juutalaisvainot Saksassa ja myöhemmin siihen liitetyillä alueilla, antisemitismi kiihtyi Ranskassa entisestään vainottujen juutalaisten etsiessä sieltä turvaa. Jopa ranskalainen eliitti alkoi viljellä antisemiittistä kieltä ja näkemyksiä – ”muukalaisilla” katsottiin yleisesti olevan tuhoava vaikutus Ranskan taloudelle ja kansainväliselle asemalle.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan teki aiheesta taas ajankohtaisen

Vainojen varjossa kirjoitettujen päiväkirjojen lukeminen tuli Perämäelle sotakeväänä  aivan eri tavalla iholle kuin koskaan ennen.

”Uusi sota Euroopassa ja kansanmurhan piirteitä saanut ukrainalaisten hätätila viimeistään osoittaa, että näiden aiheiden tutkiminen ja niistä kirjoittaminen on yhä tärkeää. Alkuvuosi 2022 on näyttänyt, että se, mitä juutalaisille tapahtui 80 vuotta sitten, ei ole niin kaukaista historiaa kuin olemme luulleet. Juutalaisten kohtalo toisessa maailmansodassa ei saa unohtua.”

Äänikirjan lukee Karoliina Niskanen.

Historiantutkija Anna-Leena Perämäki (s. 1982) on tutkinut nuorten naisten selviytymiskeinoja juutalaisvainoista 1940-luvun Ranskassa ja Alankomaissa. Teos perustuu Perämäen vuonna 2020 aiheesta valmistuneeseen kulttuurihistorian väitöskirjaan. Perämäki kiinnostui historiasta jo lapsena löydettyään vanhempiensa kirjahyllystä Anne Frankin perhettä auttaneen Miep Giesin muistelmat. Menneisyydessä häntä kiehtovat kiinnostavat ihmiskohtalot sekä päiväkirja- ja kirjeaineistot, joiden avulla voi päästä henkilökohtaisten kokemusten ja tunteiden jäljille.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Ilmastometsät-kirja tuo keinoja ja toivoa kuivuuden hillintään

Ellei ilmastonmuutosta saada kuriin tulemme näkemään entistä suurempia muuttoliikkeitä Eurooppaan. Kuivuus ja metsäpalot ennakoivat viljelysmaan köyhtymisen ja lopuksi aavikoituneet alueet muuttuvat asuinkelvottomiksi.

Ilmastonmuutoksen torjumiseksi tarvitaan päästöjen vähentämisen lisäksi vahvempia hiilinieluja sitomaan hiilidioksidia pois ilmakehästä. Tehokkain ja turvallisin keino tähän on puuston ja kasvillisuuden lisääminen. Voimme istuttaa uusia metsiä, kasvattaa nykyisiä metsiä sekä tehostaa metsien suojelua ja kestävää käyttöä.

Ilmastometsät-kirjan on kirjoittanut ryhmä ansioituneita ilmasto- ja ympäristötutkimuksen, metsätalouden ja -ekologian, maankäytön suunnittelun, kehitysyhteistyön ja globaalikysymysten asiantuntijoita.

Kuivuus pakottaa ihmiset muuttamaan pois

Aavikoituminen on jäänyt keskustelussa muiden ympäristöhuolien varjoon.

”Kesän uutiskuvat Euroopan kuivuudesta ja metsäpaloista ennakoivat maan köyhtymiselle ja aavikoitumiselle altistavia oloja”, kuvailevat Ilmastometsät-kirjaan aavikoitumisesta kirjoittaneet metsä- ja ympäristöasiantuntijat Vesa Kaarakka ja Matti Nummelin.

Nummelinin mukaan aavikoituminen Pohjois-Afrikassa on nopeaa ja kehityskulku surullinen.

Tällä menolla monilla alueilla Afrikassa viljelymaat kuivuvat viljelyyn kelvottomiksi alueiksi. Nyt voimakas muuttoliike kohdistuu vielä maiden ja maanosan miljoonakaupunkeihin ja vain pieni määrä ihmisiä pyrkii kauemmas Eurooppaan.

Suomi on tukenut aavikoitumisen vastaisia kehitysyhteistyöhankkeita muun muassa Keniassa, Etiopiassa, Tunisiassa, Algeriassa, Marokossa, Syyriassa, Libanonissa ja Jordaniassa.

Metsiä on mahdollista lisätä myös kaikkein kuivimmilla alueilla

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC on arvioinut, että ilmaston lämpenemisen rajoittamiseen 1,5 celsiusasteeseen tarvittaisiin noin miljardin hehtaarin verran uutta metsäalaa lisäämään hiilensidontaa. Tämä vastaa noin neljäsosaa maapallon nykyisestä metsäalasta.

Zürichin teknillisen korkeakoulun (ETH-Zürich) Crowther Labin selvityksissä on saatu tulokseksi, että maapallolla on noin 900 miljoonan hehtaarin verran ilmastollisesti ja ympäristöllisesti soveliaita maa-alueita, joilla uuden metsän ja puuston lisäämisellä voidaan saavuttaa merkittävää hiilensidontaa ilmakehästä – mahdollisesti jopa 205 gigatonnia hiiltä.

Näissä arvioinneissa on jätetty maatalousmaa ja asutuskeskusten maa-alueet laskelmien ulkopuolelle.

”Koska maapallon maatalousmaasta yli 70 prosenttia on laidunmaata ja rehupeltoa, on syytä tarkastella myös niiden alueiden potentiaalia. Jos vauraiden maiden naudanlihan kulutus vähenee tulevina vuosina, on mahdollista, että karjan- ja rehuntuotannosta vapautuisi satoja miljoonia hehtaareja maata, jota voitaisiin käyttää metsien ja puuston lisäämiseen sekä puutarha- ja peltometsäviljelyyn.”

Vaikka metsäkato edelleen jatkuu monella alueella – varsinkin trooppisissa sademetsissä – on muualla muutos parempaan jo näköpiirissä. Metsäpinta-ala lisääntyy monissa Euroopan maissa ja Venäjällä sekä muun muassa Pohjois-Amerikassa, Intiassa, Kiinassa, Vietnamissa ja osassa Afrikkaa. Metsityspotentiaalia on myös maapallon laajoilla kuivilla alueilla, kuten erityisesti Sahelin alueella peltometsäviljelynä, Arabian niemimaalla, Kiinassa ja Australiassa.

Ilmastometsät-kirjan monitieteellinen tekijäjoukko

Teoksen takaa löytyy arkkitehti, kehitysyhteistyö- ja ympäristöasiantuntija Kari Silfverbergin lisäksi työryhmä, johon kuuluu laaja-alainen ja arvostettu kirjailija, kolumnisti ja ympäristöaktivisti Risto Isomäki, metsäopettaja ja palontorjunnan asiantuntija Mike Jurvelius, aavikoitumiseen ja kehitysmaiden metsiin erikoistunut ulkoministeriön neuvonantaja Vesa Kaarakka, ympäristönsuojelun emeritusprofessori Pekka Kauppi, yhdyskuntasuunnittelussa ja vesihuollossa työskennellyt ulkoasiainministeriön vesialan entinen neuvonantaja Eero Kontula, kehitysmaiden metsänhoidon emeritusprofessori Olavi Luukkanen, liikenne- ja yhdyskuntasuunnittelun konsultti Pentti Murole, Helsingin ja Turun yliopistojen dosentti ja entinen ulkoministeriön ympäristöalan neuvonantaja Matti Nummelin, tietokirjailija ja emeritusprofessori Eero Paloheimo, metsänhoitotieteen dosentti, emeritusprofessori Veli Pohjonen, VTT:n erikoistutkija, FT Laura Sokka, tutkijatohtori Jenni Laininen, Siemenpuu-säätiön Hanna Matinpuro, Kari Bottas, Kirsi Chavda ja Timo Kuronen sekä maantutkimuksen tutkimusprofessori Hannu Ilvesniemi ja St1:n Concept Development Manager Jukka Hietanen.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

RIINA TANSKASELLE TIEDONJULKISTAMISEN VALTIONPALKINTO YHTEISKUNNALLISEN KESKUSTELUN AVAAMISESTA JA TIEDONVÄLITYKSESTÄ SARJAKUVAN KEINOIN

Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää vuosittaisen tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon kuvataiteilija Riina Tanskaselle, jonka sarjakuva-albumi Tympeät Tytöt (Into Kustannus, 2021) käsittelee armottoman paljastavasti ja oikeudenmukaisesti maailmaa, jossa tytöt elävät.

Riina Tanskanen on historian nuorin tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon saanut nainen

Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää vuosittain tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan esityksestä. Vuonna 2022 palkinto myönnetään kuvataiteilija Riina Tanskaselle, jonka uraauurtava työ käsittelee sarjakuvan keinoin maailmaa, jossa tytöt elävät. Palkinnot myönnetään tieteellisen, taiteellisen ja teknologisen tiedonvälityksen alalla tehdystä merkittävästä tiedonjulkistamistyöstä, joka on lisännyt kansalaisten tietämystä ja antanut virikkeitä yhteiskunnalliselle keskustelulle.

Tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen jakaa vuoden 2022 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot 13.9.2022. Tänä vuonna jaetaan yhdeksän palkintoa. Riina Tanskanen on historian nuorin tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon saanut nainen.

”Riina Tanskasen Tympeät tytöt -kirja on riemukkaan feministinen ja anti-kapitalistinen, sen hykerryttävä maailma asettuu hyvin Into Kustannuksen arvoihin.”

-Jaana Airaksinen, kustantaja, Into Kustannus

Palkitsemisperusteluissa Tanskasen kerrotaan tuovan esiin yhteiskunnallisia epäkohtia, erityisesti tyttöjen ja nuorten naisten kohtelua. Hänen sarjakuvataiteensa käsittelee epätasa-arvoa, kehonkuvaa, ulkonäköpaineita, seksuaalisuutta, rasismia ja seksismiä. 

Tympeät tytöt
Tympeät tytöt on feministinen sarjakuvakirja.

Epämukavien aiheiden tärkeää sanoittamista ja näkyväksi tekemistä

Tympeät tytöt -julkaisuissa käsitellään armottoman paljastavasti ja oikeudenmukaisesti maailmaa, jossa tytöt elävät. Sarjakuvan keinoin Tanskanen sanoittaa nykypäivän tyttöjen ja naisten kokemuksia ja antaa ilmiöille myös taustat. Hän tuo esiin, miten menneiden vuosisatojen filosofit ja oppineet, vallankäyttäjät ja tasa-arvon puolustajat ovat muovanneet yhteiskuntaa. Arkiset esimerkit tuovat näkyväksi ennakkoluulojen ja hierarkioiden pitkän historian ja painolastin.

”Kirjailija Riina Tanskanen on aikamme keskeinen yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän kommentoi upean Tympeät tytöt -sarjakuvakirjansa avulla maailmaa ja muuttaa sitä. Tanskasen kirjasta ei puutu asennetta. Juuri tuollainen minäkin haluan olla, kuten hänen rempseän terävä-älyiset sarjakuvahahmonsa, jotka vaaleanpunaisina pistävät palasiksi tyttöihin edelleen kohdistuvia ennakkoluuloja. Me tiedämme, keitä me olemme, eikä mun yli kävellä.”

Jaana Airaksinen, kustantaja, Into Kustannus

Tanskasen työt vievät lukijat epämukavuusalueelle. Seksuaalinen häirintä on yleistä. Hän ottaa kantaa myös nykypäivän ulkonäkö- ja poseerauspaineiden mekanismeihin. Epämukavien aiheiden sanoittaminen ja näkyväksi tekeminen on tärkeää, jotta kokemus ja häpeä ei jää yksilön taakaksi. Tanskasen työskentelyssä erottuvat erityisesti monikanavaisuus ja vaikuttavuus sekä yleisön moninaisuus.

Tanskanen osoittaa tiedonjulkistamisen tärkeimmän sanoman: asenteellisuus ja sortavat tavat asuvat meissä jokaisessa. Sen edessä on syytä olla nöyränä.

RiinaTanskanen (s. 1998) on sarjakuvapiirtäjä ja yhteiskuntakriitikko. Instagramissa karnevalistisen vakava Tympeät tytöt on yksi Suomen seuratuimmista taidetileistä. Vuonna 2021 ilmestynyt Tympeät tytöt-sarjakuvateos oli bestseller ja Sarjakuva-Finlandia-ehdokkaana 2021. Keväällä 2022 Tanskanen julkaisi vaatemalliston yhteistyösssä Makian kanssa. Tympeät tytöt on kokonaisuudessaan kasvanut Suomen tunnetuimmaksi popfeministiseksi projektiksi. Syksyllä 2023 Tanskaselta ja Samu Kuopalta ilmestyy kapitalismia käsittelevä kirja. Tympeät tytöt saa jatkoa kirjan muodossa 2024. Tanskanen opiskelee kirjallisuustiedettä Tampereen yliopistossa. Hän on (post)millenniaalien verkkomedian Vita nuovan perustaja ja päätoimittaja yhdessä Samu Kuopan kanssa.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Norjan parhaaksi dekkariksi valittu Heine Bakkeidin Haudattu salaisuus on ilmestynyt suomeksi

Heine Bakkeidin koukuttavan dekkarisarjan neljännessä osassa päähenkilö Thorkild Aske palaa Stavangeriin.

Haudattu salaisuus on omintakeista nordic noiria kirjoittavan Heine Bakkeidin ylistetyn dekkarisarjan neljäs osa. Jo Nesbøn veroinen lahjakkuus on pantu laajalti merkille ja hänen tuotantoaan on julkaistu jo yli 15 maassa. Haudattu salaisuus voitti parhaan dekkarin Norjan Riverton-palkinnon vuonna 2021. Palkintoraati ylistää Heine Bakkeidin taitavaa kerrontaa, juonen kehitystä ja hahmojen kuvausta.

”Kaikella on merkitys ja menneillä tapahtumilla yhteys nykyhetkeen. Kirja on erinomaisesti kirjoitettu ja jäsennelty.”

Thorkild Aske palaa kaupunkiin, jossa kaikki alkoi

Norjalaisen kaupungin Stavangerin hiekkadyyneiltä löytyy runneltu ruumis, jonka uskotaan kuuluvan viisi vuotta sitten kadonneelle konstaapelille Simon BergelandilleThorkild Aske lähtee etsimään vastauksia kaupungista, josta hän näkee yhä painajaisia.

Stavangerissa kaikki alkoi mennä päin helvettiä: siellä hän menetti Frein ja työnsä poliisin erikoistutkintayksikössä. Syypää oli Frein miesystävä Simon Bergeland, josta ei kuulunut mitään tuon kohtalokkaan päivän jälkeen. Pian Aske saa kuitenkin selville, että tapahtumat eivät menneet niin kuin hän oli luullut. Joku ei halua hänen palaavan Stavangeriin, ja kun vaara tihentyy, hän ymmärtää, että paluu voi maksaa myös hänen henkensä.

Dekkarisarjan kirjat on suomentanut Jonna Joskitt-Pöyry ja äänikirjat lukee Toni Kamula. Aiemmin sarjassa ilmestyneet: Meren aaveetParatiisin kutsuNuku lapsi armaani.

Heine Bakkeid (s. 1974) on varttunut Pohjois-Norjassa, jonka jylhistä seuduista ja tummista sävyistä hän ammentaa myös kirjoitustyössään. Meren aaveet oli aiemmin nuorille kirjoittaneen Bakkeidin ylistetty debyytti rikoskirjailijana.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Yksin avaruudessa mahdottoman tehtävän äärellä – Andy Weirin ylistetyn scifi-klassikon suomennos Operaatio Ave Maria on ilmestynyt

Operaatio Ave Maria on älykäs ja dystooppinen tieteisromaani, jota on kuvailtu avaruuskirjojen Dan Browniksi.

Ryland Grace herää avaruusalukselta miljoonien kilometrien päässä kotoa. Seuranaan hänellä on vain kaksi ruumista. Ryland ei muista nimeään, saati miten on alukselle joutunut. Kun muisti pikkuhiljaa palaa, hän tajuaa tehtävänsä mahdottomuuden. Hänen on ratkaistava äärimmäisen vaikea tieteellinen arvoitus ja pysäytettävä vaara, joka uhkaa koko maapalloa. Ja hänen on tehtävä se yksin…

”Auringon säteilyteho laskee kokonaisen prosentin tulevan yhdeksän vuoden aikana. Kahdessakymmenessä vuodessa se laskee viisi prosenttia. Tämä on paha juttu. Tosi paha.” Tuijotin käyrää. ”Se merkitsisi jääkautta. Niin kuin… saman tien. Välitöntä jääkautta.”

Kirjasta tulee Hollywood-elokuva

Lukijat ovat kehuneet  Andy Weirin taidokasta kerrontaa ja miten kiehtovasti hän esittää matemaattisia ongelmia ja ratkaisuja.  Operaatio Ave Maria oli New York Times -bestseller, ja lukuisat lehdet valitsivat sen yhdeksi ilmestymisvuotensa parhaista kirjoista. Kirjan pohjalta tekeillä olevaa Hollywood-elokuvaa tähdittää Ryan Gosling.

”Ikimuistoinen tarina selviytymisestä ja ystävyyden voimasta – scifin mestarinäyte.”  – KIRKUS REVIEWS

Kirjan on suomentanut Annukka Kolehmainen ja äänikirjan lukee Aku Laitinen.

Yhdysvaltalainen Andy Weir työskenteli 20 vuotta tietokoneohjelmoijana, kunnes hän julkaisi hittikirjansa Yksin Marsissa. Hän on avaruusnörtti ja innokas suhteellisuusteorian, astrodynamiikan ja miehitettyjen avaruuslentojen historian harrastaja. Weirin teokset ovat olleet kansainvälisiä bestsellereitä, ja niiden äännösoikeudet on myyty yli 30 maahan. Lukuisat lehdet valitsivat Operaatio Ave Marian yhdeksi ilmestymisvuotensa parhaista kirjoista.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Mona Bling rikkoo uraa uurtavassa kirjassaan myyttejä transihmisistä ja modernisoi aikamme naiskuvaa

Millaisia elämänkokemuksia kätkeytyy uskomusten ja tabujen taakse? Mona Blingin odotettu esikoisteos 23 transmyyttiä – Totta ja tarua transihmisistä kutsuu tutustumaan vähemmistöön, johon kohdistuu yhteiskunnassamme poikkeuksellisen paljon ennakkoluuloja.

Kaivattua tietoa transihmisistä valtaväestölle ja asiantuntijoille

Transsukupuolisuus on aihe, josta puhutaan todella paljon. Transhoitoihin hakeutuvien määrä on moninkertaistunut viime vuosien aikana ja pääministeri Sanna Marin lupasi Helsinki Priden aikaan heinäkuussa, että eduskunta vie translain uudistuksen läpi vielä tämän syksyn aikana. Suomen valtio on saanut EU:sta useita huomautuksia siitä, että nykyinen laki on Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastainen.

Uutuuskirja 23 transmyyttiä – Totta ja tarua transihmisistä tarjoaa niin vastauksia kysymyksiin valtaväestölle kuin toimii myös apuvälineenä viranomaisille. Kirja on yleishyödyllinen teos kaikille, joilla on mielipide transihmisistä ja uteliaisuutta tietää, onko tiukkaan juurtuneissa transmyyteissä mitään todellisuuspohjaa. Teos haastaa lukijaa murtamaan omat ennakkoluulonsa ja näkemään transihmiset uudessa valossa.

23 transmyyttiä purkaa luku kerrallaan myyttejä kirjailijan omien kokemusten sekä muiden transtaustaisten ihmisten elämänkokemusten, tarinoiden ja asiantuntijahaastatteluiden kautta. Kirjassa nuorin kokemustarinan kertoja on 16-vuotias transnainen, vanhimman ollessa 57-vuotias ei-binäärinen transihminen.

”Kokemuksesta tiedän, ettei ole mitään vapauttavampaa kuin olla kasvokkain itsensä ja oman todellisuutensa kanssa ja selkä suorana todeta, että on tehnyt elämässä juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Se on mielestäni todellista rohkeutta.”

–Minulle oli tosi tärkeää kirjaa kirjoittaessa, että transyhteisö pääsee mahdollisimman hyvin ääneen. Transihmisten tarinoita on vuosikymmeniä kertoneet kaikki muut kuin me itse. Se loppuu nyt, Mona Bling sanoo.

Mielikuvat muuttuvat, kun niitä muutetaan

Monet sukupuolivähemmistöön kuuluvat ihmiset kokevat arjessaan syrjintää, mikä johtuu tiukkaan juurtuneista ennakkoluuloista. Hyvin negatiivisesti värittyneet mielikuvat transihmisistä antoivat alkusysäyksen 23 transmyyttiä -kirjalle, jonka jokainen luku käsittelee yhtä myyttiä.

–Nämä myytit saattavat kuulostaa cisihmisten, eli ei-transihmisten, korviin todella kaukaa haetuilta, mutta minulla itselläni on jokaisesta näistä myyteistä henkilökohtainen tarina ja nämä ovat sellaisia myyttejä, joihin uskon myös muiden transihmisten pystyvän helposti samaistumaan. Esimerkiksi luku “Transihmiset voivat saada töitä vain sirkuksesta” usein naurattaa cisihmisiä, mutta todellisuus on, että transihmiset kärsivät todella paljon syrjinnästä työelämässä. Itse myös transprosessini alussa mietin, että tulenko koskaan saamaan töitä vai pitäisiköhän minun hakeutua “sirkukseen” töihin, Mona Bling toteaa.

”Oman identiteetin, oman elämän narratiivin ja oman tilan haltuunotto ovat rohkeita ja voimakkaita tekoja maailmassa, jossa meidät halutaan tunkea ahtaisiin muotteihin.”

Kirjan luvut, kuten Kaikki transihmiset ovat päästään sekaisinTransihmiset yrittävät huijata cisihmisiäTranssukupuolisuus on likaista ja häpeällistä ja Transihmiset vaanivat vessoissa, kertovat karua tositarinaansa siitä, miten transihmisiin edelleen suhtaudutaan: mielisairaina, epärehellisinä seksirikollisina, jotka ovat vaaraksi yhteiskunnan muille jäsenille.

–Jotta transihmisen asema yhteiskunnassa parantuisi, meidän täytyy purkaa vääristyneet myytit. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Ratkaisu siihen on tiedon lisääminen ja se, että todellisten transihmisten arkiset tarinat tuodaan lähemmäs valtaväestöä. Kun valtaväestö oppii, että transihmiset ovat aivan samanlaisia peruspulliaisia kuin he itsekin, ja että heillä on aivan samanlaiset huolet ja ilot elämässään kuin muillakin, silloin ennakkoluulot karisevat ja transfobia vähenee, Bling sanoo.

Äänikirjan lukee Miiko Toiviainen ja Mona Bling.

Mona Bling (s. 1992) on helsinkiläinen somevaikuttaja ja toimittaja, jonka töitä on julkaistu muun muassa Cosmopolitanissa ja ELLE-lehdessä. Sosiaalisessa mediassa Bling puhuu yli 23 000 seuraajalleen transihmisten oikeuksista, feminismistä ja elämästään transnaisena. Arvostettu vaikuttajamarkkinointitoimisto Ping Helsinki valitsi Mona Blingin Vuoden vaikuttajaksi vuonna 2021. 23 transmyyttiä – Totta ja tarua transihmisistä on Blingin odotettu esikoisteos, joka on jo ennen julkaisuaan herättänyt runsaasti kiinnostusta.

Mona Bling Instagram: @mona_bling

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Suomen ensimmäinen presidentti K.J. Ståhlberg uskalsi tehdä urallaan näkyviä irtiottoja vallitsevasta ajattelusta

Petri Laukan teos K.J Ståhlbergin armoton matka kuvaa Ståhlbergin merkitystä suomalaisen oikeusvaltion ja parlamentarismin rakentajana. Kirja esittelee omaperäisen ajattelijan, jonka teesejä olivat kansanvaltaisuus, vapaamielisyys, yleinen äänioikeus sekä sosiaaliset uudistukset.

Suomen tasavallan tekijä, ensimmäinen presidentti Kaarlo Juho Ståhlberg tunnetaan parhaiten lapuanliikkeen tekemästä kyydityksestä syksyllä 1930. Neljä miestä kaappasi Kaarlo ja Ester Ståhlbergin aamukävelyltä ja lähti väkisin viemään itärajalle Joensuun. Tapaus on yksi Suomen poliittisen historian hirvittävimpiä. Muilutusreissu epäonnistui pitkälti Ståhlbergin pariskunnan sitkeyden ansiosta.

Järkyttävä muilutus on jättänyt taka-alalle Ståhlbergin laajan ja merkityksellisen toiminnan demokraattisen oikeusvaltion rakentamisessa. Lisäksi Ståhlberg osallistui monella tavalla venäläistämisen vastustamiseen 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Venäjä halusi tutunoloisesti laajentua rajojensa ulkopuolelle. Baltian maita, Puolaa ja Länsi-Ukrainaa oli ryhdytty kaikin tavoin venäläistämään. Suomen suuriruhtinaskuntaa odotti sama kohtalo. 

Välinpitämättömyys edistää Venäjän asiaa

Ståhlberg vastusti Venäjän aikeita ja koosti anonyymisti tietokirjasen nimeltä Erinäisiä venäläistyttämistoimenpiteitä vuonna 1901. Ståhlbergin mukaan venäläiset juuri toivovat ajattelua, että ”eihän niille mitään mahda”, annetaan mennä vain. Kirjasessa päätellään, että passiivinen vastarinta on parempi vaihtoehto kuin passiivinen apaattisuus. Välinpitämättömyys edistää aina Venäjän asiaa.

Kirjasessaan Ståhlberg esittelee väkivallattoman vastarinnan aakkosia ja patistaa suomalaisia kansalaistottelemattomuuteen. Hän myös toteutti vastarintaa omassa työssään senaatin esittelevänä viranomaisena, ja sai tpoikkiteloin asettumisestaan potkut Suomea tsaarin nimissä hallinneelta kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovilta. 

Kansalaisyhteiskunta ja kansanvalta

Ståhlberg oli varhaisia kansalaisyhteiskunnan käytännön toteuttajia. Hän osallistui Suomen oikeuksia kaventaneen helmikuun manifestin jälkeiseen toimintaan. Ståhlberg oli mukana koostamassa kansalaiskokouksen kirjelmää senaatille. Yli 500 alle­kirjoittanutta pyysi, ettei senaatti hyväksyisi oikeusjärjestyksen vastaista keisarin säädöstä.

Ståhlbergin ajattelu kehittyi liberaaliksi 1800-luvun loppupuolella. Ajattelua leimasi järkiperäisyys, edistyksen tavoittelu, tasa-­arvoisuus ja yhteinen etu. Hänen mukaansa valtion on suvaittava erilaisia näkökantoja ja huolehdittava muidenkin kuin enem­mistön eduista. Jokaisella on oikeus arvostella hallitusta, mutta siitä huolimatta hallituksen on kohdeltava kansalaisia oikeuden­mukaisesti. Se näkyy edelleen muun muassa Suomen hallitusmuodossa. 

Kieltolain vastustaja ja naisten oikeuksien puolustaja

Minna Canthin ajattelu vaikutti myös suuresti Ståhlbergiin. Hän katsoi tuoreeltaan näytelmän Työmiehen vaimo alkuvuodesta 1885. Canthin näytelmässä oli ajattelemaan panevaa moraalista pohdintaa uskonnon asemasta vanhan järjestelmän luutumien pönkittäjänä. Näytelmää haukuttiin varsin laajalti. Ståhlberg oli toista mieltä kuin kriitikot. Tosiolojen kuvaus oli tietenkin hurja, mutta Ståhlbergista täysin oikeutettua. Näytelmässä kuvattu maailma ei ollut outo tai vieras.

Senaattorina Ståhlberg oli valmistelemassa äänioikeusuudistusta, johon saatiin mukaan naisten äänioikeus vuonna 1906. Ståhlberg vastusti kieltolakia, jota piti oikeudenmukaisuuden ja lain toteutumisen kannalta vääränä ratkaisuna. Hän erosi kun laki meni senaatissa läpi. Vuosia myöhemmin itsenäisen Suomen eduskunta joutui toteamaan Ståhlbergin perustelujen osuneen oikeaan. 

Presidentti-instituution luoja

Tasavallan ensimmäisenä presidenttinä Ståhlberg kohtasi paljon ilkkumista ja vähättelyä eri puolilta yhteiskuntaa upseeristoa myöten. Hän oli voittanut äänestyksessä Mannerheimin, joka hänkin kääntyi valittua presidenttiä vastaan. Helsinkiin tullessa tai sieltä poistuessa Mannerheimia juhlisti lippurivi. Varsinainen päämies jäi usein huomiotta ja hän sai haukkumakirjeitä. Presidentinlinnaan soiteltiin myös uhkauspuheluita.

Vuosien vieriessä suhtautuminen lieveni, kun arvostelijat havaitsivat presidentin tuovan vakautta. Ståhlbergin kaudella aloitettiin nykypäivään jatkunut perinne itsenäisyyspäivän linnanjuhlista. Jo 1920-luvulla niistä raportoitiin näyttävästi lehtiin.

Petri Laukka on filosofian tohtori ja kulttuurihistorioitsija. Hän väitteli Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa Hurriganesin merkityksestä 1970-luvun suomettuneessa Suomessa. Laukka on työskennellyt journalistina ja mm. sanomalehti Kalevan kulttuuritoimituksen päällikkönä sekä uutispäällikkönä. Nykyisin hän on Kalevan pääkirjoitustoimittaja. Laukka soittaa bassoa rockbändissä ja pelaa jääkiekkoa.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Ulla Koskisen harvinainen elämäkerta 1500-luvun Tawastin soturiaateliperheestä kuvaa sotaisan ajan yhteiskunnan kirjoa

Tawastin perheen kattavan yksityisarkiston helmet valaisevat 1500-luvun ihmisten elämää ja arkea.  Ulla Koskisen kirjassa äänen saavat isäntäperheen ohella palvelusväki, sukulaiset ja ystävät ja muut perheen kanssa tekemisissä olleet varallisuuteen ja säätyyn katsomatta.

Ulla Koskisen historiateos Soturiaatelin  aika Suomessa kertoo Hämeessä asuneen menestyksekkään sotapäällikön Arvid Henrikinpoika Tawastin (1545-1599) sekä hänen perheensä, vaimo Margareta Mårtenintyttären ja poika Ivar Arvidinpojan elämäntarinan. He elivät sotaisaan aikaan, jolloin Suomen ja Ruotsin historia haki suuntaansa. Satojen kirjeiden ja asiakirjojen pohjalta Soturiaatelin aika Suomessa luo poikkeuksellisen yksityiskohtaisen kuvan päähenkilöistään sekä aikakauden yhteiskunnasta.

Rauhantahtoisen soturiaatelin elämäntehtävänä oli kuninkaan palveleminen

Elämäkerrat 1500-luvun ihmisistä ovat Suomessa harvinaisia: niitä on tehty kourallisesta suurmiehiä ja -naisia. Arvid Tawast syntyi rälssiperheeseen, joka kuului Suomen alueen 250 vauraimman ja etuoikeutetuin perheen joukkoon. Rälssit tai aateliset oli vapautettu veroista, ja he päättivät myös keskenään alueen asioista. Arvidin elämäntehtävä oli palvella kuningasta sotakentillä ja hallinnossa, vaikka soturiaateli toivoi rauhaa ja vastusti kuninkaan yltiöpäisiä sotahankkeita.

Kyvykkyytensä ansiosta hän kohosi melko vaatimattomista lähtökohdista valtakunnan merkkimieheksi. Hän vartioi linnoja sekä johti suomalaista jalkaväkeä Venäjää vastaan käydyn sodan aikana. Hänen vaiheensa Ruotsin kuninkaiden palveluksessa kuvaavat historialliset tapahtumat sellaisina kuin ne näyttäytyivät alamaisten arkisessa elämässä.

Runsaat lainaukset kirjeistä antavat äänen yli 400 vuoden takaisille ihmisille, jolloin myös korkeampiarvoiset elivät varsin vaatimattomasti

Arki oli hyvin erilaista 400 vuotta sitten. Elämisen puitteet olivat maanläheiset ilman minkäänlaisia palveluita. Suomen 1500-luvun rälssi ei vastaa mielikuvia linnansaleissa karkeloivista neidoista tai kullan ja loiston keskellä loikoilevista ylimyksistä. Elämä oli maanläheistä ja kiinni harmaahirsisen kartanotalouden arjessa. Rälssinaiset johtivat karjataloutta ja huolehtivat ylläpidosta, vaatetuksesta ja ruokahuollosta. Kun Arvidi palasi kotiin sotaretkiltään, häntäkin odotti ihan tavalliset askareet:

”Kurjalassa maalattiin, laitettiin ikkunalaseja ja nikkaroitiin ehkä huonekaluja. Syksyisin oli työnä sadonkorjuun ja teurastuksen tuotteiden säilöminen ja varastoiminen. Margareta Mårtenintytär valvoi itse suurinta osaa jalostuksesta ilman voudin välitystä:

Oluenpano, leipominen, teurastus, liha, vuodat ja nahat, niitä valvoo ja niistä huolehtii rouva itse, samoin voista, karjantuotosta ja lampaiden villasta.

Margaretan vastuulla oli myyntiin menevä tuotanto. Kartanoiden päämyyntituotteet olivat vilja ja voi. Niitä kaupattiin Porvooseen, Helsinkiin, Turkuun, Lyypekkiin, joskus myös Pietarsaareen ja Tallinnaan.”

1500-luvun Suomi oli arvaamaton, väkivaltainen ja sotaa käyvä, mutta yllättävän monikulttuurinen

Arvomaailma korosti mukautumista omaan asemaan sekä perheen ja kruunun etua yksilön sijaan. Mutta myös yhdistäviä piirteitä löytyy. Sosiaalisten turvaverkostojen ja hyvien suhteiden merkitys ei ole kadonnut minnekään. Arki oli karua 2020-luvun Suomesta katsottuna, mutta:

”Kuitenkin samaan aikaan tavoiteltiin kauniita moraalisia arvoja, kunniaa ja myötätuntoisuutta, tunnettiin rakkautta, hellyyttä, vihaa ja ymmärrettiin huumoria. Ainekset olivat loppujen lopuksi samat kuin nykyään, vain eri mitalla annosteltuina.”

Samat kristinuskoon palautuvat moraalisäännöt ohjaavat meidänkin elämäämme. Käsitys ystävyydestä ja siihen liittyvästä vastavuoroisuudesta on yhä tuttu.

Elämä Ruotsin laajenevassa valtakunnassa oli myös yllättävän monikulttuurista. Virkatehtävien hoitaminen kuljetti Arvidia ympäri Suomenlahtea. Yksinomaan sotajoukot koostuivat useiden valtakuntien alueelta lähteneistä ja useita eri kieliä puhuvista ihmisistä. Tawastien kartanoilla työskenteli lähiseudun väen lisäksi itärajalta ja sen takaa tulleita perhekuntia. 1500-luvun maailma ei ole Tawastien vinkkelistä katsottuna lainkaan niin paikallaanpysyvää kuin monesti on ajateltu. Sen monimuotoisuus rinnastuu nykyiseen elinympäristöömme.

Ulla Koskinen on historiantutkija ja tietokirjailija, jota kiehtoo elämänmeno keskiajan ja uuden ajan välimaastossa. Koskinen on filosofian tohtori ja Suomen historian dosentti. Hän on työskennellyt tutkijana Tampereen ja Jyväskylän yliopistoissa sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa. Koskinen ryhtyi 15-vuotiaana harrastamaan sukututkimusta, joka on johdattanut hänet myös Tawastin perheen jäljille.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Burnoutin jälkeen haussa: merkityksellinen työ – Kikuko Tsumuran palkittu kirjauutuus puhuttelee uupunutta nykyihmistä

Unelmoitko joskus työstä, jossa ei tarvitsisi ajatella? Kun tietotyöläinen on uupumisen partaalla aivot janoavat lepoa ja mieli kaipaa selkeitä työtehtäviä. Kikuko Tsumuran Unelma helposta työstä -romaanin päähenkilölle on käynyt juuri näin, jonka seurauksena nainen etsii työtä, johon olisi lyhyt työmatka ja mahdollisimman yksinkertaiset tehtävät.

”Vaikkapa sähkölinjalla sirkuttavien varpusten tai risteyksen läpi ajavien punaisten autojen laskeminen voisi sopia? // Lähes huomaamaton työ, jonka määrittely työksi oli jo kyseenalaista, olisi hyvä. // Lisäksi työ saisi olla sellainen, että pystyisin tekemään sitä yksin.”

Hyvinvoiva työyhteisö on monesti jopa palkkaa arvokkaampi

Naisen ensimmäinen pesti on valvontakamerakuvan tarkkaileminen, ja se osoittautuu varsin vaivalloiseksi tehtäväksi. Naisen vaihtaessa työstä toiseen saamme seurata mitä erikoisimpia työtehtäviä, kuten elämänohjeiden laatimista riisikeksipakkauksiin. Jokaisen uuden työn myötä nainen antaakin yhä enemmän itsestään ja voimavaroistaan työlle.

Siirtyessään työhön, jossa on mukavaa lounasseuraa ja toisiaan tukeva työyhteisö hän huomaakin, että työkaverit saattavat parhaimmillaan olla voimavara.

”Tsumura osoittaa, että merkityksen ja oikean jännityksen voi löytää mitä yllättävimmistä paikoista.”

Publishers Weekly

Työ kannattaa valita mielekkyyden mukaan – ei arvovaltaisten titteleiden perusteella

Uuden työuran edetessä käy yhä selvemmäksi, että kenties nainen etsiikin helpon työn sijaan jotain paljon tärkeämpää.

Erään työn yhteydessä nainen tapaa vanhainkodin sosiaalityöntekijänä toimineen miehen, joka on yllättäen kadonnut työpaikaltaan elääkseen mahdollisimman yksinkertaista elämää.

”Työpaikalla hän oli ollut esimiesasemassa ja kantanut paljon vastuuta. Sugai oli aina vastannut yksin laitoksen asukkaiden, näiden perheiden ja häntä myöhemmin aloittaneiden kollegoiden murheista. Sugailla oli ollut paljon stressiä eikä hän ollut koskaan kertonut eteenpäin yksityiskohtia häneen turvautuneiden huolista, vaan kantanut kaiken yksin.”

Unelma helposta työstä on Japanin arvostetuimmalla kirjallisuuspalkinnolla palkitun kirjailijan Kikuko Tsumuran kansainvälinen läpimurto. Kirja oli Time-lehden 100 kirjan listalla, jotka jokaisen pitäisi lukea vuoden aikana.

Äänikirjan lukee Karoliina Niskanen.

Kikuko Tsumura syntyi 1978 Osakassa, Japanissa. Ensimmäisessä työpaikassaan valmistumisen jälkeen hän kärsi työpaikkakiusaamisesta, minkä vuoksi hän irtisanoutui, kouluttautui uudelleen ja etsi uuden työn. Tsumura on voittanut lukuisia kirjallisuuspalkintoja, kuten Ryūnosuke Akutagawa- ja Noma-palkinnot.

Jaa tämä: